^{1 1}Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvossa eikä kulje syntisten tietä eikä istu pilkkaajien kokouksessa,

1. Psalmit on Israelin laulu- ja rukouskirja, mutta soveltuu myös Uuden liiton Jumalan lapsille. Niiden rukoukset ovat Pyhän Hengen inspiroimia ja eri tekijöiden kirjoittamia. Messiaanisia psalmeja ovat ainakin 2, 8, 16, 22, 40, 45, 68, 69, 72, 89, 93, 97, 98, 99, 109, 110, 117 ja 118. Monet psalmit ovat kiitospsalmeja. Psalmit käsittelevät uskonelämän eri alueita.

² vaan jonka ilona on Herran laki¹ ja joka mietiskelee hänen lakiaan päivin ja öin!

1. Laki, tora, on perusmerkitykseltään 'opetus'. Se voi sisältää sekä lain että evankeliumin. "Herran laki" viittaa kirjoitettuun Jumalan sanaan.

³ Hän on kuin istutettu puu vesiojien luona, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

⁴ Niin eivät ole jumalattomat, vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.

⁵ Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.

⁶ Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomien tie hukkuu.

¹ Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

² Maan kuninkaat nousevat, vallanpitäjät yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen Messiastaan¹ vastaan:

1. Messias = Voideltu = Kristus.

³ "Katkaiskaamme heidän siteensä, heittäkäämme päältämme heidän köytensä."

⁴ Hän, joka taivaassa asuu, nauraa. Herra pilkkaa heitä.

⁵ Silloin hän on puhuva heille vihassaan, saattava heidät kiivaudessaan kauhun valtaan:

⁶ "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin pyhälle vuorelleni."

⁷ Kerron Herran säädöksen, jonka hän minulle lausui: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

⁸ Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinulle perinnöksi ja maan ääret omiksesi.

⁹ Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, kuin saviastian sinä särjet heidät."

¹⁰ Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

¹¹ Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavisten.

¹² Tervehtikää Poikaa suudelmalla, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä lyhyen ajan jälkeen hänen vihansa syttyy. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

¹ Daavidin psalmi hänen paetessaan poikaansa Absalomia.

² Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, kuinka paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!

³ Monet sanovat sielustani: "Hänellä ei ole pelastusta Jumalassa." Sela.¹

1. Sanan merkitys epäselvä. Ehkä esitysohje, tauko, musiikkia tms.

⁴ Mutta, Herra, sinä olet kilpeni, sinä olet kunniani, sinä korotat minun pääni.

⁵ Ääneen minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Sela.

⁶ Minä käyn levolle ja nukun, minä herään, sillä Herra tukee minua.

⁷ En pelkää kymmentuhantista kansaa, joka minua piirittää.

⁸ Nouse, Herra, pelasta minut, Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia vihollisiani, sinä murskaat jumalattomien hampaat.

⁹ Herrassa on pelastus. Olkoon kansallasi siunauksesi. Sela.

¹ Veisuunjohtajalle, kielisoittimilla, Daavidin psalmi.

² Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä, vanhurskauteni Jumala, joka autat minut ahdingosta. Armahda minua, kuule rukoukseni.

³ Te miehet, kuinka kauan kunniani on pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta ja etsitte valhetta? Sela.

⁴ Tietäkää: ihmeellinen on Herra pyhäänsä kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.

⁵ Vaviskaa, mutta älkää syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

⁶ Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.

⁷ Moni sanoo: "Kuka osoittaa meille, mikä hyvä on?" Herra, käännä meihin kasvojesi valkeus.

⁸ Sinä annat sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaan viljan ja viinin aikana.

⁹ Minä käyn rauhassa levolle ja nukun, sillä yksin sinä, Herra, annat minun asua turvassa.

¹ Veisuunjohtajalle, huilusoittimilla, Daavidin psalmi.

² Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni.

³ Kuuntele huutoni ääntä, kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen.

⁴ Herra, aamulla sinä kuulet ääneni, aamulla minä tuon sinulle pyyntöni ja odotan.

⁵ Sillä sinä et ole Jumala, joka mieltyy jumalattomuuteen. Paha ei saa asua luonasi.

⁶ Kerskurit eivät kestä silmiesi edessä. Sinä vihaat kaikkia vääryydentekijöitä.

⁷ Sinä hukutat valheenpuhujat. Murhamiehet ja petolliset ovat Herralle kauhistus.

⁸ Mutta suuresta armostasi minä saan tulla huoneeseesi, saan kumartaa pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi.

⁹ Herra, johdata minua vanhurskaudessasi vihamiesteni tähden, tee tiesi suoraksi eteeni.

¹⁰ Sillä heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa, heidän sisimpänsä on turmiota täynnä, heidän kurkkunsa on avoin hauta ja kielellään he pettävät.

¹¹ Tuomitse, Jumala, heidät syyllisiksi. Rauetkoot heidän hankkeensa. Kukista heidät heidän rikostensa paljouden tähden, sillä he ovat kapinassa sinua vastaan.

¹² Iloitkoot siis kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti, sillä sinä olet heidän suojansa. Iloitkoot sinussa ne, jotka nimeäsi rakastavat.

¹³ Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä ympäröit hänet armollasi kuin kilvellä.

¹ Veisuunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.

² Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kurita minua kiivastuksessasi.

³ Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä. Paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat pelästyneet,

⁴ ja sieluni on kovin peloissaan. Voi, Herra, kuinka kauan?

⁵ Käänny, Herra, vapahda sieluni, pelasta minut armosi tähden.

⁶ Sillä kuolemassa ei sinua muisteta. Kuka sinua haudassa ylistää?

⁷ Olen uupunut huokaamisesta. Joka yö itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyynelilläni.

⁸ Silmäni ovat voipuneet surusta ja vanhentuneet kaikkien vastustajieni tähden.

⁹ Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee itkuni äänen.

¹⁰ Herra kuulee anomiseni. Herra ottaa rukoukseni vastaan.

¹¹ Kaikki viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan. He joutuvat häpeään yhtäkkiä. He kääntyvät pois.

¹ Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

² Herra, Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,

³ etteivät he raatelisi minua kuin leijona ja tempaisi pois – eikä pelastajaa olisi.

⁴ Herra, Jumalani, jos näin olen tehnyt, jos vääryys tahraa käsiäni,

⁵ jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat,

⁶ vainotkoon vihollinen henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan elämäni ja painakoon kunniani tomuun. Sela.

⁷ Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa vastustajieni raivoa vastaan ja herää avukseni, sinä, joka olet säätänyt tuomion.

⁸ Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaa heidän ylitseen korkeuteen.

⁹ Herra tuomitsee kansat. Auta minut oikeuteeni, Herra, vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

¹⁰ Loppukoon jumalattomien pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munuaiset, olet vanhurskas Jumala.

¹¹ Jumala on kilpeni. Hän on oikeamielisten pelastaja.

¹² Jumala on vanhurskas tuomari, ja hän on Jumala, joka on vihassaan ankara joka päivä.

¹³ Jos kääntymystä ei tule, hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä.

¹⁴ Hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi.

¹⁵ Katso, tuolla on paha mielessä, hän kantaa tuhoa sisällään, mutta synnytti itselleen pettymyksen.

¹⁶ Hän kaivoi hautaa ja sai sen valmiiksi, mutta itse hän kaatui tekemäänsä kuoppaan.

¹⁷ Hänen turmionhankkeensa kääntyi hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankesi hänen päälaelleen.

¹⁸ Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestaan ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

¹ Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Daavidin psalmi.

² Herra, Herramme, kuinka majesteetillinen onkaan nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten yli!

³ Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajiesi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

⁴ Kun katselen taivastasi, sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka olet luonut,

⁵ mikä on ihminen, että häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät hänestä huolen?

⁶ Kuitenkin sinä, Jumala, hylkäät hänet vähäksi aikaa¹, mutta seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.

1. Sananmukaisesti: "sinä teet hänet vähäksi aikaa Jumalasta puuttuvaksi". Jeesuksen sana "hylkäsit" ristillä antaa tälle vaikealle kohdalle selityksen.

⁷ Sinä panet hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetat kaikki hänen jalkojensa alle:

⁸ lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös aron eläimet,

⁹ taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä kulkee meren polkuja.

¹⁰ Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan nimesi kaikessa maassa!

¹ Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Pojan kuoleman johdosta"; Daavidin psalmi.

² Ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki ihmetekosi.

³ Iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan nimesi kiitosta, sinä Korkein.

⁴ Sillä viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat kasvojesi edessä.

⁵ Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit asiani, sinä istuit vanhurskaan tuomarin istuimelle.

⁶ Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat. Sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.

⁷ Viholliset ovat tuhotut, he ovat tulleet ikuisiksi raunioiksi. Kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

⁸ Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti. Hän on pystyttänyt istuimensa pitääkseen tuomion.

⁹ Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti. Hän hallitsee kansoja oikeuden mukaan.

¹⁰ Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.

¹¹ Sinuun turvaavat ne, jotka nimesi tuntevat. Sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

¹² Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.

¹³ Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unohda kurjien huutoa.

¹⁴ Armahda minua, Herra, katso, kuinka vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

¹⁵ että minä julistaisin kaikkia ylistettäviä tekojasi tytär Siionin porteissa, ja riemuitsisin pelastuksestasi.

¹⁶ Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan. Heidän jalkansa on takertunut verkkoon, jonka he olivat virittäneet.

¹⁷ Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi. Hän on pitänyt tuomiot ja kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. – Välisoitto. Sela.

¹⁸ Jumalattomat peräytyvät helvettiin, kaikki pakanat, ne, jotka unohtavat Jumalan.

¹⁹ Sillä köyhää ei unohdeta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

²⁰ Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat kasvojesi edessä.

²¹ Saata, Herra, heidät pelkoon. Pakanat tietäkööt olevansa vain ihmisiä. Sela.

¹ Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

² Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii. Takertukoot punomiinsa juoniin.

³ Sillä jumalaton kerskailee omista himoistaan, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

⁴ Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" – siinä kaikki hänen ajatuksensa.

⁵ Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, hänestä kaukana. Kaikkia vastustajiaan hän sortaa.

⁶ Hän sanoo sydämessään: "Minä en horju enkä joudu koskaan onnettomuuteen."

⁷ Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa. Tuhoa ja turmiota on hänen kielensä alla.

⁸ Hän istuu kylien väijytyspaikoissa ja murhaa syyttömän salaisessa paikassa. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

⁹ Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona pensaikossa. Hän väijyy hyökätäkseen kurjan kimppuun. Kun hän saa kurjan kiinni, hän vetää hänet verkkoonsa.

¹⁰ Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

¹¹ Hän sanoo sydämessään: "Jumala unohtaa sen, hän on peittänyt kasvonsa eikä ikinä sitä näe."

¹² Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unohda kurjia.

¹³ Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

¹⁴ Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan. Sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.

¹⁵ Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä!

¹⁶ Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. Pakanat ovat hävinneet hänen maastaan.

¹⁷ Sinä kuulet kurjien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä herkistät korvasi kuulemaan,

¹⁸ auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka on maasta, enää saisi aikaan kauhua.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan, kuinka te sanotte minulle: "Paetkaa vuorellenne kuin linnut!

² Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa. He ovat asettaneet nuolensa jännitykseen ampuakseen pimeässä oikeamielisiä.

³ Kun perustukset murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?"

⁴ Herra pyhässä temppelissään, Herra, jonka istuin on taivaassa – hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset.

⁵ Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.

⁶ Hän antaa sataa jumalattomien päälle ansoja, tulta ja rikkiä. Polttava tuuli on heidän maljansa osa.

⁷ Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta. Oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojaan.

¹ Veisuunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.

² Auta, Herra, sillä pyhät ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

³ He puhuvat valhetta toinen toiselleen, puhuvat liukkain huulin, monimielisin sydämin.

⁴ Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka puhuu kerskaten,

⁵ ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla olemme väkevät. Huulemme ovat tukemme. Kuka on meille Herra?"

⁶ "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen, jotta voidaan opettaa rohkeasti."

⁷ Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeaa, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

⁸ Sinä, Herra, varjelet heitä ja suojelet iäti tältä sukukunnalta.

⁹ Kaikkialla ympärillä jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislapsissa.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

² Kuinka kauaksi aikaa, Herra, unohdat minut, iäksikö kätket kasvosi minulta?

³ Kuinka kauan minun täytyy kärsiä sielussani, päivät päästään kestää murhetta sydämessäni? Kuinka kauan vihollinen ylvästelee minua vastaan?

⁴ Katso tänne, vastaa minulle, Herra, Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan;

⁵ ettei vihamieheni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun horjun.

⁶ Mutta minä turvaan armoosi. Riemuitkoon sydämeni pelastuksestasi. Minä laulan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin virsi. Hullu sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.

² Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäkseen, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.

³ Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

⁴ Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä kansaani eivätkä huuda avukseen Herraa?

⁵ Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

⁶ Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.

⁷ Kuka antaa Siionista pelastuksen Israelille! Kun Herra palauttaa kansansa karkotetut, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

¹ Daavidin psalmi. Herra, kuka asettuu telttamajaasi, kuka asuu pyhällä vuorellasi?

² Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessään totuutta.

³ Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.

⁴ Se, joka halveksii hylättyä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa. Se, joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.

⁵ Se, joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, se ei ikinä horju.

¹ Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinun turviisi minä pakenen.

² Minä sanon Herralle: "Sinä olet Herrani, ilman sinua minulla ei ole mitään hyvää."

³ Mutta pyhille, jotka maassa ovat, minä sanon: "Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni."

⁴ Monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan. Minä en uhraa niille verta juomauhriksi enkä päästä huulilleni niiden nimiä.

⁵ Herra on pelto- ja malja-osani. Sinä hoidat arpani.

⁶ Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on perintöosani.

⁷ Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehottaa.

⁸ Pidän Herran aina edessäni; kun hän on oikealla puolellani, en horju.

⁹ Sen tähden sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös ruumiini asuu turvassa.

¹⁰ Sillä [sinä] et hylkää sieluani kuolemaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.

¹¹ [Sinä] neuvot minulle elämän polun. Ylenpalttisesti on iloa kasvojesi edessä, ihanuutta oikealla kädelläsi iankaikkisesti.

¹ Daavidin rukous. Kuule, Herra, oikeaa asiaani, ota vaari huudostani, ota korviisi rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta.

² Sinulta tulee minulle oikeus, silmäsi katsovat sitä, mikä on oikein.

³ Koettelet sydäntäni, tarkkailet sitä yöllä, tutkit minua, mutta et löydä mitään. Mitä ajattelen, se ei tule suustani ulos.

⁴ Mitä ihmisten tekoihin tulee, pysyn huultesi sanassa ja varjellun väkivaltaisen poluilta.

⁵ Askeleeni pysyvät poluillasi, jalkani eivät horju.

⁶ Minä huudan avukseni sinua, sillä sinä vastaat minulle, Jumala. Kallista korvasi puoleeni, kuule puheeni.

⁷ Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat oikeaan käteesi.

⁸ Varjele minua kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan

⁹ jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota, verivihollisiltani, jotka minua saartavat.

¹⁰ He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä, heidän suunsa puhuu ylvästellen.

¹¹ He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät, he vaanivat silmillään lyödäkseen maahan.

¹² Hän on kuin saalista himoitseva leijona, kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa.

¹³ Nouse, Herra, astu hänen eteensä. Paiskaa hänet maahan. Vapahda miekallasi sieluni jumalattomista.

¹⁴ Vapahda minut kädelläsi ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, joiden vatsan sinä täytät antimillasi, joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.

¹⁵ Minä saan nähdä kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni muotosi katselemisella.

¹ Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.

² Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

³ Herra, kallioni, linnani ja pelastajani, Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

⁴ Ylistetty olkoon Herra! – niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

⁵ Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat pelästyttivät minut.

⁶ Helvetin paulat kietoivat minut, kuoleman ansat piirittivät minut.

⁷ Ahdistuksessani rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani. Hän kuuli ääneni temppelistään, ja huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

⁸ Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät. Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

⁹ Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

¹⁰ Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

¹¹ Silloin hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivin.

