¹ Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

² Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

³ Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

⁴ Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

⁵ Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

⁶ Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

⁷ Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

⁸ Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

⁹ Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

¹⁰ Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

¹¹ Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

¹² Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

¹³ Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

¹⁴ Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

¹⁵ Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

¹⁶ Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

¹⁷ Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

¹⁸ Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

¹⁹ Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

²⁰ Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

²¹ Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

²² Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

²³ Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

²⁴ Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

²⁵ Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

²⁶ Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

²⁷ Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

²⁸ Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

²⁹ Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

³⁰ Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

³¹ Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

³² Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

³³ Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

³⁴ Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

³⁵ Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

³⁶ Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

³⁷ Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

³⁸ Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

³⁹ Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

⁴⁰ Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

⁴¹ Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

⁴² Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

⁴³ Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

⁴⁴ Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

⁴⁵ Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

⁴⁶ Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

⁴⁷ Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

⁴⁸ Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

⁴⁹ Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

⁵⁰ Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

⁵¹ Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

⁵² Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

⁵³ He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

⁵⁴ Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

⁵⁵ Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

⁵⁶ Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

⁵⁷ Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

⁵⁸ Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

⁵⁹ Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

⁶⁰ Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

⁶¹ Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

⁶² Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

⁶³ Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

⁶⁴ Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

⁶⁵ Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

⁶⁶ Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.