¹ Tämäkin on paha, jonka olen nähnyt auringon alla ja joka raskaasti painaa ihmistä:

² että Jumala antaa miehelle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei hänen sielultaan puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän toivoo, mutta Jumala ei salli hänen nauttia siitä, vaan siitä nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.

³ Vaikka syntyisi miehelle sata lasta ja hän eläisi monia vuosia ja hänen vuosiensa päivät olisivat paljot, mutta hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellaan eikä saisi edes hautaustakaan, niin sanon, että keskenmennyt on häntä onnellisempi.

⁴ Sillä hän tuli turhaan ja meni pimeyteen, ja pimeyteen peittyi hänen nimensä.

⁵ Hän ei nähnyt aurinkoa eikä sitä tuntenut. Keskenmenneen lepo on parempi kuin hänen.

⁶ Vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhat vuotta, mutta ei saisi nähdä onnea – eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?

⁷ Sillä kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, eikä kuitenkaan hänen halunsa täyty.

⁸ Sillä mitä etua on viisaalla tyhmään nähden, ja mitä köyhällä siitä, että hän osaa vaeltaa elävien edessä?

⁹ Parempi on silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

¹⁰ Mitä on olemassa, sille on pantu nimi jo muinoin, ja on ollut edeltä tunnettua, mikä ihminen on. Ei hän voi riidellä väkevämpänsä kanssa.

¹¹ Sillä niin on: puheen paljous lisää turhuutta. Mitä etua ihmiselle on siitä?

¹² Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo. Ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?