¹ Kun sitten eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat seisomaan Herran eteen, saatanakin tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen.

² Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."

³ Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistaan; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vieläpä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan tuhoamaan hänet syyttömästi."

⁴ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahan nahasta; ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään.

⁵ Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa, hän varmaan kiroaa sinua vasten kasvojasi."

⁶ Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä."

Jobin terveyteen kohdistunut koettelemus

⁷ Saatana meni pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita kantapäästä kiireeseen asti.

⁸ Tämä otti saviastian sirun kaapiakseen sillä itseään ja istui tuhkaläjään.

⁹ Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."

¹⁰ Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut kuin mikäkin typerä nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Missään tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.

Jobin ystävät tulevat lohduttamaan

¹¹ Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka oli häntä kohdannut, he tulivat kukin kotipaikastaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenään ja menivät ottamaan osaa ja lohduttamaan häntä.

¹² Mutta kun he jonkin matkan päästä nostivat silmänsä, he eivät voineet enää tuntea häntä. He korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja heittivät tomua taivasta kohti päänsä päälle.

¹³ He istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli hyvin suuri.