¹² Hän pani pimeyden verhokseen, majakseen joka puolelle mustat vedet, paksut pilvet.

¹³ Hohteesta, joka kävi hänen edellään, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

¹⁴ Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua ja tulla rakeita ja palavia hiiliä.

¹⁵ Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät. Salamien paljous sai heidät sekasortoon.

¹⁶ Vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat nuhtelustasi, Herra, Henkesi vihanpuuskasta.

¹⁷ Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.

¹⁸ Hän pelasti minut voimakkaasta vihollisestani, vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

¹⁹ He hyökkäsivät kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

²⁰ Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

²¹ Herra tekee minulle vanhurskauteni mukaan, kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

²² Sillä noudatan Herran teitä enkä luovu Jumalastani jumalattomuuteen.

²³ Kaikki hänen oikeutensa ovat silmieni edessä, enkä sysää syrjään hänen käskyjään.

²⁴ Olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

²⁵ Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

²⁶ Pyhää kohtaan sinä olet pyhä, nuhteetonta kohtaan nuhteeton.

²⁷ Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

²⁸ Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

²⁹ Sillä sinä saatat lamppuni loistamaan. Herra, Jumalani, valaisee pimeyteni.

³⁰ Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan. Jumalani avulla minä ryntään muurin yli.

³¹ Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

³² Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi Jumalamme –

³³ se Jumala, joka minut vyöttää voimalla ja tekee tieni nuhteettomaksi,

³⁴ tekee jalkani nopeiksi kuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

³⁵ joka opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni jännittämään vaskijousta!

³⁶ Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja oikea kätesi tukee minua. Nöyryyttämisesi tekee minut suureksi.

³⁷ Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä jalkani horju.

³⁸ Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun.

³⁹ Minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta. He sortuvat jalkojeni alle.

⁴⁰ Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani alleni.

⁴¹ Sinä ajat viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

⁴² He huutavat, mutta pelastajaa ei ole. He huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

⁴³ Survon heidät tomuksi tuuleen, heitän heidät kuin loan kadulle.

⁴⁴ Sinä pelastat minut kansan riidoista. Sinä asetat minut pakanoiden pääksi. Kansa, jota en tunne, palvelee minua.

⁴⁵ Jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. Muukalaiset matelevat edessäni.

⁴⁶ Muukalaiset käyvät heikoiksi ja tulevat vavisten varustuksistaan.

⁴⁷ Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni ja ylistetty pelastukseni Jumala,

⁴⁸ Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat valtani alle,

⁴⁹ sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajieni yli ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

⁵⁰ Sen tähden minä ylistän sinua, Herra, pakanakansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

⁵¹ sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.

² Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

³ Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

⁴ Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuulu.

⁵ Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.

⁶ Se on kuin ylkä, joka tulee kammiostaan. Se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.

⁷ Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi mennä piiloon sen helteeltä.

Jumalan sanan luonne ja voima

⁸ Herran laki¹ on täydellinen. Se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva. Se tekee tyhmästä viisaan.

1. 'Laki' eli tora on tässä merkityksessä 'opetus', 'oppi' ja sama kuin evankeliumi.

⁹ Herran asetukset ovat oikeat. Ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät. Ne valaisevat silmät.

¹⁰ Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.

¹¹ Ne ovat kalliimmat kultaa ja puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.

¹² Myös palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.

¹³ Erehdykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi salaiset syntini.

¹⁴ Myös varjele palvelijasi röyhkeiltä. Älä anna heidän hallita minua. Niin minä pysyn nuhteettomana ja olen paljosta synnistä puhdas.

¹⁵ Kelvatkoot sinulle suuni sanat ja sydämeni ajatukset edessäsi, Herra, kallioni ja lunastajani.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

² Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.

³ Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.

⁴ Muistakoon hän kaikki uhrilahjasi, ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.

⁵ Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi toivoo, ja täyttäköön kaikki aikeesi.

⁶ Me riemuitsemme pelastuksestasi ja nostamme lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki pyyntösi.

⁷ Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.

⁸ Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me muistamme Herran, Jumalamme, nimeä.

⁹ He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

¹⁰ Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille sinä päivänä, kun häneltä apua pyydämme.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

² Herra, sinun voimassasi kuningas iloitsee. Kuinka suuresti hän riemuitseekaan autuudessasi!

³ Mitä hänen sydämensä halusi, sen sinä hänelle annoit, etkä kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.

⁴ Sinä varustat hänet siunauksella ja onnella, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

⁵ Hän anoi sinulta elämää, sinä annoit hänelle pitkän, ainaisen, iankaikkisen elämän.

⁶ Suuri on hänen kunniansa autuudessasi. Sinä annoit hänelle valtasuuruuden ja kirkkauden.

⁷ Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikiajoiksi. Sinä ilahdutat häntä kasvojesi riemulla.

⁸ Sillä kuningas luottaa Herraan, eikä hän horju Kaikkivaltiaan armossa.

⁹ Sinun kätesi löytää kaikki vihollisesi, oikea kätesi tavoittaa ne, jotka sinua vihaavat.

¹⁰ Sinä teet heidät tulisen pätsin kaltaisiksi, kun näytät kasvosi. Herra nielee heidät vihassaan, ja tuli syö heidät.

¹¹ Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä ja heidän jälkeläisensä ihmislasten keskuudesta.

¹² Vaikka he aikovat pahaa sinua vastaan ja miettivät juonia, he eivät mahda mitään,

¹³ sillä sinä teet heidän olkapäänsä tueksi jännitetylle jousellesi heidän kasvojaan vastaan.

¹⁴ Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja soittaen me ylistämme väkevyyttäsi.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Aamuruskon peura." Daavidin psalmi.

² Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

³ Jumalani, huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä vaikene.

⁴ Kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirsien keskellä.

⁵ Isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

⁶ He huusivat sinua ja pelastuivat. He luottivat sinuun eivätkä joutuneet häpeään.

⁷ Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylkäämä.

⁸ Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään:

⁹ "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt."

¹⁰ Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla.

¹¹ Sinun huomaasi minut jätettiin syntymästäni saakka. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

¹² Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

¹³ Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minua.

¹⁴ Ne avaavat kitansa minua vastaan, kuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

¹⁵ Kuin vesi minut on maahan vuodatettu. Kaikki luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani.

¹⁶ Voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

¹⁷ Sillä koirat minua piirittävät, pahojen parvi saartaa minut, käteni ja jalkani ovat lävistetyt.

¹⁸ Voin laskea kaikki luuni. He katselevat minua ilkkuen.

¹⁹ He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

²⁰ Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, väkevyyteni, riennä avukseni.

²¹ Vapahda sieluni miekasta, ainokaiseni koirien kynsistä.

²² Pelasta minut leijonan kidasta, re'eem-eläinten sarvista – vastaa minulle.

²³ Minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

²⁴ Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä.

²⁵ Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen eikä kätke häneltä kasvojaan, vaan kuulee hänen avunhuutonsa.

²⁶ Sinusta on ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä.

²⁷ Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi. Ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

²⁸ Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Herran luo. Kaikki pakanoiden sukukunnat kumartavat häntä.

²⁹ Sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

³⁰ Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi pysyä elossa.

³¹ Jälkipolvet palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

³² He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

¹ Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

² Vihreille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten luo hän minut johdattaa.

³ Hän virvoittaa sieluni. Hän kääntää minut vanhurskauden tielle nimensä tähden.

⁴ Vaikka vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani. Sinun valtikkasi ja sauvasi minua lohduttavat.

⁵ Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni öljyllä, maljani on ylitsevuotavainen.

⁶ Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

¹ Daavidin psalmi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

² Sillä hän on perustanut sen merien yläpuolelle, vahvistanut sen virtojen ylle.

³ Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan?

⁴ Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halua turhuutta eikä vanno väärin.

⁵ Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta.

⁶ Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii kasvojasi – tämä on Jaakob. Sela.

⁷ Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

⁸ Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja vahva, Herra, vahva sodassa.

⁹ Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle!

¹⁰ Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.

¹ Daavidin psalmi. Sinun luoksesi, Herra, minä ylennän sieluni,

² Jumalani, sinuun minä turvaan. Älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

³ Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään. Häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomia.

⁴ Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi.

⁵ Kuljeta minua totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet autuuteni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.

⁶ Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet iankaikkisuudesta asti.

⁷ Älä muista nuoruuteni syntejä äläkä rikoksiani. Muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.

⁸ Hyvä ja vakaa on Herra. Sen tähden hän neuvoo syntiset tielle.

⁹ Hän johdattaa nöyriä oikein ja opettaa nöyrille tiensä.

¹⁰ Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

¹¹ Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi syntivelkani, sillä se on suuri.

¹² Kuka on se mies, joka Herraa pelkää – sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.

¹³ Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

¹⁴ Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.

¹⁵ Silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää jalkani verkosta.

¹⁶ Käänny puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

¹⁷ Sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani.

¹⁸ Katso kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki syntini anteeksi.

¹⁹ Katso vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla.

²⁰ Varjele sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä turvaan sinuun.

²¹ Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoot minua, sillä sinua minä odotan.

²² Jumala, vapahda Israel kaikista sen ahdistuksista.

¹ Daavidin virsi. Hanki minulle oikeus, Herra, sillä minä olen vaeltanut vilpittömästi, turvannut Herraan enkä horju.

² Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle, koettele munuaiseni ja sydämeni.

³ Sillä armosi on silmieni edessä, ja olen vaeltanut totuudessasi.

⁴ En istu valheellisten miesten seurassa enkä kulje salakavalien kanssa.

⁵ Vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa.

⁶ Pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa alttarisi ympäri, Herra,

⁷ antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia ihmeitäsi.

⁸ Herra, rakastan sinun huoneesi asuinsijaa, sitä paikkaa, jossa kirkkautesi asuu.

⁹ Älä tempaa pois sieluani syntisten kanssa äläkä henkeäni verenvuodattajien kanssa,

¹⁰ joiden käsiä ilkityö tahraa ja joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.

¹¹ Mutta minä vaellan vilpittömästi. Vapahda minut ja ole minulle armollinen.

¹² Jalkani seisoo tasaisella maalla. Seurakunnan kokouksissa kiitän Herraa.

¹ Daavidin virsi. Herra on valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on elämäni turva. Ketä minä vapisen!

² Kun pahat käyvät kimppuuni syömään lihaani, niin he, ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.

³ Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, sydämeni ei pelkäisi. Vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin olisin turvassa.

⁴ Yhtä minä anon Herralta, sitä minä pyydän, että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran suloisuutta ja tutkia hänen temppelissään.

⁵ Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa ja korottaa minut kalliolle.

⁶ Pääni kohoaa nyt vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja uhraan riemu-uhreja hänen telttamajassaan. Minä laulan ja soitan Herralle.

⁷ Herra, kuule ääneni, kun huudan, armahda minua ja vastaa minulle.

⁸ Sydämeni vetoaa omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

⁹ Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet apuni, älä minua jätä, älä hylkää minua, pelastukseni Jumala.

¹⁰ Vaikka isäni ja äitini hylkäisivät minut, niin Herra ottaa minut suojaansa.

¹¹ Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden.

¹² Älä anna minua alttiiksi ahdistajani vimmalle, sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan ja puhkuvat väkivaltaa.

¹³ Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

¹⁴ Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sydämesi. Odota Herraa.

¹ Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan, minun kallioni. Älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä olet vaiti, joutuisi hautaan vaipuneiden kaltaiseksi.

² Kuule rukousteni ääni, kun sinua avuksi huudan, kun nostan käteni kaikkeinpyhintäsi kohti.

³ Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijöiden kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.

⁴ Anna heille heidän tekojensa mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan. Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.

⁵ Sillä eivät he ota vaarin Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät älköönkä heitä rakentako.

⁶ Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut rukousteni äänen.

⁷ Herra on voimani ja kilpeni. Häneen sydämeni turvasi, ja sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja veisuullani ylistän häntä.

⁸ Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

⁹ Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi. Kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

¹ Daavidin psalmi. Antakaa Herralle, te Jumalan pojat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

² Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.

³ Herran ääni käy vetten päällä; kunnian Jumala jylisee, Herra suurten vetten päällä.

⁴ Herran ääni käy voimallisesti, Herran ääni käy valtavasti.

⁵ Herran ääni särkee setrit, Herra särkee Libanonin setrit.

⁶ Hän hypittää niitä kuin vasikkaa, Libanonia ja Sirjonia kuin nuorta re'eem-eläintä.

⁷ Herran ääni halkoo tulen liekit.

⁸ Herran ääni vapisuttaa erämaan, Herra vapisuttaa Kaadeksen erämaan.

⁹ Herran ääni saattaa peurat poikimaan. Se raastaa paljaiksi metsät. Kaikki hänen temppelissään sanovat: "Kunnia!"

¹⁰ Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.

¹¹ Herra antaa kansalleen voiman, Herra siunaa kansaansa rauhalla.

¹ Daavidin psalmi. Herran asumuksen vihkimislaulu.

² Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä vedit minut ylös vedestä etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

³ Herra, Jumalani, sinua minä huusin, ja sinä paransit minut.

⁴ Herra, sinä nostit sieluni haudasta, sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

⁵ Veisatkaa kiitosta Herralle, te hänen pyhänsä, ylistäkää hänen pyhää nimeään.

⁶ Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa. Illalla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.

⁷ Minä sanoin menestykseni päivinä: "En minä ikinä horju."

⁸ Herra, armossasi sinä vahvistit vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, minä pelästyin.

⁹ Sinua, Herra, minä huusin ja Herraa minä rukoilin:

¹⁰ "Mitä etua on verestäni, jos minä vaivun hautaan? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se uskollisuuttasi?

¹¹ Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole auttajani."

¹² Sinä muutit murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit surupukuni ja vyötit minut riemulla,

¹³ jotta sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

² Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään joutua, vapahda minut vanhurskaudessasi.

³ Kallista korvasi puoleeni, riennä, pelasta minut. Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.

⁴ Sillä sinä olet kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.

⁵ Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet eteeni, sillä sinä olet turvani.

⁶ Sinun käteesi annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala.

⁷ Vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.

⁸ Iloitsen ja riemuitsen armostasi. Kun sinä katsoit kurjuuttani, sinä tunsit sieluni ahdistukset,

⁹ etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit jalkani aukealle.

¹⁰ Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus. Silmäni on surusta riutunut, niin myös sieluni ja ruumiini.

¹¹ Sillä elämäni kuluu murheessa ja vuoteni huokauksissa. Voimani on rauennut pahojen tekojeni tähden, ja luuni ovat riutuneet.

¹² Kaikkien ahdistajieni tähden minä olen tullut pilkaksi, ylenpalttiseksi pilkaksi naapureilleni, kauhuksi tuttavilleni. Ne, jotka minut kadulla näkevät, pakenevat minua.

¹³ Olen unohtunut ihmisten mielistä kuin kuollut, olen kuin rikottu astia.

¹⁴ Sillä minä kuulen monen parjaukset, kauhua kaikkialta, kun he keskenään pitävät neuvoa minua vastaan ja aikovat ottaa minulta hengen.

¹⁵ Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet Jumalani."

¹⁶ Aikani ovat kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.

¹⁷ Valaise kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.

¹⁸ Herra, älä saata minua häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään ja vaietkoot helvetissä.

¹⁹ Mykistykööt valheen huulet, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi, ylpeästi ja ylenkatseellisesti.

²⁰ Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat sinua pelkääville ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä!

²¹ Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten juonitteluilta. Sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.

²² Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa.

²³ Minä sanoin hädässäni: "Minut on sysätty pois silmiesi edestä." Kuitenkin sinä kuulit rukousteni äänen, kun sinua huusin.

²⁴ Rakastakaa Herraa, kaikki hänen pyhänsä. Herra varjelee vilpittömät, mutta ylpeille hän kostaa ankarasti.

²⁵ Olkaa lujat, ja olkoon sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

¹ Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!

² Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue syntiä ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

³ Kun minä vaikenin, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani.

⁴ Sillä yötä päivää kätesi oli raskaana päälläni. Nesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Sela.

⁵ Tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Sanoin: "Tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi syntivelkani. Sela.

⁶ Sen tähden rukoilkoot sinua kaikki pyhät aikana, jona sinut voidaan löytää. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät ulotu heihin.

