^{1 1}Laulujen laulu Salomon kirjoittama.

1. Kirja on hepreassa nimeltään "Laulujen laulu" eli "Lauluista ylevin". Se kuvaa Seurakunnan ja Kristus-yljän keskinäistä rakkautta. Juutalaiset ovat pitäneet kirjan sanomaa hengellisenä vertauskuvana Herran rakkaudesta Israeliin ja tämän vastarakkaudesta. Kristillinen kirkko on tunnustanut kirjan kanonisuuden. Vrt. L. l. 5:2 ja Ilm. 3:20.

² Hän¹ suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä rakkautesi on suloisempi kuin viini.

1. Seurakunnan Ylkä, Kristus.

³ Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on nimesi. Sen tähden nuoret neitsyet¹ rakastavat sinua.

1. Israelissa oli sääntö, että kaikki nuoret neitoset olivat neitsyitä. Sukupuolielämä aloitettiin vasta häiden jälkeen.

⁴ Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Riemuitsemme ja iloitsemme sinusta ja ylistämme rakkauttasi enemmän kuin viiniä. Vilpittömästi he sinua rakastavat.

⁵ "Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.

⁶ Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhojen vartijaksi – omaa viinitarhaani en vartioinut."

⁷ "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä. Miksi hunnutettuna joutuisin toveriesi laumojen luo!"

⁸ "Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein, käy lammasten jälkiä ja kaitse kilejäsi paimenten telttapaikoilla."

⁹ "Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan.

¹⁰ Ihanat ovat poskesi ketjuineen ja kaulasi helminauhoineen.

¹¹ Teemme sinulle kultaketjut sekä hopeasta niihin nastat."

¹² "Kuninkaan istuessa pöydässään nardukseni levitti tuoksuaan.

¹³ Rakkaani on minulle mirhakimppu, joka lepää yön rintojeni välissä.

¹⁴ Rakkaani on kooferpensaan kukkaterttu¹ Een-Gedin viinitarhoista."

1. Koofer-pensas tuottaa naisten kaunistukseen käytettyä punertavaa henna-väriä.

¹⁵ "Katso, kaunis sinä olet, armaani. Katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyset."

¹⁶ "Katso, kaunis sinä olet, rakkaani. Kuinka suloinen, kuinka ihana on vuoteemme!

¹⁷ Huoneittemme seininä ovat setripuut, kattonamme sypressit."

¹ "Minä olen Saaronin kukka, olen laaksojen lilja."

² "Kuin lilja orjantappuroiden keskellä, on armaani tyttärien keskellä."

³ "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Minä haluan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on suussani makea.

⁴ Hän on vienyt minut viinimajaan. Rakkaus on hänellä lippuna ylläni.

⁵ Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."

⁶ Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

⁷ Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.

⁸ Rakkaani ääni! Katso, tuolla hän tulee hypellen vuorilla ja loikkien kukkuloilla.

⁹ Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana katsellen ikkunasta sisään ja kurkistellen ristikoista.

¹⁰ Rakkaani vastasi ja sanoi minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

¹¹ Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohi ja menneet menojaan.

¹² Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

¹³ Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuvat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

¹⁴ Kyyhkyseni, joka piileksit kallionkoloissa ja vuorenjyrkänteillä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on äänesi ja ihanat ovat kasvosi."

¹⁵ Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka turmelevat viinitarhoja, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

¹⁶ Rakkaani on minun, ja minä hänen. Hän paimentaa liljojen keskellä.

¹⁷ Kunnes päivä kallistuu iltaan ja varjot pakenevat. Kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuvilla vuorilla.

¹ Yöllä vuoteellani minä etsin häntä, jota sieluni rakastaa. Minä etsin häntä, mutta en löytänyt.

² "Nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota sieluni rakastaa." Etsin, mutta en löytänyt häntä.

³ Minut kohtasivat vartijat, jotka kaupungilla kiertelevät. "Oletteko nähneet häntä, jota sieluni rakastaa?"

⁴ Tuskin olin kulkenut heidän ohitseen, kun löysin hänet, jota sieluni rakastaa. Tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennen kuin olin saattanut hänet äitini taloon, synnyttäjäni kammioon.

⁵ Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.

⁶ Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat tuoksuen mirhalta ja suitsukkeelta, kaikenlaisilta kauppiaan hajujauheilta?

