¹ Minä sanoin sydämessäni: Tule, tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.

² Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se toimittaa?"

³ Mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta ja pidättyisi tyhmyydestä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä heidän tehdäkseen sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.

⁴ Tein suuria töitä. Rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja.

⁵ Laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkia hedelmäpuita.

⁶ Tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä lehtoja, joissa kasvoi puita.

⁷ Ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli. Minulla oli karjaa, nautoja ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.

⁸ Kokosin itselleni myös hopeaa ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita sekä hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, erilaisia nautintoja.

⁹ Tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Minussa pysyi kuitenkin viisauteni.

¹⁰ En pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivastani.

¹¹ Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua, eikä siitä ollut hyötyä auringon alla.

¹² Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä – sillä mitä ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, osaa muuta kuin tehdä, mitä on jo ennen tehty? –

¹³ niin minä näin, että viisaus on tyhmyyttä hyödyllisempi, samoin kuin valo on pimeyttä hyödyllisempi.

¹⁴ Viisaalla on silmät päässä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä. Mutta minä tulin tietämään senkin, että toisen käy niin kuin toisenkin.

¹⁵ Silloin minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin. Miksi sitten olen tullut niin perin viisaaksi? Sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta.

¹⁶ Sillä viisaasta, niin kuin ei tyhmästäkään, ei jää ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unohdetaan, ja viisas kuolee niin kuin tyhmäkin.

¹⁷ Vihasin elämää, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koska kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

¹⁸ Minä vihasin kaikkea vaivannäköäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee jälkeeni.

¹⁹ Kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hän tulee vallitsemaan kaikkia vaivannäköni tuloksia, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.

²⁰ Sydämeni vaipui epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.

²¹ Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivan nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja taidolla, täytyy antaa kaikki perinnöksi ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus.

²² Sillä mitä ihminen saa kaikesta vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän on vaivannut itseään auringon alla?

²³ Ovathan kaikki hänen päivänsä olleet pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saanut lepoa. Tämäkin on turhuutta.

²⁴ Ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa. Mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.

²⁵ – "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua?" –

²⁶ Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa. Mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.