⁷ Sinä olet suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröit minut pelastuksen riemulla. Sela.

⁸ "Opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Neuvon sinua, silmäni sinua ohjaa."

⁹ Älkää olko kuin järjettömät oriit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan. Muuten ne eivät sinua lähesty.

¹⁰ Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo.

¹¹ Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset.

¹ Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää.

² Ylistäkää Herraa lyyroilla, soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.

³ Veisatkaa hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

⁴ Sillä Herran sana on oikea, ja kaikki hänen tekonsa ovat tehdyt uskollisuudessa.

⁵ Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta. Maa on täynnä Herran armoa.

⁶ Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa Hengellä.

⁷ Hän kokoaa meren vedet kuin röykkiöksi, panee syvyydet säiliöihin.

⁸ Pelätköön Herraa kaikki maa, hänen edessään vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

⁹ Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja oli tehty.

¹⁰ Herra särkee pakanoiden neuvon ja tekee turhiksi kansojen aikeet.

¹¹ Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti ja hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.

¹² Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnökseen valinnut!

¹³ Herra katsoo alas taivaasta ja näkee kaikki ihmislapset.

¹⁴ Hän katselee asumuksestaan, valtaistuimeltaan kaikkia maan asukkaita,

¹⁵ hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä ja joka tarkastelee kaikkia heidän tekojaan.

¹⁶ Ei kuningas voita paljolla väellään, ei sankari pelastu suurella voimallaan.

¹⁷ Turha on sotaratsu auttajaksi eikä sen suuri voima pelasta.

¹⁸ Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,

¹⁹ että hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta ja elättäisi heitä nälän aikana.

²⁰ Sielumme odottaa Herraa. Hän on apumme ja kilpemme.

²¹ Sillä hänessä sydämemme iloitsee. Me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

²² Armosi, Herra, olkoon suojanamme, niin kuin panemme toivomme sinuun.

¹ Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkotti hänet luotaan ja meni pois.

² Minä kiitän aina Herraa, hänen ylistyksensä on alati suussani.

³ Herra on sieluni ylistys, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat.

⁴ Ylistäkää kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeään.

⁵ Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista kauhuistani.

⁶ Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

⁷ Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.

⁸ Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

⁹ Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

¹⁰ Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

¹¹ Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää.

¹² Tulkaa, lapset, kuulkaa minua! Herran pelkoon minä opetan teidät.

¹³ Kuka oletkin, joka olet mieltynyt elinpäiviisi ja rakastat niitä nähdäksesi onnea:

¹⁴ varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta

¹⁵ sekä vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

¹⁶ Herran silmät katselevat vanhurskaita ja hänen korvansa [ottavat vaarin] heidän huudostaan.

¹⁷ Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan hävittääkseen maasta heidän muistonsa.

¹⁸ Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistaan.

¹⁹ Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

²⁰ Monta kärsimystä on vanhurskaalla, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

²¹ Hän varjelee kaikki hänen luunsa. Niistä ei yksikään murru.

²² Pahuus tappaa jumalattoman, ja ne, jotka vanhurskasta vihaavat, tulevat syynalaisiksi.

²³ Herra lunastaa palvelijoidensa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

¹ Daavidin virsi. Riitele, Herra, riitaveljiäni vastaan. Sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

² Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse avukseni.

³ Vedä esiin keihäs ja salpaa tie vainoojiltani. Sano sielulleni: "Minä olen pelastuksesi."

⁴ Joutukoot häpeään ja pilkkaan ne, jotka henkeäni väijyvät. Peräytykööt ja punastukoot ne, jotka aikovat minulle pahaa.

⁵ Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan.

⁶ Heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

⁷ Sillä he ovat syyttä virittäneet verkkonsa eteeni. Syyttä he ovat kaivaneet sielulleni haudan.

⁸ Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmakseen.

⁹ Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustaan.

¹⁰ Kaikki luuni sanokoot: "Herra, kuka on vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

¹¹ Väärät todistajat astuvat esiin. He kyselevät minulta, mitä en tiedä.

¹² He palkitsevat minulle hyvän pahalla. Sieluni on orpo.

¹³ Minä puolestani puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat. Minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

¹⁴ Minä kuljin ikään kuin he olisivat olleet ystäviäni, omia veljiäni. Minä kävin surupuvussa, kumarruksissa kuin äitiään sureva.

¹⁵ Mutta he iloitsevat kompastuksestani ja kokoontuvat – kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita en tunne. He herjaavat herkeämättä,

¹⁶ nuo konnat pilkkaavat minua ja kiristelevät minulle hampaitaan.

¹⁷ Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä sieluni turmiosta, jota he hankkivat, päästä minun ainokaiseni nuorista leijonista.

¹⁸ Kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

¹⁹ Älkööt ne minusta iloitko, jotka ovat syyttä vihamiehiäni. Älkööt iskekö silmää ne, jotka aiheetta vihaavat minua.

²⁰ Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

²¹ He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

²² Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

²³ Herää ja nouse, Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeus ja ajamaan asiaani.

²⁴ Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

²⁵ Älä salli heidän sanoa sydämessään: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet."

²⁶ Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

²⁷ Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta."

²⁸ Kieleni julistakoon vanhurskauttasi, kiitostasi kaiken päivää.

¹ Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.

² Synti sanoo jumalattomalle: sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmiensä edessä.

³ Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin.

⁴ Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta. Hän on lakannut tekemästä sitä, mikä on taidollista ja hyvää.

⁵ Hän miettii vuoteessaan turmiota. Hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä. Hän ei kammo pahaa.

⁶ Herra, armosi ulottuu taivaisiin, totuutesi pilviin asti.

⁷ Vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

⁸ Kuinka kallis onkaan armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät siipiesi suojaa.

⁹ Heidät ravitaan huoneesi lihavuudella. Sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

¹⁰ Sillä luonasi on elämän lähde. Valkeudessasi me näemme valkeuden.

¹¹ Säilytä armosi niille, jotka tuntevat sinut, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

¹² Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomien käsi minua karkottako.

¹³ Katso, pahantekijät kaatuvat. He suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

¹ Daavidin virsi. Älä vihastu pahojen tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

² Sillä kuin heinä niitetään heidät pian pois, ja he lakastuvat kuin vihanta ruoho.

³ Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä on hyvää, asu maassa ja noudata totuutta.

⁴ Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sydämesi ikävöi.

⁵ Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

⁶ Hän antaa vanhurskautesi nousta kuin valkeuden ja sinun oikeutesi kuin keskipäivän.

⁷ Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka punoo juonia.

⁸ Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

⁹ Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

¹⁰ Hetki vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun katsot hänen sijaansa, hän on jo poissa.

¹¹ Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

¹² Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitaan.

¹³ Mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

¹⁴ Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa kaataakseen kurjan ja köyhän, teurastaakseen ne, jotka ovat oikealla tiellä.

¹⁵ Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

¹⁶ Vanhurskaan vähäinen varallisuus on parempi kuin monen jumalattoman omaisuuden paljous.

¹⁷ Sillä jumalattomien käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

¹⁸ Herra tuntee nuhteettomien päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

¹⁹ Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kylliksi syötävää.

²⁰ Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat kuin savu.

²¹ Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

²² Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

²³ Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

²⁴ Jos hän lankeaa, hän ei maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättään.

²⁵ Olen ollut nuori ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

²⁶ Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

²⁷ Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

²⁸ Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää pyhiään. Heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomien siemen hävitetään.

²⁹ Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

³⁰ Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

³¹ Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

³² Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaakseen.

³³ Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

³⁴ Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestään, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

³⁵ Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtuneena paikoilleen.

³⁶ Mutta kun ohi kuljettiin, katso, häntä ei enää ollut. Minä etsin häntä, mutta häntä ei löytynyt.

³⁷ Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

³⁸ mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomien tulevaisuus leikataan pois.

³⁹ Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

⁴⁰ Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät, sillä he turvaavat häneen.

¹ Daavidin psalmi. Muistoksi.

² Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kurita minua kiivaudessasi.

³ Sillä nuolesi ovat uponneet minuun, kätesi painaa minua.

⁴ Ei ole lihassani tervettä paikkaa vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa syntieni tähden.

⁵ Sillä pahat tekoni käyvät pääni yli, kuin painava kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

⁶ Haavani haisevat ja märkivät hulluuteni tähden.

⁷ Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

⁸ Sillä lanteeni ovat polttavaa kipua täynnä eikä lihassani ole tervettä paikkaa.

⁹ Olen voimaton ja aivan runneltu, itken sydämeni tuskassa.

¹⁰ Herra, edessäsi on kaikki, mitä toivon, eikä huokaukseni ole sinulta salassa.

¹¹ Sydämeni värisee, voimani on minusta luopunut, silmieni valo – sekin on minulta mennyt.

¹² Ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä vaivastani, ja omaiseni seisovat kaukana.

¹³ Ne, jotka etsivät henkeäni, virittävät pauloja. Ne, jotka minulle pahaa tahtovat, puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

¹⁴ Mutta minä olen kuin kuuro, enkä kuule mitään, kuin mykkä, joka ei avaa suutaan.

¹⁵ Olen kuin mies, joka ei kuule mitään ja jonka suussa ei ole vastausta.

¹⁶ Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, Jumalani.

¹⁷ Sillä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

¹⁸ Minä olen näet kaatumaisillani, ja tuskani on aina edessäni.

¹⁹ Sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

²⁰ Mutta viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka vihaavat minua syyttä,

²¹ jotka palkitsevat hyvän pahalla ja vihaavat minua, koska teen hyvää.

²² Älä hylkää minua, Herra, Jumalani, älä ole minusta kaukana

²³ Riennä avukseni, Herra, sinä, autuuteni.

¹ Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

² Sanoin: "Pidän vaelluksestani vaarin, etten tekisi kielelläni syntiä. Pidän suustani vaarin ja tukin sen, niin kauan kuin jumalaton on edessäni."

³ Olin vaiti, olin ääneti enkä puhunut siitä, mikä on hyvä, mutta tuskani yltyi.

⁴ Sydämeni hehkui rinnassani, kun huokailin. Minussa syttyi tuli, ja puhuin kielelläni.

⁵ Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja sitä, mikä päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoava minä olen.

⁶ Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit päiväni, ja elämäni on edessäsi kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisovatkin. Sela.

⁷ Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

⁸ Mutta nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.

⁹ Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua tyhmien pilkaksi.

¹⁰ Minä vaikenen enkä suutani avaa, sillä sinä sen teit.

¹¹ Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn kätesi kuritukseen.

¹² Kun sinä kuritat ihmistä synnin tähden rangaistuksilla, sinä kulutat hänen kauneutensa kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

¹³ Kuule rukoukseni, Herra, ota korviisi huutoni. Älä ole kuuro kyyneleilleni. Sillä minä olen muukalainen luonasi, vieras, kuten kaikki isänikin.

¹⁴ Käännä katseesi pois minusta, että ilahtuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

² Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli huutoni.

³ Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti jalkani kalliolle, hän vahvisti askeleeni.

⁴ Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

⁵ Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niiden, jotka kääntyvät valheeseen!

⁶ Herra, Jumalani, suuret ovat ihmetekosi ja ajatuksesi, joita sinä meille osoitat. Ei ole ketään vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niiden paljous on suurempi, kuin osaan luetella.

⁷ Teurasuhriin ja ruokauhriin sinä et mielisty. Korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

⁸ Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu minusta.

⁹ Sinun tahtosi, Jumalani, teen mielelläni, ja lakisi on sisimmässäni."

¹⁰ Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa¹. Katso, minä en sulje huuliani. Herra, sinä sen tiedät.

1. Suuri seurakunta on Kristuksen maailmanlaajuinen Kirkko, pyhä yhteinen Seurakunta.

¹¹ Minä en peitä vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi. Minä en salaa armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

¹² Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

¹³ Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, rikokseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten voi nähdä. Ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.

¹⁴ Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä avukseni.

¹⁵ Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka etsivät henkeäni hukuttaakseen sen. Peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

¹⁶ Kauhistukoot häpeästään ne, jotka sanovat minulle: "Kas niin, kas niin!"

¹⁷ Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"

¹⁸ Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin psalmi.

² Autuas se, joka ottaa köyhän hoiviinsa! Herra pelastaa hänet pahana päivänä.

³ Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään häntä autuaaksi, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa haluille.

⁴ Herra tukee häntä tautivuoteessa. Sinä päästät hänet hänen sairasvuoteestaan.

⁵ Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna sieluni, sillä olen tehnyt syntiä sinua vastaan."

⁶ Viholliseni puhuvat minusta pahaa: "Milloin hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

⁷ Jos joku tulee minua katsomaan, hän puhuu petosta. Hänen sydämensä kerää itseensä pahuutta. Hän menee ulos kadulle ja puhuu sitä.

⁸ Kaikki vihamieheni kuiskuttelevat minusta keskenään ja suunnittelevat minulle pahaa:

⁹ "Jokin paha on häneen iskenyt, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse."

¹⁰ Ystävänikin, johon luotin, joka söi leipääni, nostaa kantapäänsä minua vastaan.

¹¹ Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös pystyyn, niin sen heille maksan.

¹² Siitä tiedän sinun mieltyneen minuun, ettei viholliseni saa minusta riemuita.

¹³ Nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seistä kasvojesi edessä iäti.

¹⁴ Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Aamen.

¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

² Kuin peura ikävöi vesipuroille, niin sieluni ikävöi sinua, Jumala.

³ Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin tulen ja minut nähdään Jumalan kasvojen edessä?

⁴ Kyyneleeni ovat ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on Jumalasi?"

⁵ Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

⁶ Miksi, sieluni, murehdit ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

⁷ Jumalani, sieluni on murheellinen minussa, sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

⁸ Sinun koskiesi pauhussa syvyys huutaa syvyydelle. Kaikki kuohusi ja aaltosi käyvät ylitseni.

⁹ Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä laulan hänelle ja rukoilen elämäni Jumalaa.

¹⁰ Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?"

¹¹ Luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?"

¹² Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.

¹ Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja asiani armotonta kansaa vastaan. Päästä minut kavalista ja vääristä ihmisistä.

² Sillä sinä olet Jumalani, linnani. Miksi olet minut hylännyt? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?

³ Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut pyhälle vuorellesi, asuntoihisi,

⁴ että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on iloni ja riemuni, ja kiittäisin sinua lyyroilla, Jumala, minun Jumalani.

⁵ Miksi murehdit, sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä kiitän häntä, kasvojeni apua, Jumalaani.

¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

² Jumala, olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina päivinä.

³ Sinä karkotit pakanat kädelläsi, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit laajalle.

⁴ Sillä he eivät itse valloittaneet miekallaan maata eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mieltynyt.

⁵ Sinä, Jumala, sinä olet kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

⁶ Sinun avullasi syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi tallaamme vastustajamme.

⁷ Sillä minä en luota jouseeni, eikä miekkani minua auta,

⁸ vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

⁹ Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.

¹⁰ Kuitenkin sinä hylkäsit meidät ja saatoit meidät häpeään etkä lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

¹¹ Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja vihamiehemme ryöstivät saalista.

¹² Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanoiden sekaan.

¹³ Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

¹⁴ Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkaksi ja ivaksi.

¹⁵ Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

¹⁶ Joka päivä on häväistykseni edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

¹⁷ herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

¹⁸ Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unohtaneet emmekä liittoasi rikkoneet.

¹⁹ Sydämemme ei ole sinusta luopunut, eivätkä askeleemme poikenneet pois polultasi.

²⁰ Kuitenkin sinä runtelit meidät sakaalien asuinsijoilla ja peitit meidät kuoleman varjolla.

²¹ Jos me olisimme unohtaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

²² eikö Jumala olisi sitä saanut tutkituksi, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

²³ Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

²⁴ Herää, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

²⁵ Miksi peität kasvosi, unohdat kurjuutemme ja ahdistuksemme?

²⁶ Sillä sielumme on vaipunut tomuun ja ruumiimme painunut maahan.

²⁷ Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Liljat". Koorahilaisten mietevirsi. Laulu rakkaudesta.

² Sydämeni tulvii ihania sanoja. Minä lausun: kuninkaasta on lauluni, ja kieleni on nopean kirjurin kynä.

³ Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu huulillesi. Sen tähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti.

