¹ Tämä Herran sana tuli minulle yhdeksäntenä vuotena, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä ja kuului:

² "Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi – juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänä päivänä.

³ Lausu kapinoivalle suvulle vertaus ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata [tulelle], pane. Kaada myös siihen vettä.

⁴ Kokoa siihen lihankappaleet – kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa – ja täytä se valituilla luilla.

⁵ Ota parasta lammasta, pane padan alle tuli. Anna sen kiehua kiehumistaan, niin että luutkin tulevat siinä keitetyiksi.

⁶ Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut ja josta sen ruoste ei lähde! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole langennut arpaosaa.

⁷ Sillä sen vuodattama veri on sen keskellä, paljaalle kalliolle se on sen koonnut, eikä ole vuodattanut sitä maahan tomun peitettäväksi.

⁸ Nostattaakseni kiivauden ja tuottaakseni koston olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.

⁹ Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin panen lisää puita tuleen.

¹⁰ Lisää puita, sytytä tuli, kypsennä liha, sekoita pataa, kunnes luut hiiltyvät.

¹¹ Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu ja sen saastat siitä sulavat ja sen ruosteesta tulee loppu.

¹² Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta sen ruosteen paljous ei ole lähtenyt siitä. Tuleen sen ruoste!

¹³ Sinun iljettävän saastaisuutesi takia – koska puhdistin sinua, mutta et puhdistunut saastaisuudestasi – et enää puhdistu, ennen kuin tyydytän kiivauteni sinussa.

¹⁴ Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. En luovu, en säästä enkä kadu: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra."

Hesekielin vaimon äkkikuolema

¹⁵ Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului:

¹⁶ "Ihmislapsi, katso, otan sinulta äkkiä pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä sinulta tulko kyyneleitä.

¹⁷ Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleelle valittajaisia. Sido turbaani päähäsi, pane sandaalit jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö murehtivien leipää."

¹⁸ Puhuin kansalle aamulla, mutta illalla vaimoni kuoli. Sitten aamulla tein, niin kuin minun oli käsketty tehdä.

¹⁹ Kansa sanoi minulle: "Etkö ilmoita meille, mitä se tietää meille, kun sinä noin toimit?"

²⁰ Sanoin heille: "Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului: Sano Israelin heimolle:

²¹ Näin sanoo Herra, Herra: Katso, häpäisen pyhäkköni, joka on varustuksenne ja ylpeytenne, silmienne ihastus ja sielujenne mieltymys. Poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on jätettävä, kaatuvat miekkaan.

²² Teette, niin kuin olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö surevien leipää,

²³ turbaanin pidätte päässänne ja sandaalit jaloissanne, ette valita ettekä itke, mutta te voivutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne.

²⁴ Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: aivan niin, kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.

²⁵ Mutta sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, elämänsä toivon, heidän poikansa ja tyttärensä,

²⁶ sinä päivänä tulee pakolainen luoksesi ilmoittamaan tämän korviesi kuullen.

²⁷ Sinä päivänä avaat suusi yhdessä pakolaisen kanssa, ja puhut etkä enää ole mykkänä ja olet oleva heille ennusmerkki, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra."