¹ "Mutta sinä, viritä itkuvirsi Israelin ruhtinaista

² ja sano: Mikä naarasleijona äitisi olikaan leijonien joukossa! Se makasi nuorten leijonien keskellä ja kasvatti pentujaan

³ ja kasvatti isoksi yhden pennuistaan, ja siitä tuli nuori leijona. Se oppi saalistamaan ja söi ihmisiä.

⁴ Mutta kansat kuulivat siitä: se pyydystettiin heidän kuoppaansa ja vietiin koukusta vetäen Egyptin maahan.

⁵ Kun sen viipyessä emo näki, että hänen toivonsa oli mennyttä, se otti toisen pennuistaan, ja kasvatti sen nuoreksi leijonaksi.

⁶ Se käyskenteli leijonien keskellä, siitä tuli nuori leijona, se oppi saalistamaan, ja se söi ihmisiä.

⁷ Se yhtyi heidän leskiinsä ja teki autioiksi heidän kaupunkinsa, ja maa ja kaikki, mitä siinä on, kauhistui sen ärjynnän äänestä.

⁸ Silloin kansat sen ympärillä olevilta alueilta asettivat ja virittivät sille verkkonsa, ja se pyydystettiin heidän kuoppaansa.

⁹ Se pantiin häkkiin vetämällä koukusta ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen. Se vietiin vuorilinnoihin, ettei sen ääni enää kuuluisi Israelin vuorille.

¹⁰ Äitisi oli sinulle kuin mehevä veden ääreen istutettu viinipuu. Se tuli runsaasta vedestä hedelmälliseksi ja siinä oli paljon oksia.

¹¹ Siihen tuli vahvoja oksia hallitsijoiden valtikoiksi, ja sen runko kohosi korkealle tiheän oksaston keskellä ja näkyi kauas korkeana ja runsasoksaisena.

¹² Mutta se temmattiin vihaisesti irti, heitettiin maahan, ja itätuuli kuivasi sen hedelmät. Ne revittiin hajalle, ja sen vahvat oksat kuivuivat, ja tuli kulutti ne.

¹³ Nyt se on istutettuna erämaahan, kuivaan ja janoiseen maahan.

¹⁴ Sen vahvasta oksasta on lähtenyt tuli. Se on kuluttanut sen hedelmät, ja vahvaa oksaa, josta olisi hallitusvaltikaksi, siinä ei enää ole." Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut.