¹ "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

² Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

³ Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

⁴ Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

⁵ Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

⁶ punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

⁷ Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

⁸ niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

⁹ Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

¹⁰ niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

¹¹ sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

¹² tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

¹³ Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

¹⁴ niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

¹⁵ Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

¹⁶ Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

¹⁷ Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

¹⁸ En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

¹⁹ Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

²⁰ jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

²¹ jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

²² niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

²³ Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

²⁴ Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

²⁵ jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

²⁶ jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

²⁷ sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

²⁸ niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

²⁹ Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

³⁰ En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

³¹ Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

³² Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

³³ Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

³⁴ säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

³⁵ Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

³⁶ Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

³⁷ Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

³⁸ Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

³⁹ jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

⁴⁰ niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.