¹ Puhaltakaa torveen Siionissa, toitottakaa torvia pyhällä vuorellani. Kaikki maan asukkaat vapisevat, sillä Herran päivä tulee, ja se on lähellä:

² pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Kuin aamurusko vuorille on levinnyt lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevien polvien vuosiin saakka.

³ Sen edellä käy kuluttava tuli, sen perässä polttava liekki. Kuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, mutta sen jäljessä on autio erämaa, eikä ole ketään, joka siltä pelastuu.

⁴ Ne ovat näöltään kuin hevoset, ja ne juoksevat kuin ratsut.

⁵ Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, rätisten kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet. He ovat kuin väkevä, taisteluun asettunut kansa.

⁶ Heidän edessään kansat vapisevat, ja kaikki kasvot kalpenevat.

⁷ He juoksevat kuin sankarit, kuin soturit he nousevat muurille. Jokainen kulkee tietään suoraan eikä mutkittele polullaan.

⁸ Toinen ei sysi toistaan. Mies kulkee omaan suuntaansa. Heittoaseiden välitse he tunkeutuvat vahingoittumattomina.

⁹ He ryntäävät kaupunkiin, juoksevat muurille, nousevat taloihin ja tulevat ikkunoista sisään kuin varas.

¹⁰ Niiden edessä maa vapisee ja taivaat järkkyvät, aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet pidättävät valonsa.

¹¹ Herra antaa äänensä jyristä sotajoukkonsa edellä, sillä hyvin monilukuinen on hänen väkensä, sillä voimakas on hänen sanansa täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja hyvin pelottava. Kuka voi sen kestää?

¹² Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

¹³ Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, Jumalanne, luo; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa, ja hän katuu pahaa.

¹⁴ Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, Jumalallenne.

¹⁵ Puhaltakaa torveen Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.

¹⁶ Kootkaa kansa, pitäkää pyhä kokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset. Lähteköön ylkä huoneestaan ja morsian kammiostaan.

¹⁷ Papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, itkekööt eteisen ja alttarin välillä ja sanokoot: "Sääli, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanoiden pilkattavaksi. Miksi sanottaisiin kansojen keskuudessa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"

¹⁸ Herra kiivailee maansa puolesta ja säälii kansaansa.

¹⁹ Herra vastaa ja sanoo kansalleen: Katso, lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että tulette niistä ravituiksi. Enkä anna enää häväistä teitä pakanoiden keskuudessa.

²⁰ Pohjoisesta tulevan karkotan teistä kauas ja syöksen kuivaan ja autioon maahan, sen alkupään Idänmereen ja sen loppupään Länsimereen. Mutta siitä nousee löyhkä ja kohoaa lemu. Sillä suurta pahaa se on tehnyt.

²¹ Älä pelkää, maa. Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.

²² Älkää pelätkö, kedon eläimet, sillä erämaan laitumet viheriöivät, sillä puu kantaa hedelmänsä, viikunapuu ja viiniköynnös antavat satonsa.

²³ Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, Jumalassanne, sillä hän antaa teille vanhurskauden Opettajan ja vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen kuten entisaikaan.

²⁴ Silloin puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurnat pursuavat viiniä ja öljyä.

²⁵ Korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, tuo suuri sotajoukkoni, jonka lähetin teitä vastaan.

²⁶ Todella syötte kylliksi ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä kansani joudu iankaikkiseen häpeään.

²⁷ Tulette tietämään, että Israelin keskellä olen minä, ja minä olen Herra, Jumalanne, eikä toista ole. Eikä kansani joudu enää häpeään, iankaikkisesti.