⁷ Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä kuusikymmentä sankaria, Israelin sankareita,

⁸ kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja. Jokaisella on miekka kupeellaan öiden kauhuja vastaan.

⁹ Kuningas Salomo teetti itselleen kantotuolin Libanonin puista.

¹⁰ Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta, ja sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.

¹¹ Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänään, hänen sydämensä ilonpäivänä.

¹ "Katso, kaunis sinä olet, armaani. Katso, kaunis sinä olet. Kyyhkyset ovat silmäsi huntusi takana. Hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta.

² Hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita, pesusta nousseita, kaikilla kaksoset, eikä yhtään karitsatonta.

³ Kuin purppuranauha ovat huulesi, ja suusi on suloinen. Kuin halkaistu granaattiomena on ohimosi huntusi takana.

⁴ Kaulasi on kuin Daavidin torni, asevarastoksi rakennettu. Siitä riippuu tuhat kilpeä, kaikki sankarien varustuksia.

⁵ Rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellikaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.

⁶ Siksi kunnes päivä alenee ja varjot pakenevat, kävelen mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle.

⁷ Kaikin puolin olet kaunis, armaani. Sinussa ei ole ainoatakaan virhettä."

⁸ "Tule kanssani Libanonilta, morsiameni, tule kanssani Libanonilta. Lähde pois Amanan huipulta, Senirin ja Hermonin huipuilta, leijonien leposijoilta ja panttereiden vuorilta."

⁹ "Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut yhdellä silmäykselläsi, yhdellä kaulakoristeesi osalla.

¹⁰ Kuinka ihana onkaan rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon viiniä suloisempaa on rakkautesi, kaikkia balsameja suloisempi voiteittesi tuoksu!

¹¹ Huulesi pisaroivat hunajaa, morsiameni. Mesi ja maito ovat kielesi alla, ja vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu."

¹² "Suljettu puutarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde.

¹³ Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia sekä erinomaisia hedelmiä, kooferpensaan kukkia ja narduksia,

¹⁴ nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia sekä kaikenlaisia suitsukepuita, mirhaa ja aloeta sekä kaikkia parhaita balsamikasveja.

¹⁵ Sinä olet puutarhojen lähde, elävien vetten kaivo, jotka Libanonilta virtaavat."

¹⁶ "Herää, pohjatuuli, tule, etelätuuli. Puhalla puutarhaani, että sen balsamituoksut tulvahtaisivat. Tulkoon puutarhaansa rakkaani ja syököön sen erinomaisia hedelmiä."

¹ "Tulen puutarhaani, siskoni, morsiameni. Poimin mirhani ja balsamini, syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni." Syökää, ystävät, juokaa, juokaa runsain määrin, rakkaat veljeni.

² Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita."

³ "Olen viittani riisunut; pukisinko sitä enää päälleni? Olen jalkani pessyt; likaisinko ne taas?"

⁴ Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin sydämeni liikkui häntä kohden.

⁵ Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käteni pisaroivat mirhaa ja sormeni sulaa mirhaa ovensalvan kädensijoihin.

⁶ Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Etsin häntä, mutta en häntä löytänyt. Huusin häntä, mutta hän ei minulle vastannut.

⁷ Minut kohtasivat vartijat, jotka kaupunkia kiertelevät. He löivät minua ja haavoittivat minua. Päällystakin riistivät yltäni muurien vartijat.

⁸ "Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas."

⁹ "Mikä tekee rakkaasi muita paremmaksi, sinä naisista kaunein? Mikä tekee rakkaasi muita paremmaksi, että meitä näin vannotat?"

¹⁰ "Rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentä tuhatta jalompi.

¹¹ Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin korppi.

¹² Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset purojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä.

¹³ Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin tuoksuvat voiteet. Hänen huulensa ovat liljat ja pisaroivat sulaa mirhaa.

¹⁴ Hänen käsivartensa ovat kultatangot täynnä krysoliitteja. Hänen lantionsa on safiireilla peitettyä norsunluuta.

¹⁵ Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisilla jalustoilla. Hän on näöltään kuin Libanon valiosetripuineen.

¹⁶ Hänen suunsa on sula makeus. Hän on pelkkää suloutta. Sellainen on rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."