⁴ Vyötä miekka vyöllesi, sankari, vyöttäydy valtasuuruuteesi ja kunniaasi.

⁵ Menesty kunniassasi. Ratsasta totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden tähden, ja oikea kätesi opettakoon sinulle pelättäviä tekoja.

⁶ Nuolesi ovat terävät. Kansat kaatuvat allesi, ne, jotka ovat sydämeltään kuninkaan vihollisia.

⁷ Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti. Sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.

⁸ Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sen tähden on Jumala, Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin tovereitasi.

⁹ Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki vaatteesi, lyyrat helisevät iloksesi norsunluisista palatseista.

¹⁰ Kuningasten tyttäriä on kaunistuksenasi, kuningatar seisoo oikealla puolellasi Oofirin kullassa.

¹¹ Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unohda kansasi ja isäsi huone,

¹² ja saakoon kuningas halun kauneuteesi, sillä hän on sinun Herrasi. Kumarra häntä.

¹³ Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan suosiotasi.

¹⁴ Hyvin ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.

¹⁵ Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan luo. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan luoksesi.

¹⁶ Ilolla ja riemulla heitä saatetaan. He astuvat kuninkaan palatsiin.

¹⁷ Sinun poikasi tulkoot isiesi sijaan. Aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.

¹⁸ Minä teen nimesi kuuluisaksi suvusta sukuun. Sen tähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti.

¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa¹.

1. Korkeassa äänialassa, sananmukaisesti: "neitseiden tapaan".

² Jumala on turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

³ Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret vajoaisivat meren pohjaan,

⁴ vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.

⁵ Virta lähteineen ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

⁶ Jumala on sen keskellä. Se ei horju. Jumala auttaa sitä jo aamun koitteessa.

⁷ Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat. Kun hän jyrisee, huojuu maa.

⁸ Herra Sebaot on meidän kanssamme. Jaakobin Jumala on linnamme. Sela.

⁹ Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

¹⁰ hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

¹¹ "Vaietkaa ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä."

¹² Herra Sebaot on kanssamme. Jaakobin Jumala on linnamme. Sela.

¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi.

² Lyökää käsiänne yhteen, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto.

³ Sillä Herra on korkein, pelottava, koko maailman suuri kuningas.

⁴ Hän kukistaa kansat allemme ja kansakunnat jalkojemme alle.

⁵ Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.

⁶ Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra torvien pauhatessa

⁷ Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa kuninkaallemme, veisatkaa.

⁸ Sillä Jumala on koko maailman kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.

⁹ Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellaan.

¹⁰ Kansojen päämiehet kokoontuvat Aabrahamin Jumalan kansaksi. Sillä maan kilvet ovat Jumalan. Hän on hyvin korkea.

¹ Laulu, koorahilaisten psalmi.

² Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellaan.

³ Kauniina kohoaa, kaiken maan ilona, pohjoisen puolella Siionin vuori, suuren kuninkaan kaupunki.

⁴ Jumala tunnetaan sen linnoissa turvana.

⁵ Sillä katso, kuninkaat kokoontuivat, mutta kulkivat ohi yhdessä.

⁶ He näkivät sen, hämmästyivät, pelästyivät ja pakenivat pois.

⁷ Vapina valtasi heidät siellä kuin tuska synnyttäjän.

⁸ Itätuulella sinä särjet Tarsiin laivat.

⁹ Niin kuin olimme kuulleet, niin sen nyt näimme Herran Sebaotin kaupungissa, Jumalamme kaupungissa: Jumala pitää sen perustuksillaan iankaikkisesti. Sela.

¹⁰ Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi sinun temppelissäsi.

¹¹ Jumala, kuten sinun nimesi, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin saakka. Sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

¹² Siionin vuori iloitsee, Juudan tyttäret riemuitsevat tuomioistasi.

¹³ Kiertäkää Siion, käykää sen ympäri, laskekaa sen tornit.

¹⁴ Kiinnittäkää sydämenne sen muureihin, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle.

¹⁵ Sillä tämä on Jumala, Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.

¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi.

² Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, kaikki maailman asukkaat,

³ sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

⁴ Suuni puhuu viisautta, sydämeni miettii ymmärrystä.

⁵ Kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, selitän ongelmani lyyraa soittaen.

⁶ Miksi pelkäisin pahoina päivinä, kun vainoojani vääryys piirittää minua?

⁷ He luottavat tavaroihinsa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan.

⁸ Kukaan ei voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

⁹ Sillä heidän sielujensa lunastus on hyvin kallis ja jää heiltä iäti suorittamatta,

¹⁰ vaikka hän eläisi iankaikkisesti eikä näkisi hautaa.

¹¹ Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömätkin hukkuvat ja jättävät toisille omaisuutensa.

¹² He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen. He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

¹³ Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei pysy: hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.

¹⁴ Näin käy niiden, jotka luottavat itseensä, ja samoin heidän jäljessään niiden, jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.

¹⁵ Kuin lammaslauma heidät viedään hautaan, kuolema heitä kaitsee. Jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitseen. Hauta kalvaa heidän hahmonsa, eikä heillä ole asuntoa.

¹⁶ Mutta minun sieluni Jumala lunastaa kuoleman vallasta, sillä hän ottaa minut hoivaansa. Sela.

¹⁷ Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

¹⁸ Sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessään.

¹⁹ Vaikka hän eläessään kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

²⁰ sinun täytyy mennä isiesi suvun luo, jotka eivät enää ikinä näe valoa.

²¹ Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on kuin eläimet, jotka hukkuvat.

¹ Aasafin psalmi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan esiin auringon noususta sen laskuun.

² Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

³ Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellään käy kuluttava tuli ja hänen ympärillään väkevä myrsky.

⁴ Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

⁵ "Kootkaa eteeni pyhäni, jotka teurasuhreja uhraten ovat tehneet kanssani liiton."

⁶ Silloin taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, sillä Jumala on tuomari. Sela.

⁷ "Kuule, kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinun keskelläsi. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

⁸ En minä nuhtele sinua teurasuhreistasi, ja sinun polttouhrisi ovat aina edessäni.

⁹ En minä ota härkiä talostasi enkä pukkeja tarhoistasi.

¹⁰ Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

¹¹ Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on edessäni.

¹² Jos minun olisi nälkä, en minä sitä sinulle sanoisi, sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

¹³ Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin pukkien verta?

¹⁴ Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle,

¹⁵ ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaa minua."

¹⁶ Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan liittoni suuhusi?

¹⁷ Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität sanani selkäsi taakse!

¹⁸ Jos sinä näet varkaan, sinä miellyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojien kanssa.

¹⁹ Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja kielesi punoo petosta.

²⁰ Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

²¹ Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä silmiesi eteen.

²² Ymmärtäkää tämä, te, jotka Jumalan unohdatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

²³ Se, joka kiitosta uhraa, kunnioittaa minua. Sen, joka ottaa tiestään vaarin, annan nähdä Jumalan autuuden."

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi,

² kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kun hän oli yhtynyt Batsebaan.

³ Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden. Pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden.

⁴ Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.

⁵ Sillä minä tunnen rikokseni, ja syntini on aina edessäni.

⁶ Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa silmissäsi, jotta sinä olisit vanhurskas puheessasi ja puhdas tuomitessasi.

⁷ Katso, olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä alulle saattanut.

⁸ Katso, sinä miellyt totuuteen, joka on salassa, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

⁹ Puhdista minut iisopilla, että puhdistuisin, pese minut, että minä tulisin lunta valkeammaksi.

¹⁰ Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ilahtuisivat ne luut, jotka olet särkenyt.

¹¹ Peitä kasvosi näkemästä syntejäni, pyyhi pois kaikki pahat tekoni.

¹² Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

¹³ Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

¹⁴ Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

¹⁵ Minä tahdon opettaa laittomuuden tekijöille tiesi, että syntiset palaisivat luoksesi.

¹⁶ Päästä minut veriveloista, Jumala, autuuteni Jumala, että kieleni riemuitsisi vanhurskaudestasi.

¹⁷ Herra, avaa huuleni, että suuni julistaisi kiitostasi.

¹⁸ Sillä sinulle ei kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin. Polttouhri ei ole sinulle mieleen.

¹⁹ Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki. Särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

²⁰ Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.

²¹ Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit. Silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

¹ Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi,

² kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon."

³ Miksi kerskailet pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy joka päivä.

⁴ Kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.

⁵ Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin vanhurskauden puhumista. Sela.

⁶ Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.

⁷ Sen tähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi. Hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut telttamajastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

⁸ Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat hänelle:

⁹ "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanаan, vaan luotti suureen rikkauteensa ja vahvistui pahuudessaan."

¹⁰ Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa. Minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.

¹¹ Kiitän sinua iäti, että sen teit, ja odotan nimeäsi, sillä se on hyvä pyhiesi edessä.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Sairaus". Daavidin mietevirsi.

² Hullu sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.

³ Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin, jotta näkisi, onko ketään ymmärtäväistä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.

⁴ Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, kaikki tyynni he ovat käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

⁵ Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä kansaani eivätkä huuda avukseen Jumalaa?

⁶ Siinä heidät valtaa kauhu, missä kauhistavaa ei ole, sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua piirittävät. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.

⁷ Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala vapauttaa vangitun kansansa, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

¹ Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi,

² kun siifiläiset tulivat ja sanoivat Saulille: "Daavid piileskelee luonamme."

³ Jumala, pelasta minut nimesi voimalla, aja asiani väkevyydelläsi.

⁴ Jumala, kuule rukoukseni, ota korviisi suuni sanat.

⁵ Sillä muukalaiset nousevat minua vastaan, ja väkivaltaiset väijyvät henkeäni. He eivät pidä Jumalaa silmiensä edessä. Sela.

⁶ Katso, Jumala on auttajani, Herra on sieluni tuki.

⁷ Kohdatkoon vihamiehiäni paha, hävitä heidät uskollisuudessasi.

⁸ Minä uhraan sinulle alttiisti ja ylistän nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.

⁹ Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä, ja silmäni katselee pelotta vihollisiani.

¹ Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietevirsi.

² Jumala, ota korviisi rukoukseni. Älä kätkeydy, kun anon armoa.

³ Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhattomana murheessani ja huokaan,

⁴ koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa. Sillä he vyöryttävät päälleni turmiota ja vainoavat minua vihassa.

⁵ Sydämeni rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat päälleni.

⁶ Pelko ja vapina on vallannut minut, ja kauhu on peittänyt minut.

⁷ Sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

⁸ Katso, pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela.

⁹ Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.

¹⁰ Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

¹¹ Yötä päivää he kiertävät sitä sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva ovat sen keskellä.

¹² Sen keskellä on turmio. Sorto ja petos eivät väisty sen torilta.

¹³ Sillä minua ei herjaa vihollinen – sen kestäisin – eikä minua vastaan ylvästele vihamieheni – hänen edestään voisin piiloutua.

¹⁴ Vaan sinä, vertaiseni, sinä, ystäväni ja uskottuni,

¹⁵ jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen kohinassa!

¹⁶ Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas helvettiin, sillä heidän asunnoissaan ja sydämissään vallitsee pelkkä pahuus.

¹⁷ Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.

¹⁸ Illoin, aamuin ja keskipäivällä valitan ja huokaan, ja hän kuulee ääneni.

¹⁹ Hän päästää sieluni heistä rauhaan, etteivät he saavuta minua. Sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

²⁰ Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee alusta lähtien. Sela. Sillä he eivät muuta mieltään eivätkä pelkää Jumalaa.

²¹ Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka elävät hänen kanssaan rauhassa. Hän rikkoo liittonsa.

²² Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä. Hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.

²³ Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ikinä horjua.

²⁴ Mutta heidät sinä, Jumala, syökset helvetin syvyyteen. Murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.

¹ Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa." Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.

² Jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset tahtovat minut niellä, joka päivä he sotivat minua vastaan ja ahdistavat minua.

³ Joka päivä vihamieheni tahtovat minut niellä, sillä paljon on niitä, jotka ylpeästi sotivat minua vastaan.

⁴ Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.

⁵ Jumalaan luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?

⁶ Joka päivä he vääntelevät sanojani, kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

⁷ He ahdistavat, väijyvät minua ja vakoilevat askeleitani, sillä he tavoittelevat henkeäni.

⁸ Hekö pahuudessaan pelastuisivat? Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

⁹ Sinä olet lukenut pakolaispäiväni. Pane leiliisi kyyneleeni, ovathan ne kirjassasi.

¹⁰ Kerran väistyvät viholliseni, sinä päivänä, jona huudan. Tiedän, että Jumala on puolellani.

¹¹ Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.

¹² Jumalaan turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?

¹³ Minulla on lupaus täytettävänä sinulle, Jumala: annan sinulle kiitosuhrit.

¹⁴ Sillä sinä pelastit sieluni kuolemasta ja jalkani kompastumasta, että minä vaeltaisin Jumalan edessä, elävien valkeudessa.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.

² Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen, sillä sieluni turvaa sinuun. Turvaan siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohi.

³ Huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, Jumalaa, joka vie asiani päätökseen.

⁴ Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun ne, jotka haluavat minut niellä, herjaavat minua. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

⁵ Sieluni on leijonien keskellä. Minun täytyy maata raatelevien petojen keskellä, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia, ja joiden kieli on terävä miekka.

⁶ Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

⁷ He virittivät verkon askelteni tielle, painoivat sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.

⁸ Jumala, sydämeni on luja, sydämeni on luja: minä tahdon laulaa ja soittaa.

⁹ Herää, kunniani; herää, harppu ja lyyra. Haluan herätä varhain.

¹⁰ Herra, kiitän sinua kansojen joukossa, veisaan kiitostasi niiden keskellä, jotka eivät ole kansakuntia.

¹¹ Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu taivaisiin asti, ja sinun totuutesi pilviin saakka.

¹² Korota itsesi yli taivaitten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi.

² Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

³ Ei, vaan te hankitte sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.

⁴ Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valehtelijat äidin helmasta asti.

⁵ Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka tukkii korvansa,

⁶ ettei kuulisi lumoajan ääntä, taitavan lumoajan lumoussanoja.

⁷ Jumala, särje hampaat heidän suustaan, Herra, murra nuorten leijonien raateluhampaat.

⁸ Haihtukoot he tyhjiin kuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.

⁹ Olkoot he kuin etana, joka sulaa madellessaan, kuin vaimon keskoset, jotka eivät näe aurinkoa.

¹⁰ Ennen kuin teidän patanne tuntevat orjantappuroista tulevan tulen allaan, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.

¹¹ Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston. Hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

¹² Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä. Totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä."

¹ Veisuunjohtajalle; veisataan kuin "Älä turmele". Daavidin psalmi, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloaan tappaakseen hänet.

² Jumalani, pelasta minut vihollisistani, suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.

³ Pelasta minut pahantekijöistä, vapahda minut murhamiehistä.

⁴ Sillä, katso, he väijyvät henkeäni. Väkevät kokoontuvat minua vastaan, vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

⁵ Ilman minun syytäni he juoksevat ja valmistautuvat. Herää, käy minua kohden ja katso.

⁶ Sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, herää kostamaan kaikille pakanoille. Älä säästä ketään epäuskoista väärintekijää. Sela.

⁷ He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

⁸ Katso, heidän suustaan lähtee sanatulva, miekat ovat heidän huulillaan, sillä: "Kenen on sitä kuunneltava?"

⁹ Mutta, Herra, sinä naurat heille, sinä pidät pilkkanasi kaikkia pakanoita.

¹⁰ Sinä, väkevyyteni, sinusta minä otan vaarin, sillä Jumala on linnani.

¹¹ Armollinen Jumalani käy minua kohden. Jumala on antava minun kokea iloa vihollisistani.

¹² Älä heitä tapa, ettei kansani sitä unohda. Saata voimallasi heidät harhailemaan ja syökse heidät maahan, Herra, kilpemme.

¹³ Heidän huultensa puhe on heidän suunsa synti. Otettakoon heidät kiinni heidän ylpeydessään kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.

¹⁴ Hävitä heidät vihassasi, hävitä olemattomiin, ja tietäkööt, että Jumala hallitsee Jaakobissa maan ääriin asti. Sela.

¹⁵ He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.

