¹ Joona pahastui tästä kovasti ja vihastui.

² Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksi kiirehdin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen, ja että armosi on suuri, ja että kadut onnettomuutta.

³ Nyt, Herra, ota henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."

⁴ Mutta Herra sanoi: "Onko vihastumisesi oikea?"

⁵ Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itselleen sinne lehtimajan ja istuutui sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin käy.

⁶ Herra Jumala antoi risiinikasvin kasvaa Joonan pään ylle varjostamaan hänen päätään ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Joona iloitsi suuresti risiinikasvista.

⁷ Seuraavana päivänä aamun sarastaessa Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui.

⁸ Auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonan päähän, niin että hän oli nääntyä. Hän toivotti itselleen kuolemaa ja sanoi: "Parempi on minulle kuolema kuin elämä."

⁹ Jumala sanoi Joonalle: "Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?" Tämä vastasi: "Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti."

¹⁰ Herra sanoi: "Sinä säälit risiinikasvia, josta et ollut vaivaa nähnyt ja jota et ollut kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.

¹¹ Enkö minä säälisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?"