¹ Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täynnä valhetta ja riistoa. Ryöstäminen ei lopu.

² Kuuluu ruoskien ja vaunujen pyörien ääni. Hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,

³ ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. On paljon kaatuneita, kasapäin vainajia ja loppumattomasti ruumiita, niin että niihin kompastutaan.

⁴ Kaikki tämä porton paljon haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan ja sukukunnat velhouksillaan.

⁵ Katso, minä käyn kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan liepeesi kasvoillesi ja näytän kansakunnille alastomuutesi ja valtakunnille häpeäsi.

⁶ Heitän likaa päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkisesti nähtäväksi.

⁷ Niin tapahtuu, että kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelee, mistä etsin sinulle lohduttajia?"

⁸ Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen äärellä vetten ympäröimänä, jolla oli virta linnoituksena ja meri muurina?

⁹ Sen väkevyytenä oli Kuus ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja libyalaiset.

¹⁰ Sekin meni karkotukseen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.

¹¹ Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihollisilta.

¹² Kaikki sinun linnoituksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita. Jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun.

¹³ Katso, sotaväkesi keskelläsi on naisia. Maasi portit ovat avoinna vihamiehillesi. Tuli kuluttaa salpasi.

¹⁴ Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin.

¹⁵ Siinä tuli sinut kuluttaa ja miekka sinut tuhoaa. Se syö sinut kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

¹⁶ Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet. Syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.

¹⁷ Sinulla on ruhtinaita kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu muurinrakoihin kylmänä päivänä. Auringon noustua ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.

¹⁸ Paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa.

¹⁹ Auttamaton on tuhosi ja parantumaton haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, taputtavat sinulle käsiään. Sillä ketäpä pahuutesi ei olisi jatkuvasti kohdannut?