¹ Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuutuivat eteeni.

² Minulle tuli tämä Herran sana ja se kuului:

³ "Ihmislapsi, puhu Israelin vanhimmille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Tekö tulette minulta kysymään neuvoa? Niin totta kuin minä elän, en anna teidän kysyä neuvoa itseltäni, sanoo Herra, Herra.

⁴ Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset

⁵ ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona valitsin Israelin, kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne.'

⁶ Sinä päivänä kohotin käteni, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Se on kaunistus kaikkien maiden joukossa.

⁷ Sanoin heille: 'Heittäkää, itse kukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin epäjumalilla. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.'

⁸ Mutta he kapinoivat minua vastaan, eivät tahtoneet kuulla minua eivätkä heittäneet pois itse kukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hylänneet Egyptin epäjumalia. Sanoin vuodattavani kiivauteni heidän päälleen ja panevani vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.

⁹ Mutta tein tekoni oman nimeni tähden, jotta se ei tulisi häväistyksi pakanoiden silmissä, joiden keskellä he olivat ja joiden silmien edessä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.

¹⁰ Kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan,

¹¹ annoin heille säädökseni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.

¹² Myös sapattini¹ annoin heille olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

1. Sapatti annettiin vain Israelille. Pakanoilla sitä ei ollut eikä heitä syytetä sapatin rikkomisesta.

¹³ Mutta Israelin heimo kapinoi minua vastaan erämaassa. He eivät vaeltaneet käskyjeni mukaan ja halveksivat oikeuksiani, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja sapattini he rikkoivat kovin. Niin sanoin vuodattavani kiivauteni heidän päälleen erämaassa ja lopettavani heidät.

¹⁴ Mutta tein tekoni oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanoiden silmissä, joiden silmien edessä olin vienyt heidät pois.

¹⁵ Myös kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten tuo heitä siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja hunajaa – se on kaunistus kaikkien maitten joukossa –

¹⁶ koska he pitivät oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet säädöksieni mukaan, vaan rikkoivat sapattini, sillä heidän sydämensä vaelsi heidän epäjumaliensa jäljessä.

¹⁷ Mutta säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa.

¹⁸ Sanoin heidän lapsilleen erämaassa: Älkää vaeltako isienne säädöksien mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän epäjumalillaan.

¹⁹ Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun säädöksieni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää

²⁰ ja pyhittäkää sapattini. Ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.

²¹ Mutta lapset kapinoivat minua vastaan, eivät vaeltaneet säädöksieni mukaan eivätkä noudattaneet oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, – jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi – ja rikkoivat sapattini. Sanoin vuodattavani kiivauteni heidän päälleen ja panevani vihani heissä täytäntöön erämaassa.

²² Mutta vedin käteni takaisin ja tein tekoni oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanoiden silmissä, joiden silmien edessä olin vienyt heidät pois.

²³ Kättä kohottaen myös vannoin heille erämaassa, että hajotan heidät pakanoiden sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,

²⁴ koska he eivät pitäneet säädöksiäni, vaan halveksivat säädöksiäni, rikkoivat sapattini ja heidän silmänsä vilkuilivat heidän isiensä epäjumalien perään.

²⁵ Minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,

²⁶ ja annoin heidän saastua lahjoistaan, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.

²⁷ Sen tähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomia minua kohtaan.

²⁸ Kun toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä he panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa.

²⁹ Niin sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' Niin sellainen sai nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti.

³⁰ Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä perässä?

³¹ Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla epäjumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Minäkö antaisin teidän kysyä neuvoa itseltäni, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna teidän kysyä neuvoa itseltäni.

³² Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti tapahdu – se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanoiden kaltaisia, muiden maiden sukukuntien kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä.'

³³ Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.

³⁴ Vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.

³⁵ Tuon teidät kansakuntien erämaahan, ja käyn siellä oikeutta kanssanne kasvoista kasvoihin.

³⁶ Niin kuin kävin oikeutta isienne kanssa Egyptin erämaassa, niin käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.

³⁷ Panen teidät kulkemaan ruoskan ali ja saatan teidät liiton siteeseen.

³⁸ Puhdistan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta. Muukalaisuutensa maasta vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

³⁹ Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itse kukin omia epäjumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise pyhää nimeäni lahjoillanne sekä epäjumalillanne.