¹ Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, tuli Elialle tämä Herran sana: "Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle."

² Elia meni näyttäytymään Ahabille. Mutta Samariassa oli kova nälänhätä.

³ Ahab kutsui Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Obadja taas oli hyvin Herraa pelkäävä mies.

⁴ Niinpä Obadja oli silloin, kun Iisebel hävitti Herran profeettoja, ottanut sata profeettaa ja piilottanut heidät luolaan, viisikymmentä kerrallaan, ja elättänyt heitä leivällä ja vedellä.

⁵ Ahab sanoi Obadjalle: "Kierrä maa, kaikki vesilähteet ja kaikki purot. Kenties löydämme ruohoa pitääksemme hevoset ja muulit hengissä, niin ettei meidän tarvitse hävittää eläimiä."

⁶ He jakoivat keskenään maan, joka heidän oli kuljettava. Ahab kulki toista tietä yksin, ja Obadja kulki toista tietä yksin.

⁷ Kun nyt Obadja oli matkalla, katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"

⁸ Tämä vastasi hänelle: "Minä. Mene ja sano herrallesi: 'Katso, Elia on täällä.'"

⁹ Hän sanoi: "Mitä olen rikkonut, koska sinä annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?

¹⁰ Niin totta kuin Herra, Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: 'Ei hän ole täällä', hän on vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty.

¹¹ Mutta nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä.'

¹² Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin palvelijasi on pelännyt Herraa nuoruudestaan asti.

¹³ Eikö herralleni ole kerrottu, mitä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeettoja: kuinka piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä?

¹⁴ Nyt sinä sanot: 'Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä', ja niin hän tappaa minut."

¹⁵ Mutta Elia sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison, näyttäydyn tänä päivänä hänelle."

¹⁶ Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän. Ahab meni silloin Eliaa vastaan.

¹⁷ Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: "Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?"

¹⁸ Tämä vastasi: "En minä syökse Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska seuraat baaleja.

¹⁹ Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."

²⁰ Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.

²¹ Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään.

²² Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.

²³ Antakaa meille kaksi mullia, ja valitkoot he itselleen toisen mullin, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta. Minä valmistan toisen mullin ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta.

²⁴ Sitten huutakaa jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala." Kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Niin on hyvä."

²⁵ Elia sanoi Baalin profeetoille: "Valitkaa itsellenne toinen mulli ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta."

²⁶ Niin he ottivat mullin, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: "Baal, vastaa meille!" Mutta ei ääntä, ei vastausta! He hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.

²⁷ Puolenpäivän aikaan Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin. Hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tai hän on poistunut johonkin, tai on matkalla. Kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää."

²⁸ He huusivat vielä kovemmin ja viileskelivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta.

²⁹ Kun puolipäivä oli kulunut, he joutuivat hurmoksiin aina siihen hetkeen asti, jolloin ruokauhri uhrataan. Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!

³⁰ Elia sanoi kaikelle kansalle: "Astukaa luokseni." Kaikki kansa astui hänen luokseen. Hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu.

³¹ Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Israel on oleva nimesi."

³² Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen ja teki alttarin ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä.

³³ Hän latoi puut, paloitteli mullin ja pani kappaleet puiden päälle.

³⁴ Hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle." Ja hän sanoi: "Tehkää se toinen kerta." He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: "Tehkää se kolmas kerta." Ja he tekivät niin kolmannen kerran.

³⁵ Vesi juoksi ympäri alttarin. Ojankin hän täytti vedellä.

³⁶ Kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja että minä olen käskystäsi tehnyt kaiken tämän.

³⁷ Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin."

³⁸ Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa.

³⁹ Kun kaikki kansa näki tämän, he lankesivat kasvoilleen ja sanoivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!"