¹⁶ He harhailevat ruuan haussa. Elleivät tule ravituiksi, he murisevat.

¹⁷ Mutta minä laulan väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani hätäni päivänä.

¹⁸ Sinä, väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on linnani ja armollinen Jumalani.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Todistuksen lilja". Daavidin psalmi, opetettavaksi,

² kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.

³ Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

⁴ Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan. Korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

⁵ Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä. Olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

⁶ Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat jousta pakoon lippusi turviin. Sela.

⁷ Jotta sinun rakkaasi tulisivat pelastetuiksi, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

⁸ Jumala on puhunut pyhäkössään! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

⁹ Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on pääni suojus, Juuda valtikkani.

¹⁰ Mooab on pesuastiani. Edomiin minä heitän sandaalini. Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

¹¹ Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

¹² Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät? Jumala, sinä et lähtenyt sotajoukkojemme kanssa!

¹³ Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

¹⁴ Jumalan voimalla teemme väkeviä tekoja. Hän tallaa vihollisemme maahan.

¹ Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.

² Kuule, Jumala, huutoni, huomaa rukoukseni.

³ Maan ääristä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.

⁴ Sillä sinä olet turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.

⁵ Suo minun asua telttamajassasi iankaikkisesti ja turvautua siipiesi suojaan. Sela.

⁶ Sillä sinä, Jumala, kuulet lupaukseni, sinä annat perinnön niille, jotka pelkäävät nimeäsi.

⁷ Sinä lisäät kuninkaalle päiviä päiviin. Hänen vuotensa jatkukoot polvesta polveen.

⁸ Hallitkoon hän iankaikkisesti Jumalan kasvojen edessä. Säädä armo ja totuus häntä varjelemaan.

⁹ Niin veisaan iankaikkisesti nimesi kiitosta ja täytän lupaukseni päivästä päivään.

¹ Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

² Jumalaa yksin sieluni odottaa hiljaisuudessa. Häneltä tulee minulle apu.

³ Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en suuresti horju.

⁴ Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte hänet yhdessä surmataksenne, niin kuin hän olisi kaatuva seinä, kuin luhistuva muuri?

⁵ He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullaan ja kiroavat sydämessään. Sela.

⁶ Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, sieluni, sillä häneltä tulee toivoni.

⁷ Hän yksin on kallioni, apuni ja turvani: en horju.

⁸ Jumalassa on apuni ja kunniani. Väkevyyteni kallio ja turvani on Jumala.

⁹ Turvatkaa häneen joka aika, te kansa. Vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on turvamme. Sela.

¹⁰ Todella tuulen henkäystä ovat ihmiset, valhetta ylhäisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös kevyempinä kuin tuulenhenkäys.

¹¹ Älkää luottako väkivaltaan älkääkä turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan. Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

¹² Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: voima on Jumalan.

¹³ Sinun, Herra, on myös armo, sillä sinä maksat kullekin hänen tekojensa mukaan.

¹ Daavidin psalmi, kun hän oli Juudan erämaassa.

² Jumala, sinä olet Jumalani, sinua minä etsin varhain. Sinua sieluni janoaa, sinua ikävöi ruumiini kuivassa ja janoon nääntyvässä, vedettömässä maassa.

³ Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni voimasi ja kunniasi.

⁴ Sillä armosi on parempi kuin elämä. Huuleni ylistäkööt sinua.

⁵ Minä kiitän sinua elinaikani ja nostan käteni nimesi puoleen.

⁶ Sieluni ravitaan kuin lihavuudella ja rasvalla, ja suuni ylistää sinua riemuitsevin huulin,

⁷ kun vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

⁸ Sillä sinä olet apuni, ja siipiesi suojassa minä riemuitsen.

⁹ Sieluni riippuu sinussa kiinni ja oikea kätesi tukee minua.

¹⁰ Mutta he etsivät henkeäni omaksi turmiokseen ja menevät maan syvyyksiin.

¹¹ Heidät annetaan miekalle alttiiksi, ja he joutuvat sakaalien saaliiksi.

¹² Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa. Hän on jokaisen ylistys, joka hänen kauttaan vannoo. Sillä valehtelijoiden suu tukitaan.

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.

² Kuule, Jumala, ääneni, kun valitan, varjele elämäni vihollisen pelosta.

³ Suojaa minut pahojen kokoukselta, pahantekijäin meluavalta joukolta,

⁴ jotka hiovat kielensä kuin miekan, ja jännittävät jousensa nuolinaan karvaat sanat

⁵ ampuakseen salaa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkkiä eivätkä kavahda.

⁶ He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan. He kehuvat, kuinka he virittävät pauloja. He sanovat: "Kuka ne näkee?"

⁷ He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä." Syvä on miehen sisin ja sydän.

⁸ Mutta Jumala ampuu heidät nuolella. Äkkiä heitä kohtaavat iskut.

⁹ He kompastuvat, heidän oma kielensä langettaa heidät. Kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

¹⁰ Mutta kaikki ihmiset pelästyvät. He julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistaan.

¹¹ Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset ylistävät häntä.

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

² Jumala, hiljaisuudessa kiitetään sinua Siionissa, ja sinulle täytetään lupaus.

³ Sinä kuulet rukouksen: luoksesi tulee kaikki liha.

⁴ Syntivelkani ovat raskaat. Olemme rikkoneet, mutta sinä sovitat rikoksemme.

⁵ Autuas se, jonka valitset ja otat luoksesi esikartanoihisi asumaan! Salli meidän tulla ravituiksi huoneesi hyvyydellä, temppelisi pyhyydellä.

⁶ Ihmeellisillä teoilla vastaat meille vanhurskaudessa, sinä, autuutemme Jumala, sinä, kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva,

⁷ joka voimallasi vahvistat vuoret ja olet vyötetty väkevyydellä.

⁸ Sinä, joka hiljennät merten kohinan, niiden aaltojen pauhun ja kansojen metelin,

⁹ niin että ne, jotka niiden äärillä asuvat, hämmästyvät ihmeitäsi. Aamun ja illan sinä täytät riemulla.

¹⁰ Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen hyvin rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä vahvistat maan.

¹¹ Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen mullan, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen viljan.

¹² Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja polkusi vuotaa lihavuutta.

¹³ Erämaan laitumet saavat vettä, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

¹⁴ Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!

¹ Veisuunjohtajalle. Laulu, psalmi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa.

² Veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

³ Sanokaa Jumalalle: "Kuinka pelottavat ovatkaan tekosi!" Suuren voimasi tähden vihollisesi lyyhistyvät edessäsi.

⁴ Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon kiitostasi, veisatkoon nimesi kiitosta. Sela.

⁵ Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on pelottava teoissaan ihmisten lapsia kohtaan.

⁶ Hän muutti meren kuivaksi maaksi: jalan mentiin virran poikki. Silloin me iloitsimme hänestä.

⁷ Hän hallitsee voimallaan iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioivat kansoja. Niskoittelijat älkööt nousko. Sela.

⁸ Kiittäkää, te kansat, Jumalaamme, kaiuttakaa korkealle hänen ylistystään.

⁹ Hän antaa sielullemme elämän eikä salli jalkamme horjua.

¹⁰ Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niin kuin hopea sulatetaan.

¹¹ Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman lanteillemme.

¹² Sinä annoit ihmisten ajaa päämme yli, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

¹³ Minä tuon huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

¹⁴ joihin huuleni avautuivat ja jotka suuni hädässäni lausui.

¹⁵ Lihavat polttouhrit sinulle uhraan sekä pässien uhrituoksun. Uhraan sinulle härkiä ja vuohia. Sela.

¹⁶ Tulkaa, kuulkaa, kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkäävät, mitä hän on sielulleni tehnyt.

¹⁷ Häntä suullani huusin, ja ylistys tuli kielelleni.

¹⁸ Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, Herra ei minua kuulisi.

¹⁹ Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin rukoukseni äänestä.

²⁰ Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylännyt rukoustani eikä ottanut minulta pois armoaan.

¹ Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, laulu.

² Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valaiskoon kasvonsa meille, – sela –

³ että maan päällä tunnettaisiin tiesi ja kaikissa pakanakansoissa autuutesi.

⁴ Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

⁵ Iloitkoot ja riemuitkoot kansakunnat, sillä sinä tuomitset kansat oikein ja johdatat kansakunnat maan päällä. Sela.

⁶ Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt, sinua kaikki kansat kiittäkööt.

⁷ Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, Jumalamme.

⁸ Siunatkoon meitä Jumala, ja pelätkööt häntä kaikki maan ääret.

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

² Jumala nousee, hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vihamiehensä pakenevat hänen kasvojensa edestä.

³ Sinä hajotat heidät, kuin savu hajoaa, kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.

⁴ Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä ja ihastuvat ilosta.

⁵ Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Ylistäkää häntä, joka ratsastaa taivaitten päällä. Hänen nimensä on Herra. Riemuitkaa hänen kasvojensa edessä.

⁶ Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossaan,

⁷ Jumala, joka antaa hylätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Vain niskoittelijat asuvat kuivassa maassa.

⁸ Jumala, kun kävit kansasi edellä, kun kuljit erämaassa, – sela –

⁹ maa vapisi ja taivaat vuotivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.

¹⁰ Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintömaasi. Sinä virvoitit sen, kun se oli näännyksissä.

¹¹ Sinun laumasi asettui siihen. Hyvyydessäsi, Jumala, sinä valmistit sen kurjille.

¹² Herra antaa sanoman. Suuri on evankeliumin julistajien¹ joukko:

1. Hepreassa virkaa ja arvoa koskevat nimet ovat välistä, kuten tässä, feminiinejä, vaikka viranhaltijat ovat miehiä.

¹³ "Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat. He pakenevat, ja perheen emäntä jakaa saaliin.

¹⁴ Jäättekö makailemaan karjatarhojen vaiheille? Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!

¹⁵ Kun Kaikkivaltias siellä hajotti kuninkaat, satoi lunta Salmonilla¹."

1. Vuori Sikemin lähellä. Tuom. 9:48.

¹⁶ Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.

¹⁷ Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mieltynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti.

¹⁸ Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhat kertaa tuhat. Herra on niiden keskellä, pyhyydessään kuin Siinai.

¹⁹ Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjoiksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan luona.

²⁰ Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, autuutemme. Sela.

²¹ Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

²² Mutta Jumala murskaa vihollistensa pään, niiden karvaisen päälaen, jotka synneissään vaeltavat.

²³ Herra sanoo: "Baasanista minä heidät palautan, palautan heidät meren syvyyksistä,

²⁴ että polkisit jalkasi vereen ja että koiriesi kieli saisi osansa vihollisista."

²⁵ He näkivät juhlasaattosi, Jumala, Jumalani, kuninkaani, juhlasaatot pyhäkössä.

²⁶ Laulajat käyvät edellä, lyyransoittajat jäljessä, keskellä neitsyet tamburiineja lyöden.

²⁷ Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa, kiittäkää Herraa te, jotka olette Israelin lähteestä.

²⁸ Tuolla on Benjamin, nuorin, heitä johtaen, Juudan ruhtinaat joukkoineen, Sebulonin ruhtinaat, ja Naftalin ruhtinaat.

²⁹ Jumalasi on säätänyt sinulle vallan. Vahvista, Jumala, minkä olet hyväksemme tehnyt.

³⁰ Temppeliäsi varten, joka kohoaa Jerusalemissa, kuninkaat tuovat lahjoja sinulle.

³¹ Käske ankarasti ruovikon petoa, härkien laumaa sekä vasikoita, kansoja, lankeamaan maahan hopeaharkkoineen. Hän hajottaa kansat, jotka sotia rakastavat.

³² Mahtavat saapuvat Egyptistä ja Kuus kiirehtii ojentamaan käsiään Jumalan puoleen.

³³ Te maan valtakunnat, laulakaa Jumalalle, veisatkaa Herralle kiitosta, – sela –

³⁴ hänen, joka ratsastaa ikuisten taivaitten taivaissa! Katso, hän antaa äänellään väkevän jyrinän.

³⁵ Antakaa väkevyys Jumalalle! Hänen valtasuuruutensa on Israelin yllä ja hänen voimansa pilvien tasalla.

³⁶ Pelottava on Jumala, joka ilmestyy pyhäköstäsi, Israelin Jumala. Hän antaa kansalleen voiman ja väkevyyden. Kiitetty olkoon Jumala.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin psalmi.

² Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät sieluuni asti.

³ Olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii ylitseni.

⁴ Olen väsynyt huutamisesta, kurkkuni kuivettuu ja silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

⁵ Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka vihaavat minua syyttä. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka ovat syyttä vihollisiani. Mitä en ole ryöstänyt, se minun täytyy maksaa.

⁶ Jumala, sinä tunnet hulluuteni, eivätkä vikani ole sinulta salassa.

⁷ Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

⁸ Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta ja pilkka peittää kasvoni.

⁹ Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

¹⁰ Sillä kiivaus huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

¹¹ Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

¹² Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

¹³ Porteissa istujat minusta jaarittelevat, ja juomarit minusta laulavat.

¹⁴ Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, suureen laupeuteesi turvaten. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

¹⁵ Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

¹⁶ Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä äläkä kuilun sulkea suutaan ylitseni.

¹⁷ Vastaa minulle, Herra, sillä armosi on hyvä, käänny puoleeni suuressa laupeudessasi.

¹⁸ Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa. Joudu, vastaa minulle.

¹⁹ Lähesty sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

²⁰ Sinä tiedät häväistykseni, häpeäni ja pilkkani, edessäsi ovat julki kaikki ahdistajani.

²¹ Häväistys on särkenyt sydämeni. Olen käynyt heikoksi. Odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

²² Koiruohoa he antoivat syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

²³ Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

²⁴ Sokaistukoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

²⁵ Vuodata vihastuksesi heidän päälleen, ja yllättäköön heidät vihasi hehku.

²⁶ Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköönkä heidän teltoissaan asukasta olko.

²⁷ Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, ja kerskuvat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

²⁸ Lisää heille rikosta rikoksen päälle, mutta vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

²⁹ Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

³⁰ Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

³¹ niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

³² Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

³³ Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat. Elpyköön sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

³⁴ Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejaan.

³⁵ Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

³⁶ Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

³⁷ Hänen palvelijoidensa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeään rakastavat, saavat asua siinä.

¹ Veisuunjohtajalle. Daavidin kirjoittama. Syntiä tunnustettaessa.

² Jumala, riennä pelastamaan minut, riennä avukseni, Herra.

³ Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka väijyvät henkeäni. Peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

⁴ Kääntykööt takaisin häpeissään ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"

⁵ Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät ja joille autuutesi on rakas. He sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"

⁶ Mutta minä olen kurja ja köyhä. Jumala, riennä luokseni. Sinä olet apuni ja vapauttajani. Herra, älä viivy.

¹ Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun ikinä joutua häpeään

² Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi puoleeni ja auta minua.

³ Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne saan aina mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet kallioni ja linnani.

⁴ Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.

⁵ Sillä sinä olet toivoni, Herra, Herra, turvani nuoruudestani asti.

⁶ Sinä olet ollut tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta. Sinua minä alati ylistän.

⁷ Monelle minä olen kuin ihme, mutta sinä olet minun vahva turvapaikkani.

⁸ Minun suuni on täynnä kiitostasi, täynnä ylistystäsi kaiken päivää.

⁹ Älä heitä minua pois vanhalla iälläni äläkä hylkää minua, kun voimani loppuu.

¹⁰ Sillä viholliseni puhuvat minusta. Ne, jotka väijyvät henkeäni, neuvottelevat keskenään:

¹¹ "Jumala on hänet hylännyt. Ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä pelastajaa hänellä ei ole."

¹² Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä avukseni.

¹³ Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat sieluani. Peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

¹⁴ Mutta minä odotan alati, ja yhä minä sinua kiitän.

¹⁵ Suuni on julistava vanhurskauttasi, pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en tunne.

¹⁶ Herran, Herran väkeviä tekoja tuon julki, ylistän vanhurskauttasi, sinun ainoan.

¹⁷ Jumala, sinä olet opettanut minua nuoruudestani asti, ja yhä vielä minä julistan ihmeitäsi.

