¹ Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi, ja tämä sana on tosi ja merkitsee suurta sodankäyntiä. Niin hän ymmärsi sanan, ja näky oli hänelle ymmärrettävä.

² Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät.

³ Herkullista ruokaa en syönyt, liha ja viini eivät tulleet suuhuni, enkä voidellut itseäni öljyllä, ennen kuin kolmen viikon päivät olivat kuluneet.

⁴ Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin¹, rannalla.

1. Hiddekel on sama kuin Tigris.

⁵ Nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja lanteet vyötettyinä Uufaan kullalla.

⁶ Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat näöltään kuin salama, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin välkehtivä vaski, ja hänen sanojensa ääni oli kuin kansanjoukon pauhina.

⁷ Niin minä, Daniel, yksin näin näyn, mutta miehet, jotka olivat kanssani, eivät näkyä nähneet. Kuitenkin heidät valtasi suuri pelko, ja he pakenivat ja piiloutuivat.

⁸ Silloin minä jäin yksin ja katselin tätä suurta näkyä, mutta minussa ei ollut enää voimaa. Kasvojeni loiste hävisi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään.

⁹ Kuulin hänen sanojensa äänen ja kuullessani hänen sanojensa äänen vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.

¹⁰ Katso, käsi kosketti minua ja asetti minut polvieni ja kämmenteni varaan.

¹¹ Sitten hän sanoi minulle: "Daniel, sinä rakastettu mies, ymmärrä sanat, jotka sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty luoksesi." Kun hän oli puhunut minulle tämän sanan, nousin vavisten.

¹² Mutta hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sanasi tulleet kuulluiksi, ja sanojesi tähden minä olen tullut.

¹³ Persian valtakunnan ruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli avukseni. Minä olin näet jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten luo.

¹⁴ Mutta tulin opettamaan sinulle, mitä tapahtuu kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä."

¹⁵ Niin hänen näitä minulle puhuessaan käänsin kasvoni maahan päin ja olin vaiti.

¹⁶ Katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti huuliani. Silloin avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska eikä minussa ollut enää voimaa.

¹⁷ Kuinka herrani palvelija, tällainen kuin minä, voi puhutella sellaista, kuin herrani on? Sillä siitä asti minussa ei ole voimaa, ja hengitykseni on salpautunut."

¹⁸ Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua.

¹⁹ Hän sanoi: "Älä pelkää, sinä rakastettu mies, rauha sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Niin hänen puhuessaan minulle vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut."

²⁰ Sitten hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten olen tullut luoksesi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian ruhtinasta vastaan, ja kun poistun, niin katso: tulee Jaavanin ruhtinas.

²¹ Mutta totisesti ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi ruhtinaanne Miikael.