¹ Haamatilainen Soofar lausui ja sanoi:

² "Tuohon ajatukseni tuovat vastauksen, ja kiirehdin vastaamaan siihen.

³ Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuulla, mutta ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.

⁴ Tuoko on sinulla tietona ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

⁵ Ei, vaan jumalattomien riemu loppuu lyhyeen, ja teeskentelijän ilo on vain silmänräpäys.

⁶ Vaikka hänen suuruutensa kohoaisi taivaaseen ja hänen päänsä ulottuisi pilviin asti,

⁷ hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman saastansa lailla. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

⁸ Kuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.

⁹ Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

¹⁰ Hänen poikiensa täytyy etsiä köyhien suosiota, ja hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.

¹¹ Nuoruuden voimaa¹ olivat täynnä hänen luunsa, mutta nyt ne makaavat tomussa hänen kanssaan.

1. LXX, Targum ja syyrialainen käännös kääntävät: "hänen salaiset syntinsä".

¹² Jos paha on makeaa hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle,

¹³ säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pitää sitä suussaan,

¹⁴ niin tämä ruoka hänen sisällään muuttuu käärmeen myrkyksi.

¹⁵ Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy oksentaa se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.

¹⁶ Käärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

¹⁷ Hän ei saa katsella ilokseen puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -vadeja¹.

1. Vadi on puro, joka sadeaikana tulvii, mutta jossa ei ole vettä kuivana aikana.

¹⁸ Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä. Hänen ilonsa ei ole hänen voittamansa rikkauden veroinen.

¹⁹ Sillä hän on sortanut köyhiä ja hylännyt heidät. Hän ryösti itselleen taloja, joita hän ei rakentanut.

²⁰ Sillä hän ei tuntenut vatsaansa kylläiseksi, eikä saa itseään himossaan täyteen.

²¹ Mikään ei säilynyt hänen ahneudeltaan. Sen tähden hänen onnensa ei kestä.

²² Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, kaikkien köyhien kädet nousevat häntä vastaan.

²³ Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään.

²⁴ Jos hän pakenee rautaisia aseita, hänet lävistää vaskijousi.

²⁵ Kun hän vetää ulos selästään nuolen, hänen sappensa lävitse käy miekan salama, ja kuoleman kauhut valtaavat hänet.

²⁶ Kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli kenenkään lietsomatta. Se syö, mitä on säilynyt hänen teltassaan.

²⁷ Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, ja maa nousee häntä vastaan.

²⁸ Se, mitä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.

²⁹ Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."