¹⁸ Älä, Jumala, hylkää minua vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin julistan käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

¹⁹ Jumala, vanhurskautesi ulottuu korkeuksiin asti, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on vertaisesi?

²⁰ Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

²¹ Sinä korotit minut ja lohdutit minut.

²² Minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, Jumalani, soitan lyyralla kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

²³ Huuleni riemuitsevat, kun sinulle soitan, ja myös sieluni, jonka sinä olet lunastanut.

²⁴ Kieleni julistaa vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

¹ Salomon kirjoittama. Jumala, anna kuninkaan tuomita, niin kuin sinä tuomitset, anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

² Tuomitkoon hän kansaasi vanhurskaasti ja kurjiasi oikeuden mukaan.

³ Vuoret kantakoot rauhaa kansalle, niin myös kukkulat vanhurskaudella.

⁴ Auttakoon hän kansan kurjat oikeuteen, pelastakoon köyhien lapset ja musertakoon sortajan.

⁵ Niin he pelkäävät sinua, niin kauan kuin aurinko ja kuu ovat polvesta polveen.

⁶ Hän olkoon kuin sade, joka nurmikolle vuotaa, kuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

⁷ Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen asti, kun kuuta ei enää ole.

⁸ Hallitkoon hän merestä mereen ja virrasta maan ääriin asti.

⁹ Hänen edessään erämaan asujat polvistuvat, ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

¹⁰ Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja, Saban ja Seban kuninkaat tuovat antejaan.

¹¹ Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä.

¹² Sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua, kurjan ja sen, jolla ei ole auttajaa.

¹³ Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielun.

¹⁴ Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.

¹⁵ Hän eläköön, ja hänelle tuotakoon Saban kultaa. Hänen puolestaan rukoiltakoon alati ja siunattakoon häntä lakkaamatta.

¹⁶ Maa kasvakoon runsaasti viljaa vuorten huippuja myöten. Sen vilja huojukoon kuin Libanon. Kansaa nouskoon kaupungeista kuin kasveja maasta.

¹⁷ Pysyköön hänen nimensä iankaikkisesti, ja versokoon hänen nimensä, niin kauan kuin aurinko paistaa. Hänessä he itseään siunatkoot, ja kaikki kansakunnat ylistäkööt häntä autuaaksi.

¹⁸ Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.

¹⁹ Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa. Aamen, aamen.

²⁰ Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

¹ Aasafin psalmi. Totisesti Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.

² Mutta jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukastua.

³ Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun näin jumalattomien menestyvän.

⁴ Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.

⁵ Heillä ei ole muiden ihmisten tuskia, eikä heitä vaivata kuin muita.

⁶ Sen tähden ylpeys on heillä kaulakoristeena ja väkivalta on puku, joka heitä verhoaa.

⁷ Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

⁸ He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessaan. He puhuvat kuin korkeuksista.

⁹ Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

¹⁰ Sen tähden heidän kansansa kääntyy heihin ja juo vettä täyttäen sillä itsensä.

¹¹ Niinpä he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"

¹² Katso, nämä ovat jumalattomia. Kuitenkin heillä on ainainen rauha, ja he yhä rikastuvat.

¹³ Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:

¹⁴ minua vaivataan joka päivä, ja saan kuritusta joka aamu.

¹⁵ Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.

¹⁶ Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen, mutta se oli minulle hyvin vaikeaa,

¹⁷ kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.

¹⁸ Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.

¹⁹ Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.

²⁰ Niin kuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, noustessasi hylkäät heidän valhekuvansa.

²¹ Kun sydämeni katkeroitui ja munuaisiani pisti,

²² silloin minä olin järjetön enkä älynnyt mitään, olin edessäsi kuin nauta.

²³ Kuitenkin minä pysyn alati sinun luonasi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.

²⁴ Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.

²⁵ Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Mutta kun sinä olet kanssani, mikään maan päällä ei minua miellytä.

²⁶ Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on sydämeni kallio ja osani iankaikkisesti.

²⁷ Sillä katso, jotka sinusta eroavat, ne hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.

²⁸ Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.

¹ Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi? Miksi vihasi suitsuaa laitumesi lampaita vastaan?

² Muista seurakuntaasi, jonka otit muinoin omaksesi ja lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

³ Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

⁴ Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

⁵ Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.

⁶ He löivät kaikki sen veistokset rikki kirveillä ja nuijilla.

⁷ He pistivät pyhäkkösi tuleen, he häpäisivät ja panivat maan tasalle nimesi asumuksen.

⁸ He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni." He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

⁹ Merkkejämme emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan.

¹⁰ Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, kuinka kauan vihamies saa pilkata nimeäsi lakkaamatta?

¹¹ Miksi pidätät kätesi, oikean kätesi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

¹² Jumala on kuninkaani muinaisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

¹³ Sinä halkaisit voimallasi meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

¹⁴ Sinä ruhjoit rikki leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

¹⁵ Sinä puhkaisit lähteen ja puron kuohumaan ja kuivasit väkevät virrat.

¹⁶ Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.

¹⁷ Sinä määräsit kaikki maan rajat. Sinä asetit kesän ja talven.

¹⁸ Muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, tyhmä kansa pilkkaa nimeäsi.

¹⁹ Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unohda kurjiesi elämää.

²⁰ Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat täynnä väkivallan pesiä.

²¹ Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää nimeäsi.

²² Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

²³ Älä unohda vihollistesi huutoa, älä vastustajiesi melua, joka kohoaa lakkaamatta.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Älä turmele". Psalmi. Aasafin laulu.

² Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua; lähellä on nimesi, ihmeitäsi kerrotaan.

³ "Vaikka minä valitsenkin ajan, minä tuomitsen oikein.

⁴ Vaikka maa kaikkine asukkaineen menehtyy pelkoon, minä pidän lujina sen perustukset¹." Sela.

1. Ajallisen ja hengellisen elämän perustat.

⁵ "Ylvästelijöille minä sanon: älkää ylvästelkö, ja jumalattomille: älkää sarvea nostako.

⁶ Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti."

⁷ Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

⁸ vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

⁹ Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa. Kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, imeä tyhjiin pohjia myöten.

¹⁰ Mutta minä julistan iäti ja veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

¹¹ Mutta kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen. Korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

¹ Veisuunjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, Aasafin laulu.

² Jumala on tunnettu Juudassa, hänen nimensä on suuri Israelissa.

³ Saalemissa on hänen majansa ja hänen asumuksensa Siionissa.

⁴ Siellä hän mursi jousen salamat, kilven, miekan ja sodan. Sela.

⁵ Kirkkaudessa, valtasuuruudessa sinä tulit valona voittosaaliin vuorilta.

⁶ Urhoollisilta ryöstettiin aseet. He uupuivat uneen. Kaikkien sankarien kädet herposivat.

⁷ Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala, vaipuivat raskaaseen uneen vaunut ja hevoset.

⁸ Sinä olet pelottava. Kuka kestää edessäsi, kun sinä vihastut?

⁹ Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua. Maa pelästyi ja vaikeni,

¹⁰ kun Jumala nousi tuomiolle pelastaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.

¹¹ Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi: sinä vyöttäydyt viimeiseen vihaasi.

¹² Tehkää lupauksia ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne. Kaikki hänen ympärillään asuvat tuokoot lahjoja hänelle, jolle kuuluu pelko,

¹³ joka nöyryyttää ruhtinaitten rohkeuden ja joka on pelottava maan kuninkaille.

¹ Veisuunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi.

² Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen, ja hän kuulee minua.

³ Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa. Käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy. Sieluni ei huoli lohdutusta.

⁴ Muistan Jumalaa ja huokaan. Tutkistelen, ja henkeni nääntyy. Sela.

⁵ Sinä pidät silmäni valveilla. Olen niin levoton, etten voi puhua.

⁶ Ajattelen muinaisia päiviä, entisaikojen menneitä vuosia.

⁷ Muistan yöllä lyyraani. Mietiskelen sydämessäni, ja henkeni tutkii:

⁸ Hylkääkö Herra ikuisesti eikä enää osoita mielisuosiota?

⁹ Onko hänen armonsa lakannut ainiaaksi? Onko hänen sanansa päättynyt eikä jatku polvesta polveen?

¹⁰ Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

¹¹ Minä sanoin: Olen haavoilla. Korkeimman oikea käsi sen muuttaa.

¹² Muistelen Herran tekoja. Muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

¹³ Minä tutkin kaikkia töitäsi ja mietin suuria tekojasi.

¹⁴ Jumala, sinun tiesi on pyhä. Kuka on jumala, suuri kuin sinä, Jumala?

¹⁵ Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä. Sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

¹⁶ Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

¹⁷ Vedet näkivät sinut, Jumala. Vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

¹⁸ Pilvet purkivat vettä. Pilvet antoivat jylinänsä, nuolesi lensivät.

¹⁹ Jyrinäsi ääni vyöryi, salamat valaisivat maanpiirin ja maa vapisi ja järkkyi.

²⁰ Meren halki kävi tiesi, polkusi läpi suurten vetten, eivätkä jälkesi tuntuneet.

²¹ Sinä kuljetit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin kädellä.

¹ Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, opetustani. Kallistakaa korvanne suuni sanoille.

² Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi entisaikojen arvoituksia.

³ Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

⁴ sitä emme salaa heidän lapsiltaan, vaan kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastaan ja ihmeistään, jotka hän on tehnyt.

⁵ Hän asetti todistuksen Jaakobiin, sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsilleen,

⁶ että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsilleen.

⁷ Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistään vaarin.

⁸ Silloin heistä ei tulisi, kuten heidän isistään, kapinoiva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

⁹ Efraimin lapset, aseistetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

¹⁰ He eivät pitäneet Jumalan liittoa eivätkä tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

¹¹ vaan he unohtivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

¹² Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

¹³ Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi. Hän seisautti vedet röykkiöksi.

¹⁴ Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

¹⁵ Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti kuin syvistä vesistä.

¹⁶ Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti vettä virtanaan.

¹⁷ He tekivät kuitenkin yhä syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

¹⁸ He kiusasivat Jumalaa sydämessään vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

¹⁹ He puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

²⁰ Katso, hän iski kyllä kallioon, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia lihaa kansalleen?"

²¹ Sen tähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui. Silloin Jaakobissa syttyi tuli, ja Israelia vastaan nousi viha,

²² koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

²³ Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet.

²⁴ Hän antoi sataa heille ruuaksi mannaa. Hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁵ Ihmiset söivät enkelien leipää. Hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

²⁶ Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi etelätuulen esiin voimallaan.

²⁷ Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.

²⁸ Hän pudotti ne leiriin, kaikkialle heidän asumustensa ympärille.

²⁹ Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi. Mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

³⁰ He eivät olleet vielä himoaan tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

³¹ kun jo heitä vastaan nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

³² Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitään.

³³ Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä kuin tuulahduksen ja antoi heidän vuosiensa päättyä äkilliseen perikatoon.

³⁴ Kun hän surmasi heitä, he kysyivät häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁵ He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

³⁶ Mutta he pettivät häntä suullaan ja valehtelivat hänelle kielellään,

³⁷ sillä heidän sydämensä ei ollut luja häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.

³⁸ Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikokset eikä tahdo hukuttaa. Sen tähden hän usein kääntyi vihastaan eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

³⁹ Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaa.

⁴⁰ Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

⁴¹ Niin he yhä edelleen kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

⁴² He eivät muistaneet hänen kättään, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

⁴³ jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

⁴⁴ muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet juoda vesiojistaan.

⁴⁵ Hän lähetti heidän keskelleen paarmoja, jotka purivat heitä, ja sammakoita, jotka vaivasivat heitä.

⁴⁶ Hän antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heidän vaivannäkönsä heinäsirkoille.

⁴⁷ Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja huurteella heidän metsäviikunapuunsa.

⁴⁸ Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

⁴⁹ Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

⁵⁰ Hän raivasi tien vihalleen eikä säästänyt kuolemasta heidän sielujaan, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

⁵¹ Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

⁵² Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

⁵³ Hän johti heitä turvallisesti. Heidän ei tarvinnut pelätä, mutta heidän vihollisensa peitti meri.

⁵⁴ Hän vei heidät pyhälle alueelleen, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

⁵⁵ Hän karkotti pakanat pois heidän tieltään, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntien asua niiden telttamajoissa.

⁵⁶ Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet vaarin hänen todistuksistaan,

⁵⁷ vaan luopuivat pois, olivat uskottomia isiensä lailla ja kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

⁵⁸ He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

⁵⁹ Jumala kuuli sen ja julmistui ja hylkäsi Israelin suuressa määrin.

⁶⁰ Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

⁶¹ Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

⁶² Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja syttyi vihaan perintöosalleen.

⁶³ Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

⁶⁴ Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkeä itkuja.

⁶⁵ Silloin Herra heräsi kuin nukkuja, kuin viinin voittama sankari.

⁶⁶ Hän löi vihollisensa pakoon ja tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁷ Hän hylkäsi myös Joosefin telttamajan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

⁶⁸ vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

⁶⁹ Sitten hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁷⁰ Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

⁷¹ Hän toi hänet imettävien lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

⁷² Daavid kaitsi heitä eheällä sydämellä ja johti heitä taitavalla kädellä.

¹ Aasafin psalmi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet perintöosaasi. He ovat saastuttaneet pyhän temppelisi ja ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

² He antoivat palvelijoittesi ruumiit ruuaksi taivaan linnuille, maan pedoille pyhiesi lihan.

³ He vuodattivat heidän vertaan kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.

⁴ Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka asuvat ympärillämme.

⁵ Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhä vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi palaa tulena?

⁶ Vuodata vihasi pakanoiden päälle, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien päälle, jotka eivät huuda nimeäsi avukseen.

⁷ Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

⁸ Älä lue meille syyksi isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

⁹ Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi nimesi tähden.

¹⁰ Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanoiden keskuudessa silmiemme nähden palvelijoittesi vuodatetun veren kosto.

¹¹ Tulkoon vankien huokaus kasvojesi eteen. Pidä kuoleman lapset elossa suuren käsivartesi voimalla.

¹² Maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

¹³ Mutta me, kansasi, laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme kiitostasi polvesta polveen.

¹ Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin "Liljat". Aasafin todistus, psalmi.

² Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia kuin lammaslaumaa, sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, ilmesty kirkkaudessasi.

³ Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä herätä voimasi, tule avuksemme.

⁴ Jumala, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin tulemme autetuiksi.

⁵ Herra, Jumala Sebaot, kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta, kun kansasi rukoilee?

⁶ Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä.

⁷ Sinä olet pannut meidät riidaksi naapureillemme. Vihollisemme pilkkaavat meitä.

⁸ Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin me tulemme autetuiksi.

⁹ Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkotit pakanat ja istutit sen.

¹⁰ Sinä raivasit sille sijan, ja se todella juurtui ja täytti maan.

¹¹ Se peitti vuoret varjollaan ja oksillaan Jumalan setrit.

¹² Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.

¹³ Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?

¹⁴ Villisika sitä kalvaa, ja kedon eläimet sitä syövät.

¹⁵ Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe. Ota hoitaaksesi tämä viinipuu

¹⁶ ja suojaa se, minkä oikea kätesi istutti, ja Vesa, jonka teit vahvaksi itseäsi varten.

¹⁷ Se on tulen polttama, se on karsittu. He hukkuvat kasvojesi uhkauksesta.

¹⁸ Olkoon kätesi oikean kätesi miehen suojana, Ihmisen Pojan, jonka teit vahvaksi itseäsi varten.

¹⁹ Silloin me emme sinusta luovu. Suo meidän elää, niin huudamme avuksemme nimeäsi.

²⁰ Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme, valaise kasvosi, niin tulemme autetuiksi.

¹ Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Aasafin psalmi.

² Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on väkevyytemme. Nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

³ Virittäkää kiitosvirsi, lyökää tamburiineja, soittakaa suloisesti lyyroja ja harppuja.

⁴ Puhaltakaa torveen uudenkuun aikana ja täyden kuun aikana juhlapäiviemme kunniaksi.

⁵ Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

⁶ Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jota en tunne:

⁷ "Nostin taakan hänen hartioiltaan, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

⁸ Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut: Ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle. Minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.

⁹ "Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Israel, kunpa minua kuulisit!

¹⁰ Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

¹¹ Minä olen Herra, Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä sen täytän.

¹² Mutta kansani ei kuullut ääntäni, eikä Israel noudattanut mieltäni.

