¹ Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa.

² Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen mukanaan, paljon lampaita ja nautoja. Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

³ Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: "Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi. Tulen kanssasi sotaan."

⁴ Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo."

⁵ Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde, Jumala antaa sen kuninkaan käsiin."

⁶ Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"

⁷ Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko."

⁸ Israelin kuningas kutsui erään hoviherran¹ ja sanoi: "Nouda kiireen kaupalla Miika, Jimlan poika."

1. Eunukin.

⁹ Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa. He istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.

¹⁰ Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun."

¹¹ Kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, saat voiton. Herra antaa sen kuninkaan käsiin."

¹² Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää."

¹³ Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Jumalani sanoo."

¹⁴ Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Menkää, saatte voiton. Heidät annetaan käsiinne."

¹⁵ Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"

¹⁶ Hän sanoi: "Näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon heistä jokainen rauhassa kotiinsa.'"

¹⁷ Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

¹⁸ Mutta hän sanoi: "Kuulkaa Herran sana: Näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

¹⁹ Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

²⁰ Silloin tuli eräs henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

²¹ Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin.'

²² Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt osaksesi onnettomuuden."

²³ Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen kanssasi?"

²⁴ Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."

²⁵ Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.

²⁶ Sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin.'"

²⁷ Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, Herra ei ole puhunut kauttani." Vielä hän sanoi: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat."

²⁸ Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät ylös Gileadin Raamotiin.

²⁹ Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.

³⁰ Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."

³¹ Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he ajattelivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.

³² Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät hänestä pois.

³³ Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois rintamalta, sillä olen haavoittunut."

³⁴ Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, Israelin kuningas jäi seisomaan iltaan asti vaunuihinsa niiden ollessa kohti aramilaisia. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.