¹ Voi minua, sillä minun käy kuin hedelmänkorjuussa, kuin viinisadon jälkikorjuussa: ei ole rypälettä syödäkseni, ei varhaisviikunaa, jota sieluni haluaa.

² Hävinneet ovat pyhät maasta, eikä oikeamielisiä ole ihmisten joukossa. Kaikki he väijyvät verta ja pyydystävät verkolla toinen toistaan.

³ Heidän kätensä ovat taitavia tekemään pahaa. Ruhtinas ja tuomari vaativat lahjuksia, ja mahtavat puhuvat julki sielunsa himon ja vääristelevät asian.

⁴ Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Vartijoidesi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Nyt he joutuvat sekasortoon.

⁵ Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun. Siltä, joka sylissäsi lepää, varjele suusi ovet.

⁶ Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiään vastaan ja miniä anoppiaan vastaan. Ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa.

⁷ Mutta minä panen toivoni Herraan ja odotan pelastukseni Jumalaa. Jumalani on minua kuuleva.

⁸ Älkää iloitko, viholliseni, minusta. Jos olen langennut, niin nousen. Jos istun pimeydessä, Herra on valkeuteni. :

⁹ Kannan Herran vihaa, sillä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti, että hän hoitaa riita-asiani ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, ja katselen hänen vanhurskauttaan.

¹⁰ Viholliseni näkevät sen, ja häpeä peittää ne, jotka sanovat minulle: "Missä on Herra, Jumalasi?" Silmäni katselevat heitä. Nyt he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

¹¹ Tulee päivä, jolloin muurisi rakennetaan. Sinä päivänä rajasi on oleva kaukana:

¹² sinä päivänä tullaan luoksesi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen.

¹³ Mutta tapahtuu, että maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän tekojensa hedelmien takia.

¹⁴ Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka asuu erillään metsässä keskellä Karmelia. Käykööt laitumella Baasanissa ja Gileadissa kuin ennen ikiaikoina. –

¹⁵ "Niin kuin Egyptin maasta lähtösi päivinä annan hänen nähdä ihmeitä." –

¹⁶ Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestään. He panevat käden suulleen, heidän korvansa menevät lukkoon.

¹⁷ He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat linnoituksistaan, lähestyvät väristen Herraa, Jumalaamme, ja pelkäävät sinua.

¹⁸ Kuka on Jumala niin kuin sinä, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohi perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on mielihalu laupeuteen.

¹⁹ Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan pahat tekomme ja kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

²⁰ Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, kuten olet vannonut isillemme muinaisista päivistä asti.