^{1 1}Profeettasana Niinivestä. Elkosilaisen Naahumin näyn kirja.

1. Naahum toimi Jerusalemissa Assurin toimeenpaneman Samarian hävityksen (vuonna 722 eKr.) jälkeen ja ennen Niiniven hävitystä (vuonna 612 eKr.). Naahumin tehtävänä oli julistaa Assurin ahdistamalle Jumalan kansalle lohdutusta. Hän julistaa ylpeälle Assurin maailmanvallalle Niiniven tuhon.

² Kiivas¹ Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuva. Herra kostaa vihollisilleen ja on vihainen vihamiehilleen.

1. Pitää hänelle kuuluvasta kiinni.

³ Herra on pitkämielinen ja suuri voimassaan, mutta Herra ei jätä rankaisematta. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomua.

⁴ Hän nuhtelee merta ja kuivaa sen, ja kaikki virrat hän ehdyttää. Baasan ja Karmel kuihtuvat, ja Libanonin kukoistus lakastuu.

⁵ Vuoret järkkyvät hänen edessään ja kukkulat sulavat. Hänen kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki siinä asuvat.

⁶ Kuka kestää hänen vihastumistaan, ja kuka pysyy hänen vihansa palaessa? Hänen vihastuksensa vuotaa kuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessään.

⁷ Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.

⁸ Mutta ylipaisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta ja ahdistaa vihamiehiään pimeydellä.

⁹ Mitä teillä on mielessä Herraa vastaan? Lopun hän tekee: ahdistus ei nouse kahta kertaa.

¹⁰ Sillä vaikka he olisivat kietoutuneita yhteen kuin orjantappurat ja yhtä märkiä viinistä kuin heidän viininsä, heidät syö tuli kokonaan kuin kuivat oljet.

¹¹ Sinusta on lähtenyt se, jolla on paha mielessä Herraa vastaan, turmion suunnittelija.

¹² Näin sanoo Herra: Olkoot kuinka täysissä voimissa, olkoon heitä miten paljon tahansa, heidät tuhotaan. He ovat mennyttä. Mutta jos olenkin vaivannut sinua, en sinua enää vaivaa.

¹³ Nyt särjen hänen ikeensä päältäsi ja katkaisen kahleesi.

¹⁴ Mutta sinusta Herra on antanut käskyn: Ei kasva enää nimellesi siementä. Hävitän epäjumalan temppelistäsi veistetyt ja valetut jumalankuvat. Teen sinulle haudan, sillä sinä raukeat tyhjiin.

¹ Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi, sillä enää ei käy kimppuusi turmiontuoja, hänet on hävitetty kokonaan."

Jumalan lupaus juutalaisille

² Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa voimasi äärimmilleen.

³ Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden ja Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja hävittäneet niiden viiniköynnökset.

⁴ Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, sotilaat purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen sotaan varustautumispäivänään, ja sypressikeihäät heiluvat.

⁵ Sotavaunut välkehtivät kaduilla ja ryntäilevät toreilla. Ne ovat kuin soihdut ja kiitävät kuin salamat.

⁶ Hän muistaa ylhäisensä. Ne kaatuilevat kiiruhtaessaan sen muurille, ja suojakatos on pantu kuntoon.

⁷ Virranpuoleiset portit on aukaistu, ja palatsi menehtyy pelkoon.

⁸ Karkotuspäätös on tehty: se viedään vankeuteen, ja sen neitoset huokailevat valittaen kuin kyyhkyset ja lyövät rintaansa.

⁹ Niinive on ollut kuin vesilammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! – "Seis! pysähtykää!" Mutta yksikään ei käänny takaisin.

¹⁰ Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, on runsaasti kaikenlaisia kalliita esineitä. –

¹¹ Se on tyhjennetty, riisuttu ja hävitetty! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot synkkenevät.

¹² Missä on leijonien asuinsija, nuorten jalopeurojen elinpiiri, jossa leijona ja naarasleijonat pentuineen kulkivat kenenkään pelottelematta?

¹³ Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen. Se täytti luolansa saaliilla ja olinpaikkansa sillä, minkä oli raadellut.

¹⁴ Katso, minä käyn kimppuusi, – tämä on Herran Sebaotin sana, – poltan savuksi sen sotavaunut, ja nuoret leijonasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä raatelusi, eikä enää kuulla sanansaattajiesi ääntä.

¹ Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täynnä valhetta ja riistoa. Ryöstäminen ei lopu.

² Kuuluu ruoskien ja vaunujen pyörien ääni. Hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,

³ ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. On paljon kaatuneita, kasapäin vainajia ja loppumattomasti ruumiita, niin että niihin kompastutaan.

⁴ Kaikki tämä porton paljon haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan ja sukukunnat velhouksillaan.

⁵ Katso, minä käyn kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan liepeesi kasvoillesi ja näytän kansakunnille alastomuutesi ja valtakunnille häpeäsi.

⁶ Heitän likaa päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkisesti nähtäväksi.

⁷ Niin tapahtuu, että kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelee, mistä etsin sinulle lohduttajia?"

⁸ Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen äärellä vetten ympäröimänä, jolla oli virta linnoituksena ja meri muurina?

⁹ Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja libyalaiset.

¹⁰ Sekin meni karkotukseen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.

¹¹ Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihollisilta.

¹² Kaikki sinun linnoituksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita. Jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun.

¹³ Katso, sotaväkesi keskelläsi on naisia. Maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi. Tuli kuluttaa salpasi.

¹⁴ Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin.

¹⁵ Siinä tuli sinut kuluttaa ja miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

¹⁶ Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet. Syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.

¹⁷ Sinulla on ruhtinaita kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu muurinrakoihin kylmänä päivänä. Auringon noustua ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.

¹⁸ Paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa.

¹⁹ Auttamaton on tuhosi ja parantumaton haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, taputtavat sinulle käsiään. Sillä ketäpä pahuutesi ei olisi jatkuvasti kohdannut?