^{1 1}Kolmantenakymmenentenä vuotena, neljännessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä, kun minä olin karkotettujen joukossa Kebar-joen varrella, tapahtui, että taivaat aukenivat, ja näin Jumalan näkyjä.

1. Profeetta Hesekiel vaikutti Baabelissa karkotettujen juutalaisten joukossa. Hänet oli viety sinne vuonna 597 eKr. 10 vuotta ennen Jerusalemin hävitystä. Hesekielin tuli julistaa maanmiehilleen Jerusalemin tuleva hävitys, jotta he eivät paatuisi väärään lohdutukseen, vaan tulisivat todelliseen parannukseen. Hesekielin tehtävänä oli myös julistaa pakanakansoille Jumalan rangaistusta. Hän ennusti hurskaille vapautusta Baabelista ja Messiaan tuomaa lunastusta.

² Kuukauden viidentenä päivänä, kuningas Joojakinin karkotuksen viidentenä vuotena,

³ Jumalan sana tuli pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päälleen tuli siellä Herran käsi.

⁴ Näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikään kuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta.

⁵ Sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. Näöltään ne olivat tällaiset: niillä oli ihmisen hahmo.

⁶ Niillä oli kullakin neljät kasvot ja kullakin oli neljä siipeä.

⁷ Niiden sääret olivat suorat ja jalkaterät kuin vasikan sorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävä vaski.

⁸ Siipiensä alla niillä oli, neljällä eri puolellaan, ihmiskädet. Kasvot ja siivet niillä neljällä olivat näin:

⁹ Niiden siivet koskettivat toisiaan. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet. Ne kulkivat kukin suoraan eteenpäin.

¹⁰ Niiden kasvot olivat ihmiskasvojen kaltaiset. Mutta oikealla puolella niillä neljällä oli leijonankasvot, vasemmalla puolen niillä neljällä oli häränkasvot, myös niillä neljällä oli kotkankasvot.

¹¹ Niin olivat niiden kasvot. Mutta siivet niillä oli levitettyinä ylöspäin. Kullakin oli kaksi, jotka koskettivat toisen siipiä, ja kaksi, joilla ne peittivät ruumistaan.

¹² Ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne Henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.

¹³ Olentojen hahmo oli näöltään kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti olentojen välissä, ja tuli hohti, ja tulesta lähti salamoita.

¹⁴ Olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salaman leimaus.

¹⁵ Mutta kun katselin olentoja, niin katso: yksi pyörä oli maassa olentojen kohdalla, kunkin niiden neljän etupuolella.

¹⁶ Pyörät olivat näöltään ja teoltaan kuin krysoliittia, ja niillä neljällä oli sama muoto, ja ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.

¹⁷ Ne kulkivat neljään eri suuntaan, kun kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet.

¹⁸ Niiden kehät olivat korkeat ja pelottavat. Niiden kehät olivat täynnä silmiä, ympäriinsä niissä neljässä pyörässä.

¹⁹ Kun olennot kulkivat, pyörät kulkivat niiden mukana, ja kun olennot kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörätkin.

²⁰ Minne Henki meni, sinne ne kulkivat – minne vain Henki kulkemaan vaati. Pyörät kohosivat samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.

²¹ Kun olennot kulkivat, kulkivat nämäkin; kun ne seisoivat, seisoivat nämäkin. Kun ne kohosivat ylös maasta, kohosivat pyörät samalla kuin nekin, sillä olentojen henki oli pyörissä.

²² Olentojen päiden yläpuolelle hahmottui taivaanvahvuus kuin pelottava kristalli kaartuen ylös niiden päiden yli.

²³ Taivaanvahvuuden alla niillä oli siivet suorina, toisen siipi toisen siipeä kohden. Kullakin oli kaksi, jotka sitä peittivät – kaksi, jotka peittivät sen ruumista.

²⁴ Minä kuulin niiden siipien kohinan kuin paljojen vetten kohinan, kuin Kaikkivaltiaan äänen, kun ne kulkivat. Niiden ääni oli kuin sotaleirin ääni. Kun ne seisoivat, ne laskivat siipensä alas.

²⁵ Kuului ääni ylhäältä taivaanvahvuudesta, joka oli niiden pään päällä. Kun ne seisoivat, ne laskivat siipensä alas.

²⁶ Taivaanvahvuuden yläpuolella, joka oli niiden pään päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.

²⁷ Näin ikään kuin hehkuvaa malmia, tulen näköistä, jota ympäröi kehä ylöspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltaan. Taas alaspäin siitä, mikä näytti hänen lanteiltaan, näin kuin tulen näköistä, ja sitä ympäröi hohde.

²⁸ Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde. Sellainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Kun sen näin, lankesin kasvoilleni. Kuulin äänen, kun joku puhui.