¹ Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

² Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

³ Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

⁴ Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

⁵ Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

⁶ Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

⁷ Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

⁸ Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

⁹ Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

¹⁰ Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

¹¹ Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

¹² Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

¹³ Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

¹⁴ Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

¹⁵ Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

¹⁶ Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

¹⁷ Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

¹⁸ Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

¹⁹ Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

²⁰ Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

²¹ Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

²² Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

²³ se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

²⁴ Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

²⁵ Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

²⁶ Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

²⁷ Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁸ Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

²⁹ Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

³⁰ Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

³¹ Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

³² vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

³³ Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

³⁴ Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

³⁵ kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

³⁶ kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

³⁷ Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

³⁸ Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

³⁹ Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

⁴⁰ Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

⁴¹ Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

⁴² Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

⁴³ olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

⁴⁴ olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

⁴⁵ Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

⁴⁶ Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

⁴⁷ Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

⁴⁸ Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

⁴⁹ Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

⁵⁰ siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

⁵¹ Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

⁵² Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

⁵³ He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

⁵⁴ Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

⁵⁵ Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

⁵⁶ Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

⁵⁷ Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

⁵⁸ Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

⁵⁹ Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

⁶⁰ Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶¹ Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶² Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

⁶³ Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

⁶⁴ Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

⁶⁵ Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

⁶⁶ Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.