¹ Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului:

² "Ihmislapsi, sinä asut kapinallisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule, sillä he ovat kapinallinen suku.

³ Sinä, ihmislapsi, tee itsellesi varusteet mennäksesi karkotukseen, mutta mene päiväaikaan heidän silmiensä edessä karkotukseen. Sinun on mentävä karkotukseen omalta paikkakunnaltasi toiselle paikkakunnalle heidän silmiensä edessä. Ehkäpä he näkevät sen, sillä he ovat kapinallinen suku.

⁴ Vie ulos varusteesi, niin kuin karkotetut varusteensa, päiväaikaan heidän silmiensä edessä. Mutta lähde sinä itse illalla heidän silmiensä edessä, niin kuin karkotetut lähtevät.

⁵ Murtaudu muurin läpi heidän silmiensä edessä ja vie varusteesi siitä ulos.

⁶ Nosta ne hartioillesi heidän silmiensä edessä ja vie ulos pilkkopimeässä. Peitä kasvosi, niin ettet näe maata. Sillä ennusmerkiksi olen pannut sinut Israelin heimolle."

⁷ Tein, kuten minua oli käsketty ja vein ulos päiväaikaan varusteeni, niin kuin karkotetut varusteensa, mutta illalla murtauduin käsin muurin läpi. Pilkkopimeässä ne vein ulos ja nostin ne hartioilleni heidän silmiensä edessä.

⁸ Mutta aamulla minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului:

⁹ "Ihmislapsi, eikö Israelin heimo, kapinallinen suku, ole sinulle sanonut: 'Mitä sinä teet?'

¹⁰ Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ruhtinasta, joka on Jerusalemissa, koskee tämä profeettasana ja koko Israelin heimoa, mikä on heidän keskuudessaan.

¹¹ Sano: Minä olen teille ennusmerkki. Kuten tein, niin heille tehdään. Karkotukseen, vankeuteen he menevät.

¹² Ruhtinas, joka on heidän keskellään, nostaa kantamuksensa hartioilleen ja lähtee ulos pilkkopimeässä. Muurista he murtautuvat läpi viedäkseen siitä ulos vietävänsä. Kasvonsa hän peittää, koska hän ei ole silmillään näkevä maata.

¹³ Levitän verkkoni hänen ylitseen, ja hän tarttuu pyydykseeni. Vien hänet Baabeliin, kaldealaisten maahan, mutta sitä hän ei saa nähdä, ja sinne hän kuolee.

¹⁴ Kaikki, keitä hänellä on ympärillään apunaan, ja kaikki hänen sotajoukkonsa hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla.

¹⁵ He tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun hajotan heidät pakanoiden sekaan ja sirotan heidät heidän maihinsa.

¹⁶ Mutta minä jätän heitä jonkin määrän miekasta, nälästä ja rutosta jäljelle kertomaan pakanoiden seassa, siellä, minne he tulevat, kaikista kauhistuksistaan. He tulevat tietämään, että minä olen Herra."

¹⁷ Sitten minulle tuli tämä Herran sana:

¹⁸ "Ihmislapsi, syö leipäsi vavisten ja juo vetesi täristen ja huolestuneena.

¹⁹ Sano maan kansalle: Näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asukkaista Israelin maassa: He tulevat syömään leipänsä huolestuneina ja juomaan vetensä kauhun vallassa, ja sen maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, kaikkien siinä asuvien väkivallan tähden.

²⁰ Asutut kaupungit tulevat raunioiksi, ja maa tulee autioksi, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."

²¹ Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului:

²² "Ihmislapsi, miksi teillä on tämä sananparsi Israelin maasta, kun sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjiin raukeavat kaikki näyt?'

²³ Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä sananparresta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa, vaan sano heille: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys.

²⁴ Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä eikä mielistelevää ennustelua Israelin heimon keskuudessa.

²⁵ Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän päivinänne, kapinallinen suku, sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra."

²⁶ Minulle tuli tämä Herran sana:

²⁷ "Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on paljon päiviä, ja hän profetoi kaukaisista ajoista.'

²⁸ Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra."