¹ Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.

² Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.

³ En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.

⁴ Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?

⁵ Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.

⁶ Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.

⁷ Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:

⁸ Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.

⁹ Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.

¹⁰ Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.

¹¹ On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.

¹² On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.

¹³ Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;

¹⁴ Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.

¹⁵ Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:

¹⁶ Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.

¹⁷ Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.

¹⁸ Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:

¹⁹ Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.

²⁰ Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.

²¹ Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:

²² Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,

²³ Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.

²⁴ Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.

²⁵ Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;

²⁶ Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;

²⁷ Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;

²⁸ Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.

²⁹ Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:

³⁰ Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;

³¹ Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.

³² Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.

³³ Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.