¹ Minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena vahvistamassa ja suojelemassa häntä.

² Ja nyt ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, hän panee kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.

³ Sitten nousee sankarikuningas. Hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.

⁴ Mutta juuri kun hän on noussut, hänen valtakuntansa hajoaa ja jakaantuu neljään taivaan tuuleen. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.

⁵ Sitten Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan. Tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta.

⁶ Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjoisen kuninkaan luo saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima, eikä Pohjoisen kuningas ja hänen käsivartensa pysy. Mutta tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen siittäjänsä ja se, joka auttoi häntä noina aikoina.

⁷ Sitten hänen juurtensa vesoista eräs nousee hänen sijaansa ja tulee sotajoukon mukana, tulee Pohjoisen kuninkaan linnoitukseen ja toimii heitä vastaan ja voimistuu.

⁸ Myös heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinaan Egyptiin. Sitten hän kestää muutaman vuoden Pohjoisen kuninkaan edessä.

⁹ Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palaa takaisin maahansa.

¹⁰ Sitten hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat, ja yksi heistä hyökkää tulvana, tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen turvapaikkaansa asti.

¹¹ Silloin Etelän kuningas¹ julmistuu ja lähtee sotimaan häntä, Pohjoisen kuningasta² vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta joukko joutuu hänen valtaansa.

1. Ptolemaios Filopater hallitsi 221–205 eKr.
2. Antiokos Suuri eli 242–187 eKr.

¹² Kun hän on sitten raivannut pois tuon joukon, hänen sydämensä paisuu. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei vahvistu.

¹³ Pohjoisen kuningas palaa ja tuo sotajoukon, ensimmäistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua tulee suurella sotavoimalla ja runsaasti varustettuna.

¹⁴ Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan, ja omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat.

¹⁵ Silloin Pohjoisen kuningas tulee, luo vallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin. Sitä eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, eikä sillä ole voimaa seistä sitä vastaan.

¹⁶ Mutta se, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan kestä hänen edessään. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.

¹⁷ Ja hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla ja oikeamieliset hänen kanssaan, ja toteuttaa sen. Hän antaa hänelle tyttärensä vaimoksi tuhotakseen sen. Mutta se ei onnistu eikä siitä ole hänelle etua.

¹⁸ Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö¹ tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa.

1. Ehkä Lucius Scipio, roomalainen sotapäällikkö.

¹⁹ Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.

²⁰ Mutta hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronkantajan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihalla eikä sodalla.

²¹ Sitten hänen sijaansa nousee kelvoton¹, joka ei ollut saava kuninkaallista arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden.

1. Antiokos Epifanes hallitsi 175–163 eKr.

²² Mutta sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestään ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas.

²³ Siitä lähtien kun liittoudutaan hänen kanssaan, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.

²⁴ Hän tulee maakunnan rauhallisiin ja hedelmällisiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee, ja linnoituksia vastaan hän punoo juoniaan säädettyyn aikaan asti.

²⁵ Sitten hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja erittäin väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan juonitellaan.

²⁶ Ne, jotka syövät hänen ruokaansa, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja monet kaatuvat surmattuina.

²⁷ Kumpikin kuningas punoo juonia toinen toistaan vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta. Mutta se ei onnistu, sillä määräaika ei ole vielä lopussa.

²⁸ Hän palaa maahansa paljoine tavaroineen ja miettii juonia pyhää liittoa vastaan. Hän toteuttaa ne ja palaa maahansa.

²⁹ Määräaikana hän palaa ja tulee Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy kuin ensimmäisellä.

³⁰ Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten¹ laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkuaan pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton.

1. Kittiläisiä oli Kreetalla.

³¹ Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häpäisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.

³² Liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niiden joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.

³³ Taidolliset kansan seassa opettavat monia, mutta heitä ahdistetaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä jonkin aikaa.

³⁴ Mutta keskellä sortoa heille suodaan vähäksi aikaa menestystä, ja monet liittyvät heihin teeskennellen.

³⁵ Taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, kirkastettaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennen kuin määräaika on.

³⁶ Kuningas tekee, mitä tahtoo, ja korottaa itsensä ja ylpeilee jokaista jumalaa vastaan ja itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu outoja. Hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa. Sillä se, mitä on säädetty, tapahtuu.

³⁷ Hän ei välitä isiensä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän ylvästelee niitä kaikkia vastaan.

³⁸ Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla.

³⁹ Tätä hän tekee vahvoille linnoituksille – hän vieraan jumalansa kanssa. Niille, jotka hän tuntee omikseen, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.

⁴⁰ Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssaan. Pohjoisen kuningas käy tuulispäänä tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa tulvana leviten niiden yli.

⁴¹ Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestään pelastuvat Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.

⁴² Hän ojentaa kätensä maita kohti. Egyptin maa ei ole säästyvä.

⁴³ Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja libyalaiset ja kuusilaiset liittyvät häntä seuraamaan.

⁴⁴ Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät hänet, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.

⁴⁵ Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä kukaan auta häntä.