¹ Job vastasi ja sanoi:

² Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

³ Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

⁴ Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

⁵ Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

⁶ Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

⁷ Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

⁸ Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

⁹ Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

¹⁰ Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

¹¹ Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

¹² Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

¹³ Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

¹⁴ Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

¹⁵ Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

¹⁶ Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

¹⁷ Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

¹⁸ Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

¹⁹ Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

²⁰ Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

²¹ Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

²² Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

²³ Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

²⁴ Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

²⁵ Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

²⁶ Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

²⁷ Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

²⁸ Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

²⁹ Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

³⁰ Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

³¹ Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

³² Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

³³ Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

³⁴ Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

³⁵ Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.