¹³ Minä lähetin heidät pois sydämensä paatumuksessa. He vaelsivat omien neuvojensa mukaan.

¹⁴ Oi, jospa kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

¹⁵ niin minä lyhyessä ajassa nöyryyttäisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiään vastaan.

¹⁶ Ne, jotka Herraa vihaavat, nöyrtyisivät hänen edessään, mutta heidän aikansa kestäisi iankaikkisesti.

¹⁷ Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla vehnällä. Minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

¹ Aasafin psalmi. Jumala seisoo jumalien¹ kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

1. Jumala-sanaa käytetään tässä johdetussa merkityksessä esivallan viranhaltijoista.

² "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomien puolta?" Sela.

³ "Auttakaa oikeuteensa alhainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteessa olevalle oikeus.

⁴ Vapauttakaa alhainen ja köyhä. Pelastakaa hänet jumalattomien käsistä.

⁵ Heillä ei ole älyä eikä ymmärrystä. He vaeltavat pimeydessä, niin että kaikki maan perustukset¹ horjuvat.

1. Ajallisen ja hengellisen elämän perustat.

⁶ Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia.

⁷ Kuitenkin te kuolette, niin kuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte kuin kuka ruhtinas tahansa."

⁸ Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

¹ Laulu. Aasafin psalmi.

² Jumala, älä ole niin ääneti äläkä ole vaiti. Älä, Jumala, ole niin hiljaa.

³ Sillä, katso, vihollisesi pauhaavat, ja vihaajasi nostavat päätään.

⁴ Heillä on kavalat hankkeet kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa niitä vastaan, jotka olet ottanut suojaasi.

⁵ He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta."

⁶ Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti. He tekevät liiton sinua vastaan:

⁷ Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,

⁸ Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea sekä Tyyron asukkaat.

⁹ Myös Assur on liittynyt heihin. Nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. Sela.

¹⁰ Tee heille, kuten teit Midianille, niin kuin Siiseralle, niin kuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.

¹¹ Heidät tuhottiin Eendorissa. He joutuivat lannaksi maahan.

¹² Anna heidän ylhäisilleen käydä, niin kuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinailleen, niin kuin Seballe ja Salmunnalle,

¹³ koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot."

¹⁴ Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.

¹⁵ Niin kuin kulovalkea polttaa metsää, niin kuin liekit kärventävät vuoria,

¹⁶ niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.

¹⁷ Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.

¹⁸ Joutukoot he häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.

¹⁹ Tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.

¹ Veisuunjohtajalle. Gatilaisten tapaan. Koorahilaisten psalmi.

² Kuinka ihanat ovat asuinsijasi, Herra Sebaot!

³ Sieluni ikävöi ja haluaa Herran esikartanoihin. Sydämeni ja ruumiini huutaa riemuiten elävän Jumalan puoleen.

⁴ Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.

⁵ Autuaat ne, jotka huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.

⁶ Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joiden sydämissä ovat tiesi!

⁷ Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he tekevät sinne lähteitä, ja opettaja peittää sen siunauksilla.

⁸ He käyvät voimasta voimaan. He astuvat Jumalan eteen Siionissa.

⁹ Herra, Jumala Sebaot, kuule rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.

¹⁰ Jumala, sinä, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoihin.

¹¹ Sillä yksi päivä esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla. Mieluummin olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien telttamajoissa.

¹² Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvää niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.

¹³ Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

¹ Veisuunjohtajalle; koorahilaisten psalmi.

² Herra, ennen sinä osoitit suosiota maallesi ja käänsit Jaakobin kohtalon.

³ Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

⁴ Sinä panit pois kaiken kiivastuksesi ja lauhduit vihasi hehkusta.

⁵ Käänny taas puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää meille vihainen.

⁶ Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa polvesta polveen?

⁷ Etkö virvoita meitä jälleen eloon, että kansasi iloitsisi sinussa?

⁸ Herra, suo meidän nähdä armosi, anna apusi meille.

⁹ Tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansalleen, pyhilleen. Älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.

¹⁰ Totisesti, hänen autuutensa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin kunnia asuu maassamme.

¹¹ Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisilleen,

¹² uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

¹³ Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.

¹⁴ Vanhurskaus käy hänen edellään ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.

¹ Daavidin rukous. Kallista, Herra, korvasi puoleeni ja vastaa minulle, sillä minä olen kurja ja köyhä.

² Varjele sieluni, sillä olen pyhäsi. Sinä, Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa.

³ Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

⁴ Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

⁵ Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avukseen huutavat.

⁶ Ota, Herra, korviisi rukoukseni, tarkkaa anomiseni ääntä.

⁷ Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.

⁸ Ei ole vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.

⁹ Kaikki kansat, jotka sinä olet tehnyt, tulevat ja kumartuvat edessäsi, Herra, ja kunnioittavat nimeäsi.

¹⁰ Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.

¹¹ Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin totuudessasi. Kiinnitä sydämeni siihen yhteen, että minä nimeäsi pelkäisin.

¹² Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, Jumalani, ja kunnioitan nimeäsi iankaikkisesti,

¹³ sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut sieluni helvetin syvyydestä.

¹⁴ Jumala, julkeat ovat nousseet minua vastaan, väkivaltaisten joukko etsii henkeäni. He eivät pidä sinua silmiensä edessä.

¹⁵ Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa.

¹⁶ Käänny puoleeni, ole minulle armollinen, anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijattaresi poikaa.

¹⁷ Tee merkki minulle, minun hyväkseni. Häpeäkseen vihamieheni nähkööt, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.

¹ Koorahilaisten psalmi, laulu. Hän on perustanut sen pyhille vuorille.

² Herra rakastaa enemmän Siionin portteja, kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.

³ On kunniakasta, mitä sinusta sanotaan, sinä Jumalan kaupunki: – Sela. –

⁴ "Minä mainitsen Rahabin¹ ja Baabelin tuntevan minut. Katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Kuusista minä mainitsen: Sekin on syntynyt siellä."

1. Rahab on tässä Egypti.

⁵ Mutta Siionista sanotaan: "Joka ainoa on syntynyt siellä." Korkein on sen perustanut.

⁶ Herra luettelee kirjoittaessaan kirjaan kansat: "Tämäkin on syntynyt siellä." Sela.

⁷ Veisaajat ja karkeloivat: "Kaikki minun lähteeni ovat sinussa."

¹ Koorahilaisten laulu, psalmi. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuten "Sairaus", esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

² Herra, pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan edessäsi.

³ Salli rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi huutoni puoleen.

⁴ Sillä sieluni on saanut kärsimyksistä tarpeeksi, ja elämäni on lähellä hautaa.

⁵ Minut luetaan hautaan menevien joukkoon. Olen kuin mies, jolta voima on poissa.

⁶ Minut on jätetty kuolleiden joukkoon. Olen kuin kaatuneet, jotka makaavat haudassa ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat kädestäsi erotetut.

⁷ Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

⁸ Vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät ylitseni. Sela.

⁹ Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi. Minut on suljettu sisään enkä pääse ulos.

¹⁰ Kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

¹¹ Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko kuolleiden henget sinua kiittämään? Sela.

¹² Kerrotaanko haudassa armostasi, kadotuksessa uskollisuudestasi?

¹³ Tunnetaanko ihmeesi pimeydessä ja vanhurskautesi unohduksen maassa?

¹⁴ Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja rukoukseni tulee varhain eteesi.

¹⁵ Miksi, Herra, hylkäät sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

¹⁶ Minä olen ollut kurja ja lähellä kuolemaa nuoruudestani alkaen. Minä kärsin kauhujasi ja olen neuvoton.

¹⁷ Vihasi vyöryy ylitseni, kauhusi hukuttavat minut.

¹⁸ Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet. Ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

¹⁹ Ystävät ja toverit sinä olet karkottanut minusta kauas. Pimeys on ainoa tuttavani.

¹ Esrahilaisen Eetanin mietevirsi.

² Minä laulan lakkaamatta Herran armoteoista, julistan suullani uskollisuuttasi polvesta polveen.

³ Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. –

⁴ "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:

⁵ 'Minä vahvistan jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen.'" Sela.

⁶ Silloin taivaat ylistävät ihmeitäsi, Herra, ja pyhien seurakunta uskollisuuttasi.

⁷ Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan lasten joukossa on kuin Herra?

⁸ Hän on Jumala, hyvin pelottava pyhien kokouksessa, pelottavampi kaikkia, jotka hänen ympärillään ovat.

⁹ Herra, Jumala Sebaot, kuka on vertaisesi voimassa, Herra? Uskollisuutesi ympäröi sinua.

¹⁰ Sinä hallitset meren raivon. Kun sen aallot kohoavat, sinä ne hiljennät.

¹¹ Sinä ruhjoit Rahabin¹ kuin sodassa kaatuneen. Väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.

1. Egyptin.

¹² Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa. Maanpiirin ja kaiken, mitä siinä on, sinä olet perustanut.

¹³ Sinä loit pohjoisen ja etelän. Sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.

¹⁴ Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä. Väkevä on kätesi ja korotettu oikea kätesi.

¹⁵ Vanhurskaus ja oikeus on valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy kasvojesi edellä.

¹⁶ Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat kasvojesi valkeudessa, Herra!

¹⁷ He riemuitsevat nimestäsi kaikkina päivinään, ja vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.

¹⁸ Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä korotat armossasi sarvemme.

¹⁹ Sillä kilpemme on Herran huomassa, kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.

²⁰ Silloin sinä puhuit näyssä pyhillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:

²¹ minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.

²² Käteni on lujasti tukeva häntä, käsivarteni on vahvistava häntä.

²³ Vihollinen ei yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra,

²⁴ vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestään ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

²⁵ Uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssaan, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.

²⁶ Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja, hänen oikean kätensä.

²⁷ Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun Isäni, sinä Jumalani ja pelastukseni kallio.'

²⁸ Minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.

²⁹ Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja liittoni hänen kanssaan on luja.

³⁰ Minä annan hänen siemenensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.

³¹ Jos hänen poikansa hylkäävät lakini eivätkä vaella oikeuksieni mukaan,

³² jos he rikkovat säädökseni eivätkä noudata käskyjäni,

³³ minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja vitsauksilla heidän pahat tekonsa.

³⁴ Mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä ole vilpillinen uskollisuudessani.

³⁵ Minä en riko liittoani, enkä muuta sitä, mikä on lähtenyt huuliltani.

³⁶ Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valehtele:

³⁷ 'Hänen siemenensä pysyy iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on edessäni kuin aurinko.

³⁸ Se pysyy lujana ikuisesti kuin kuu, ja todistaja pilvissä on uskollinen.'" Sela.

³⁹ Kuitenkin sinä hylkäsit Voideltusi ja pidit hänet halpana ja olit vihastunut häneen.

⁴⁰ Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.

⁴¹ Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.

⁴² Kaikki tienkulkijat ovat häntä ryöstäneet. Hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.

⁴³ Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehilleen.

⁴⁴ Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.

⁴⁵ Sinä olet tehnyt hänen loistostaan lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.

⁴⁶ Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. Sela.

⁴⁷ Kuinka kauan sinä, Herra, yhä kätkeydyt? Kuinka kauan vihasi palaa tulena?

⁴⁸ Muista, kuinka lyhyt on elämäni, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.

⁴⁹ Kuka on se mies, joka jää eloon eikä näe kuolemaa, joka pelastaa sielunsa helvetin kädestä? Sela.

⁵⁰ Herra, missä ovat entiset armotekosi, jotka vannoit uskollisuudessasi Daavidille?

⁵¹ Ajattele, Herra, palvelijoittesi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy kestää povessani,

⁵² kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun Voideltusi askeleita.

⁵³ Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Aamen, aamen.

¹ Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet turvamme polvesta polveen.

² Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

³ Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset."

⁴ Sillä tuhat vuotta on silmissäsi kuin eilinen päivä, joka meni ohi, ja kuin öinen vartiohetki.

⁵ Sinä huuhdot heidät pois. He ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

⁶ aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja se kuivuu.

⁷ Sillä meistä tulee loppu vihasi voimasta, ja kiivautesi voimasta häviämme pois.

⁸ Pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

⁹ Sillä kaikki päivämme kuluvat vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

¹⁰ Elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta tai kahdeksankymmentä vuotta, jos pysymme voimissamme, ja kaikki, mitä niistä ylpeillään, on vaivaa ja turhuutta, sillä ne kiitävät ohi, kuin me lentäisimme pois.

¹¹ Kuka tuntee vihasi ankaruuden, kiivautesi, niin että hän sinua pelkäisi?

¹² Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.

¹³ Herra, palaa jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

¹⁴ Ravitse aamulla meitä armollasi. Suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

¹⁵ Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kokeneet kovaa.

¹⁶ Saakoot palvelijasi nähdä tekosi ja heidän lapsensa kunniasi.

¹⁷ Tulkoon osaksemme Herran, Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn. Suo menestyä kättemme työn.

¹ Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

² sanoo: "Herra on turvani ja linnani, hän on Jumalani, johon turvaan."

³ Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta ja turmiollisesta rutosta.

⁴ Sulillaan hän suojaa sinua, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla. Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

⁵ Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

⁶ et ruttoa, joka kulkee pimeässä, etkä kulkutautia, joka keskellä päivää tekee hävitystä.

⁷ Vaikka tuhat kaatuisi sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, se ei sinuun satu.

⁸ Silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. –

⁹ Sillä: "Sinä, Herra, olet turvani." – Korkeimman sinä olet ottanut suojaksesi.

¹⁰ Sinua ei kohtaa onnettomuus, eikä vitsaus lähesty telttamajaasi.

¹¹ Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

¹² He kantavat sinua käsillään, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

¹³ Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen yli, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. –

¹⁴ "Koska hän riippuu minussa kiinni, minä hänet pelastan. Minä suojelen hänet, sillä hän tuntee nimeni.

¹⁵ Hän huutaa minua avukseen, ja vastaan hänelle. Minä olen hänen luonaan, kun hänellä on ahdistus. Vapautan hänet ja saatan hänet kunniaan.

¹⁶ Ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä autuuteni."

¹ Psalmi, sapatinpäivän laulu.

² Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta nimellesi, sinä Korkein,

³ aamulla julistaa armoasi ja yön tullen totuuttasi

⁴ kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, lyyralla soittaen.

⁵ Sillä sinä ilahdutat minut, Herra, töilläsi. Minä riemuitsen kättesi teoista.

⁶ Kuinka suuret ovatkaan tekosi, Herra! Ajatuksesi ovat hyvin syvät.

⁷ Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä tyhmä sitä älyä.

⁸ Kun jumalattomat rehottavat kuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, se on heille ikuiseksi häviöksi.

⁹ Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.

¹⁰ Sillä katso, vihollisesi, Herra, katso, vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajaantumaan.

¹¹ Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin re'eem-eläimen sarvet. Minut voidellaan tuoreella öljyllä.

¹² Silloin silmäni katsovat vainoojiani, korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.

¹³ Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu ja kasvaa kuin Libanonin setri.

¹⁴ He ovat istutetut Herran huoneeseen. He viheriöivät Jumalamme kartanoissa.

¹⁵ Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

¹⁶ ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, kallioni, ja ettei hänessä ole vääryyttä.

¹ Herra on kuningas. Hän on pukeutunut valtasuuruuteen. Herra on pukeutunut, vyöttäytynyt voimaan. Maanpiiri pysyy lujana eikä horju¹.

1. Ks. alaviite Ps. 75:4.

² Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, iankaikkisuudesta asti olet sinä.

³ Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa.

⁴ Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen Herra on korkeudessa voimallinen.

⁵ Todistuksesi ovat aivan vahvat ja pyhyys on huoneesi kaunistus, Herra, aina päivien loppuun saakka.

¹ Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

² Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

³ Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

⁴ He suoltavat julkeita sanoja, kaikki väärintekijät kerskuvat.

⁵ Herra, he runtelevat kansaasi, ja rasittavat perintöosaasi.

⁶ He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

⁷ Vieläpä he sanovat: "Herra ei sitä näe eikä Jaakobin Jumala sitä huomaa."

⁸ Ymmärtäkää, te järjettömät kansassa, ja te houkat – milloin viisastutte?