¹ "Minne rakkaasi on mennyt, sinä naisista kaunein? Minne rakkaasi on kääntynyt? Etsikäämme häntä kanssasi."

² "Rakkaani on mennyt puutarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan puutarhoissa ja poimimaan liljoja.

³ Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun – hän, joka paimentaa liljojen keskellä."

⁴ "Kaunis kuin Tirsa olet sinä, armaani, suloinen kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukot.

⁵ Käännä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minua. Hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta.

⁶ Hampaasi ovat kuin lauma uuhia, pesulta nousseita, kaikilla kaksoset, ei yhtään karitsatonta.

⁷ Kuin halkaistu granaattiomena on ohimosi huntusi takana.

⁸ Kuusikymmentä on kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja neitsyitä määrättömästi:

⁹ yksi ainoa on kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainoa, synnyttäjänsä valittu. Hänet nähdessään tyttäret kiittävät hänen autuuttaan, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä."

¹⁰ "Kuka on neito, joka nousee kuin aamunkoi, kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste, pelottavana kuin sotajoukot?"

¹¹ "Pähkinätarhaan menin katselemaan laakson vihreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja joko granaattipuut kukkivat.

¹² Tietämättäni sieluni asetti minut jalon kansani vaunuihin."

¹ "Palaa, palaa, suulemitar! Palaa, palaa katsellaksemme sinua!" "Mitä katselette suulemittaressa? Mahanaimin karkeloa."

Kirkon ylistystä

² "Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taitajan kätten tekemät.

³ Povesi on pyöreä malja, josta sekoitettua viiniä älköön puuttuko. Sinun uumasi on vehnäkuhilas, liljojen ympäröimä.

⁴ Sinun molemmat rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoset.

⁵ Kaulasi on kuin norsunluutorni. Silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona. Nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katselee Damaskoon.

⁶ Pääsi kohoaa kuin Karmel, ja pääsi palmikot ovat kuin purppura. Kuningas on kiedottu kutreihisi."

⁷ "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! –

⁸ Vartalosi on kuin palmupuu, ja rintasi kuin rypäleet.

⁹ Minä sanoin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin. Olkoot silloin rintasi kuin viinirypäleet ja hengityksesi tuoksu kuin omenien tuoksu.

¹⁰ Olkoon suusi kuin hyvä viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!

¹¹ Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."

¹² "Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, yöpykäämme kyliin.

¹³ Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös kukkii ja nuput aukeavat, joko granaattipuut kukkivat. Siellä annan sinulle rakkauteni.

¹⁴ Lemmenmarjat tuoksuvat, ja oviemme edessä kasvaa kaikenlaisia jaloja hedelmiä. Olen säästänyt ne, sekä uudet että vanhat, sinulle, rakkaani."

¹ "Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut ulkona, suutelisin sinua, eikä kukaan halveksisi minua.

² Johdattaisin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua. Antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua."

³ Hänen vasen kätensä on pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

⁴ Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennen kuin se itse haluaa.

⁵ Kuka tuolla tulee erämaasta rakkaaseensa nojaten? "Omenapuun alla sinut herätin. Siellä sai sinut äitisi kerran, siellä sai sinut synnyttäjäsi.

⁶ Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, ankara kuin helvetti on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on polttava liekki.

⁷ Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin."

⁸ "Meillä on pieni sisko, jolla ei ole vielä rintoja. Mitä teemme siskollemme sinä päivänä, jona häntä kositaan?

⁹ Jos hän on muuri, rakennamme sen päälle hopealinnan. Jos hän on ovi, suljemme sen setrilaudoilla."

¹⁰ "Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit; vaan nyt olen hänen silmissään kuin se, joka löysi rauhan."

¹¹ "Salomolla on viinitarha Baal-Haamonissa. Hän on jättänyt viinitarhan vartijoiden huostaan. Sen hedelmistä mies tuo tuhat hopeasekeliä.

¹² Viinitarhani on omassa hallussani. Sinulle, Salomo, tulkoot ne tuhat, ja sen hedelmän vartijoille kaksisataa."

¹³ "Sinä puutarhani asukas, toverit kuuntelevat ääntäsi. Anna minunkin kuulla sitä."

¹⁴ "Riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura balsamivuorille."