¹ Mutta Elisa vastasi: "Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra: Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian portissa sea-mitta ydinjauhoja sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin."

² Vaunusoturi, jonka käsivarteen kuningas nojasi, vastasi Jumalan miehelle ja sanoi: "Katso, vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka tämä voisi tapahtua?" Hän sanoi: "Sinä olet sen omin silmin näkevä, mutta siitä et syö."

³ Kaupungin portin oven edustalla oleskeli neljä spitaalista miestä. He sanoivat toisilleen: "Mitä me tässä istumme, kunnes kuolemme?

⁴ Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, niin kuolemme. Jos jäämme tähän, kuolemme. Tulkaa, siirtykäämme nyt aramilaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, jäämme eloon. Jos he surmaavat meidät, kuolemme."

⁵ He nousivat hämärissä mennäkseen aramilaisten leiriin. Kun he tulivat aramilaisten leirin laitaan, katso: siellä ei ollut ketään.

⁶ Sillä Herra oli antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon töminää, ja niin he olivat sanoneet toisilleen: "Katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat ja egyptiläisten kuninkaat käydäkseen meitä vastaan."

⁷ He olivat lähteneet liikkeelle ja paenneet hämärissä ja jättäneet telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä, niin kuin se oli. He olivat paenneet pelastaakseen henkensä.

⁸ Tultuaan leirin laitaan spitaaliset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeaa ja kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin ja menivät toiseen telttaan ja ottivat sieltä saalista ja menivät pois ja kätkivät sen.

⁹ Mutta sitten he sanoivat toisilleen: "Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti joudumme syyllisiksi. Tulkaa, menkäämme nyt ilmoittamaan tämä kuninkaan linnaan."

¹⁰ He tulivat ja kutsuivat kaupungin portinvartijat ja ilmoittivat heille sanoen: "Me tulimme aramilaisten leiriin, ja katso, siellä ei ollut ketään eikä kuulunut ihmisääntä. Siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä kiinni, ja teltat olivat, niin kuin olivat olleet."

¹¹ Portinvartijat kuuluttivat ja ilmoittivat tämän kuninkaan linnaan.

¹² Silloin kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelijoilleen: "Minä sanon teille, minkä aramilaiset meille tekevät. He tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sen tähden he ovat poistuneet leiristä ja piiloutuneet kedolle, ajatellen: kun he lähtevät kaupungista, otamme heidät elävinä kiinni ja menemme kaupunkiin."

¹³ Mutta eräs hänen palvelijoistaan vastasi ja sanoi: "Otettakoon viisi jäljelle jäänyttä hevosta, jotka ovat vielä täällä jäljellä – niidenhän käy kuitenkin samoin kuin kaiken Israelin joukon, joka on täällä jäljellä, ja samoin kuin kaiken Israelin joukon, joka on hukkunut – ja lähettäkäämme katsomaan."

¹⁴ He ottivat kahdet sotavaunut hevosineen, ja kuningas lähetti ne aramilaisten sotajoukon perään, sanoen: "Menkää ja katsokaa."

¹⁵ He menivät heidän jälkeensä aina Jordanille asti. Katso: koko tie oli täynnä vaatteita ja aseita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois rientäessään pakoon. Sanansaattajat tulivat takaisin ja ilmoittivat sen kuninkaalle.

¹⁶ Silloin kansa lähti ja ryösti aramilaisten leirin. Niin sea-mitta ydinjauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin Herran sanan mukaan.

¹⁷ Kuningas oli asettanut sen vaunusoturin, jonka käsivarteen hän nojasi, porttiin valvomaan järjestystä. Mutta kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa, kuten Jumalan mies oli puhunut, silloin kun kuningas tuli hänen luokseen.

¹⁸ Sillä kun Jumalan mies oli puhunut kuninkaalle näin: "Huomenna tähän aikaan maksaa kaksi sea-mittaa ohria Samarian portissa sekelin ja sea-mitta ydinjauhoja sekelin",

¹⁹ vaunusoturi oli vastannut Jumalan miehelle ja sanonut: "Katso, vaikka Herra tekisi ikkunat taivaaseen, kuinka tämä voisi tapahtua?" Silloin hän oli sanonut: "Sinä olet näkevä sen omin silmin, mutta siitä et syö."

²⁰ Niin hänen myös kävi: kansa tallasi hänet kuoliaaksi portissa.