⁹ Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

¹⁰ Eikö se, joka kurittaa kansoja, rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

¹¹ Herra tuntee ihmisten ajatukset, sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

¹² Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

¹³ antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

¹⁴ Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä heitä pois perintöosaansa,

¹⁵ vaan oikeus on palaava vanhurskauden luo, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

¹⁶ Kuka nousee puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

¹⁷ Ellei Herra olisi apuni, sieluni asuisi kohta hiljaisuudessa.

¹⁸ Kun sanoin: "Jalkani horjuu", niin armosi, Herra, tuki minua.

¹⁹ Kun minulla on sisälläni paljon murheita, lohdutuksesi ilahduttaa sieluani.

²⁰ Onko turmion tuomioistuimella yhteyttä sinuun, kun väkivaltaa tehdään lakiin vedoten?

²¹ He hyökkäävät vanhurskaan sielua vastaan ja tuomitsevat viattoman veren syylliseksi.

²² Mutta Herra on linnani, Jumalani on suojakallioni.

²³ Hän kostaa heille heidän vääryytensä ja hävittää heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hävittää heidät.

¹ Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

² Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

³ Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

⁴ Maan syvyydet ovat hänen kädessään, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

⁵ Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

⁶ Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, langetkaamme polvillemme Herran, meidän Luojamme, eteen.

⁷ Sillä hän on Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

⁸ "Älkää paaduttako sydäntänne kuten Meribassa, niin kuin Massan päivänä erämaassa,

⁹ jossa isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet tekoni.

¹⁰ Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää teistäni.'

¹¹ Niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni.'"

¹ Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.

² Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään. Julistakaa päivästä päivään hänen autuuttaan,

³ ilmoittakaa pakanoiden keskuudessa hänen kunniaansa, hänen ihmeitään kaikkien kansojen seassa.

⁴ Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on pelottava yli kaikkien jumalien.

⁵ Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.

⁶ Valtasuuruus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä. Hänen pyhäkössään on voima ja ihanuus.

⁷ Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja voima.

⁸ Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja, tulkaa hänen esikartanoihinsa.

⁹ Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

¹⁰ Sanokaa pakanoiden keskuudessa: "Herra on kuningas." Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.

¹¹ Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa. Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.

¹² Ihastukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on. Riemuitkoot silloin kaikki metsän puut

¹³ Herran edessä, sillä hän tulee, sillä hän tulee tuomitsemaan maata: hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessaan.

¹ Herra on kuningas! Riemuitkoon maa. Iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.

² Pilvi ja pimeys on hänen ympärillään, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

³ Tuli käy hänen edellään ja polttaa hänen vihollisensa kaikkialta hänen ympäriltään.

⁴ Hänen salamansa valaisevat maanpiiriä. Maa näkee sen ja vapisee.

⁵ Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.

⁶ Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

⁷ Kaikki kuvien kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskuvat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat.

⁸ Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat tuomioistasi, Herra.

⁹ Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet hyvin korkea, yli kaikkien jumalien.

¹⁰ Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee pyhien sielut. Hän pelastaa heidät jumalattomien kädestä.

¹¹ Vanhurskaalle kylvetään valkeutta ja oikeamielisille iloa.

¹² Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Kiittäkää hänen pyhyytensä muistoksi.

¹ Psalmi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellään ja pyhällä käsivarrellaan.

² Herra on tehnyt tiettäväksi autuutensa. Hän on tehnyt tiettäväksi vanhurskautensa pakanoiden silmien eteen.

³ Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin huonetta kohtaan. Kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme autuuden.

⁴ Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.

⁵ Veisatkaa Herran kiitosta lyyroilla – lyyroilla ja ylistysvirren sävelillä,

⁶ vaskitorvilla ja torven äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä.

⁷ Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

⁸ Lyökööt virrat käsiään yhteen, ja vuoret yhdessä riemuitkoot

⁹ Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maan. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaudessa ja kansat oikeuden mukaan.

¹ Herra on kuningas. Kansat vapisevat. Hän istuu kerubien yläpuolella. Maa järkkyy.

² Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen.

³ He ylistävät sinun suurta ja pelättävää nimeäsi. Hän on pyhä.

⁴ Kuninkaan voimana on, että hän rakastaa oikeutta. Sinä olet saattanut oikeuden voimaan. Sinä panet toimeen oikeuden ja vanhurskauden Jaakobissa.

⁵ Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme. Kumartukaa hänen jalkojensa astinlaudan eteen. Hän on pyhä.

⁶ Mooses ja Aaron hänen pappiensa joukossa ja Samuel niiden joukossa, jotka avuksi huusivat hänen nimeään. He huusivat Herraa, ja hän vastasi heille.

⁷ Hän puhui heille pilvenpatsaasta. He noudattivat hänen todistuksiaan ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.

⁸ Herra, Jumalamme, sinä vastasit heille, ja olit heille anteeksiantava Jumala, vaikka sinä kostit heidän pahat tekonsa.

⁹ Ylistäkää Herraa, Jumalaamme, rukoilkaa kumartuneina hänen pyhää vuortaan kohti, sillä Herra, Jumalamme, on pyhä.

¹ Kiitosuhripsalmi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

² Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

³ Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

⁴ Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeään.

⁵ Sillä Herra on hyvä. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

¹ Daavidin psalmi. Laulan armosta ja oikeudesta ja veisaan ylistystäsi, Herra.

² Minä tahdon katsella nuhteetonta tietä. Milloin tulet luokseni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani eheällä sydämellä.

³ En aseta silmieni eteen mitään turhaa. Eksyttävää menoa minä vihaan. Se ei saa minuun tarttua.

⁴ Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää.

⁵ Joka salaa panettelee lähimmäistään, sen minä hukutan. Sitä, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, minä en siedä.

⁶ Maan uskollisiin ovat silmäni, että he asuisivat kanssani. Se, joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, on palveleva minua.

⁷ Vilpin tekijä älköön asuko huoneessani, valheen puhuja ei kestä silmieni edessä.

⁸ Joka aamu minä hävitän kaikki jumalattomat maasta lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.

¹ Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

² Herra, kuule rukoukseni, ja huutoni tulkoon eteesi.

³ Älä kätke kasvojasi minulta, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi puoleeni, kun huudan, riennä ja vastaa minulle.

⁴ Sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja luitani polttaa kuin ahjossa.

⁵ Sydäntäni on taottu ja se on kuivunut kuin ruoho, sillä minä unohdan syödä leipääni.

⁶ Vaikerrukseni äänestä luuni tarttuvat lihaani.

⁷ Olen kuin pelikaani erämaassa. Olen kuin huuhkaja raunioissa.

⁸ Olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

⁹ Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät. Ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat nimeni kautta.

¹⁰ Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä

¹¹ sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja heittänyt pois.

¹² Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

¹³ Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

¹⁴ Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja sen hetki on tullut.

¹⁵ Sillä sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaat, ja sen sorakasoja heidän on sääli.

¹⁶ Pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat kunniaasi,

¹⁷ kun Herra rakentaa Siionin, hän ilmestyy kunniassaan,

¹⁸ ja kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukoustaan.

¹⁹ Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

²⁰ että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

²¹ kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,

²² jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystään Jerusalemissa,

²³ kun kaikki kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen, palvelemaan Herraa.

²⁴ Hän on lannistanut matkalla voimani ja lyhentänyt päiväni.

²⁵ Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni. Sinun vuotesi kestävät polvesta polveen.

²⁶ Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialaasi.

²⁷ Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki kuin vaate. Sinä muutat ne, niin kuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

²⁸ Mutta sinä pysyt samana, eivätkä vuotesi lopu.

²⁹ Sinun palvelijasi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät edessäsi.

¹ Daavidin psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.

² Kiitä Herraa, sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,

³ hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi,

⁴ joka lunastaa elämäsi haudasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

⁵ joka tyydyttää halajamisesi hyvyydellään, niin että nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

⁶ Herra tekee vanhurskauden ja oikeuden kaikille sorretuille.

⁷ Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

⁸ Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

⁹ Hän ei aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

¹⁰ Hän ei tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahojen tekojemme mukaan.

¹¹ Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

¹² Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikoksemme.

¹³ Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiään.

¹⁴ Sillä hän tietää, millaisia me olemme. Hän muistaa meidät tomuksi.

¹⁵ Ihmisen päivät ovat kuin ruoho. Hän kukoistaa kuin kukkanen kedolla.

¹⁶ Kun tuuli käy hänen ylitseen, häntä ei enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

¹⁷ Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

¹⁸ niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä noudattaakseen niitä.

¹⁹ Herra on perustanut valtaistuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

²⁰ Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka toteutatte hänen sanansa, kun kuulette hänen sanansa äänen.

²¹ Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

²² Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, sieluni, Herraa.

¹ Kiitä Herraa, sieluni. Herra, Jumalani, sinä olet sangen suuri. Valtasuuruus ja kirkkaus ovat pukunasi.

² Sinä verhoudut valoon kuin viittaan, sinä levität taivaat kuin teltan.

³ Sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivin.

⁴ Sinä teet enkelisi tuuliksi ja palvelijasi tulen liekeiksi.

⁵ Sinä asetit maan perustuksilleen, niin että se pysyy horjumatta ikuisesti.

⁶ Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella. Vuorten yläpuolella seisoivat vedet.

⁷ Mutta ne pakenivat nuhteluasi. Sinun jyrinääsi ne pakenivat;

⁸ vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka olit niille valmistanut.

⁹ Panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata.

¹⁰ Lähetit laaksoihin lähteitä, jotka virtaavat vuorten välissä puroina.

¹¹ Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit sammuttavat niistä janonsa.

¹² Taivaan linnut asuvat niiden partailla ja visertävät lehvien välissä.

¹³ Saleistasi [sinä] kastelet vuoret, töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

¹⁴ [Sinä] kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi tuottaaksesi maasta leivän

¹⁵ ja viinin, joka ilahduttaa ihmisen sydämen. Saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

¹⁶ Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

¹⁷ Niissä linnut pesivät, ja haikaroilla on majansa sypresseissä.

¹⁸ Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suojana.

¹⁹ Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja. Aurinko tietää laskunsa.

²⁰ Teet pimeän, ja tulee yö. Silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

²¹ Nuoret leijonat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustaan.

²² Aurinko nousee. Ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa makaamaan.

²³ Silloin ihminen menee töihinsä ja hoitaa askareitaan iltaan asti.

²⁴ Kuinka monenlaiset ovat tekosi, Herra! Olet tehnyt ne kaikki viisaasti, maa on täynnä luotujasi.

²⁵ Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläimiä.

²⁶ Siellä kulkevat laivat, siellä leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikkimään.

²⁷ Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan.

²⁸ Annat niille, ja ne kokoavat, avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

²⁹ Peität kasvosi, ja ne pelästyvät. Otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun jälleen.

³⁰ Lähetät Henkesi, ja ne luodaan, ja uudistat maan muodon.

³¹ Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra iloita teoistaan,

³² hän, joka luo silmänsä maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne syöksevät savua.

³³ Kaiken ikäni ylistän Herraa, ja veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

³⁴ Olkoot tutkisteluni hänelle otolliset. Minä iloitsen Herrassa.

³⁵ Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, sieluni. Halleluja!

¹ Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeään, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

² Laulakaa hänelle, soittakaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistään.

³ Hänen pyhä nimensä olkoon kerskauksenne. Iloitkoon niiden sydän, jotka Herraa etsivät.

⁴ Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.

⁵ Muistakaa hänen ihmetöitään, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitään ja hänen suunsa tuomioita,

⁶ te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

⁷ Hän, Herra, on Jumalamme. Hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

⁸ Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan tuhansiin polviin asti,

⁹ liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

¹⁰ Hän vahvisti sen säädökseksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

¹¹ Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, olkoon se teidän perintöosanne."

¹² Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat siellä muukalaisia.

¹³ Silloin he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

¹⁴ Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

¹⁵ "Älkää koskeko voideltuihini älkääkä tehkö pahaa profeetoilleni."

¹⁶ Kun hän oli kutsunut nälänhädän maahan ja kokonaan murtanut leivän tuen,

¹⁷ hän oli lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

¹⁸ Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

¹⁹ siksi kunnes hänelle annettu sana kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

²⁰ Kuningas lähetti ja vapautti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

²¹ Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

²² sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitaan ja opettamaan viisautta vanhimmille.

²³ Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

²⁴ Sitten Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja heidän vihamiehiään väkevämmäksi.

²⁵ Hän käänsi näiden sydämen vihaamaan hänen kansaansa ja kohtelemaan kavalasti hänen palvelijoitaan.

²⁶ Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

²⁷ Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään ja tekivät ihmeitä Haamin maassa.

²⁸ Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojaan.

²⁹ Hän muutti heidän vetensä vereksi ja tappoi heiltä kalat.

³⁰ Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten huoneita myöten.

³¹ Hän käski, ja paarmoja ja sääskiä tuli koko heidän alueelleen.

³² Hän antoi heille rakeita sateen sijaan ja tulen leimauksia heidän maahansa.

³³ Hän myös hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltaan.

³⁴ Hän käski, ja heinäsirkkoja ja tuhosirkkoja tuli lukematon joukko.

³⁵ Ne söivät kaiken ruohon heidän maastaan, söivät sadon heidän vainioiltaan.

³⁶ Sitten hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

³⁷ Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaa.

³⁸ Egypti iloitsi heidän lähdöstään, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

³⁹ Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

⁴⁰ He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäisiä, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

⁴¹ Hän avasi kallion, ja vettä vuoti. Se juoksi virtana kautta erämaan.

⁴² Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

⁴³ Hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

⁴⁴ Sitten hän antoi heille pakanoiden maita, ja he ottivat omakseen kansojen vaivannäköjä,

⁴⁵ että he noudattaisivat hänen säädöstään ja säilyttäisivät hänen lakinsa. Halleluja!

¹ Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

² Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

³ Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka tekevät aina vanhurskauden!

⁴ Muista minua, Herra, suosiosi tähden kansaasi kohtaan, etsi minua autuudellasi,

⁵ että näkisin valittujesi onnen, iloitsisin kansasi ilossa ja kerskaisin perintöosasi kanssa.

⁶ Me olemme tehneet syntiä isiemme kanssa, olemme tehneet väärin ja olleet jumalattomat.

⁷ Isämme eivät ymmärtäneet Egyptissä ihmeitäsi eivätkä muistaneet monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.

⁸ Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

⁹ Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä kuin erämaassa.

¹⁰ Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

¹¹ Vedet peittivät heidän ahdistajansa eikä yhtään jäänyt heistä jäljelle.

¹² He uskoivat hänen sanansa ja veisasivat hänen ylistystään.

¹³ Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoaan.

¹⁴ Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa korvessa.

¹⁵ Silloin hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta hän myös lähetti heihin hivuttavan taudin.

¹⁶ Heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

¹⁷ Maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.

¹⁸ Heidän joukkiossaan syttyi tuli ja liekki poltti jumalattomat.

¹⁹ He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa.

²⁰ He vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.

²¹ He unohtivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

²² ihmeitä Haamin maassa, pelottavia tekoja Kaislameren rannalla.

²³ Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

²⁴ He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

²⁵ He napisivat teltoissaan eivätkä kuulleet Herran ääntä.

²⁶ Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,

²⁷ kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanoiden sekaan ja sirotellakseen heidät muihin maihin.

²⁸ He liittyivät Baal-Peoriin ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

²⁹ He vihoittivat hänet teoillaan, ja vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

³⁰ Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.

³¹ Se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.

³² He vihoittivat hänet [Herran] Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

³³ Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

³⁴ He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

³⁵ vaan pitivät yhteyttä pakanoiden kanssa ja oppivat heidän tekonsa.

³⁶ He palvelivat heidän jumalankuviaan, ja niistä tuli heille paula.

³⁷ He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään riivaajille.

³⁸ He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heitä Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.

³⁹ He saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissaan.

⁴⁰ Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.

⁴¹ Hän jätti heidät pakanoiden käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

⁴² Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he alistuivat heidän kätensä alle.

⁴³ Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaisia omissa arvioinneissaan ja sortuivat pahojen tekojensa tähden.

⁴⁴ Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessansa kuullessaan heidän valitushuutonsa.