¹ Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta.

² Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin hänen isänsä ja äitinsä, sillä hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt.

³ Kuitenkin hän riippui kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Siitä hän ei luopunut.

⁴ Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja sadantuhannen pässin villat.

⁵ Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaasta.

⁶ Siihen aikaan kuningas Jooram lähti Samariasta ja katsasti koko Israelin.

⁷ Hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: "Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö kanssani sotaan Mooabia vastaan?" Hän vastasi: "Lähden, minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!"

⁸ Joosafat kysyi: "Mitä tietä meidän on sinne mentävä?" Hän vastasi: "Edomin erämaan tietä."

⁹ Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Mutta kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan eikä ollut vettä sotajoukolle eikä juhdille, jotka seurasivat heitä,

¹⁰ Israelin kuningas sanoi: "Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!"

¹¹ Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, kysyäksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta?" Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: "Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elian käsille."

¹² Joosafat sanoi: "Hänellä on Herran sana." Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen luokseen.

¹³ Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: "Mitä minulla on tekemistä kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Ei niin! Sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin."

¹⁴ Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä seison: jollen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, tosiaankaan en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua.

¹⁵ Mutta tuokaa minulle nyt harpunsoittaja." Kun harpunsoittaja soitti, Herran käsi laskeutui hänen päälleen,

¹⁶ ja hän sanoi: "Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen.

¹⁷ Sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä laakso tulee vettä täyteen. Niin te saatte juoda, sekä te että karjanne ja juhtanne.

¹⁸ Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia: hän antaa Mooabin teidän käsiinne,

¹⁹ ja te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat."

²⁰ Katso, seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, vettä tuli Edomista päin, niin että maa tuli vettä täyteen.

²¹ Kun kaikki mooabilaiset kuulivat, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle.

²² Varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, näkivät mooabilaiset, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri.

²³ He sanoivat: "Se on verta. Varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Nyt saaliin ryöstöön, Mooab!"

²⁴ Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, nousivat israelilaiset ja voittivat mooabilaiset, niin että nämä pakenivat heitä. He hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset.

²⁵ He hävittivät kaupungit, kaikille hyville peltopalstoille heitti kukin heistä kiven, täyttäen ne. He tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa jäivät kivet paikoilleen. Linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä.

²⁶ Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa tappiolle taistelussa, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan luo. Mutta he eivät voineet.

²⁷ Hän otti poikansa, esikoisensa, jonka oli määrä tulla kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha kohtasi Israelia, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.