¹ Kun Adonisedek, Jerusalemin kuningas, kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain ja vihkinyt sen tuhon omaksi, tehden Aille ja sen kuninkaalle, niin kuin oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle, ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja jääneet heidän keskuuteensa,

² niin he pelästyivät suuresti, sillä Gibeon oli suuri kaupunki, niin kuin jokin kuninkaankaupunki, ja suurempi kuin Ai, ja kaikki sen miehet olivat urhoollisia.

³ Adonisedek, Jerusalemin kuningas, lähetti sanan Hoohamille, Hebronin kuninkaalle, Piramille, Jarmutin kuninkaalle, Jaafialle, Laakiin kuninkaalle, ja Debirille, Eglonin kuninkaalle:

⁴ "Tulkaa luokseni ja auttakaa minua, ja kukistakaamme Gibeon, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa."

⁵ Nuo viisi amorilaisten kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Laakiin kuningas ja Eglonin kuningas, kokoontuivat ja lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. He asettuivat leiriin Gibeonin edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

⁶ Gibeonin miehet lähettivät sanan Joosualle Gilgalin leiriin: "Älköön kätesi vetäytykö auttamasta palvelijoitasi. Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvien amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan."

⁷ Niin Joosua lähti Gilgalista, hän ja kaikki sotaväki hänen kanssaan ja kaikki väkevät sankarit.

⁸ Silloin Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä, sillä minä annan heidät käsiisi. Ei kukaan heistä kestä sinun edessäsi."

⁹ Niin Joosua yllätti heidät kuljettuaan koko yön Gilgalista.

¹⁰ Herra saattoi heidät hämminkiin israelilaisten edessä, niin että nämä tuottivat heille suuren tappion Gibeonissa ja ajoivat heitä takaa Beet-Hooronin solatietä surmaten heitä aina Asekaan ja Makkedaan asti.

¹¹ Kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, Herra heitti taivaasta heidän päälleen isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat. Niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.

¹² Silloin Joosua puhui Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: "Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa."

¹³ Niin aurinko seisoi liikkumatta, ja kuu pysyi paikallaan, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niin on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa." Niin aurinko pysyi paikallaan keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.

¹⁴ Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä, sillä Herra soti Israelin puolesta.

¹⁵ Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasi Gilgalin leiriin.

¹⁶ Mutta nuo viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan luolaan.

¹⁷ Joosualle ilmoitettiin: "Ne viisi kuningasta on löydetty piiloutuneina Makkedan luolaan."

¹⁸ Joosua sanoi: "Vierittäkää isoja kiviä luolan suulle ja asettakaa sen eteen miehiä vartioimaan heitä.

¹⁹ Mutta te muut, älkää pysähtykö, vaan ajakaa takaa vihollisianne ja hakatkaa maahan heidän jälkijoukkonsa älkääkä päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä Herra, teidän Jumalanne, on antanut heidät käsiinne."

²⁰ Kun sitten Joosua ja israelilaiset olivat tuottaneet heille hyvin suuren, perinpohjaisen tappion ja ne harvat, jotka olivat pelastuneet, olivat päässeet varustettuihin kaupunkeihin,

²¹ niin koko kansa palasi vahingoittumattomana takaisin Joosuan luo leiriin Makkedaan, eikä kukaan uskaltanut hiiskua sanaakaan israelilaisia vastaan.

²² Silloin Joosua sanoi: "Avatkaa luolan suu ja tuokaa ne viisi kuningasta eteeni luolasta."

²³ He tekivät niin ja toivat hänen eteensä ne viisi kuningasta luolasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Laakiin kuninkaan ja Eglonin kuninkaan.

²⁴ Kun he olivat noutaneet nämä kuninkaat Joosuan eteen, Joosua kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat seuranneet häntä: "Astukaa esiin ja pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle." He astuivat esiin ja panivat jalkansa heidän niskalleen.

²⁵ Joosua sanoi heille: "Älkää pelätkö älkääkä arkailko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin on Herra tekevä kaikille vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan."

²⁶ Sen jälkeen Joosua löi heidät kuoliaaksi ja ripusti heidät viiteen hirsipuuhun. He riippuivat hirressä iltaan asti.

²⁷ Mutta auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa heidät alas hirrestä ja heittää luolaan, johon he olivat olleet piiloutuneina. He panivat luolan suulle isoja kiviä, jotka ovat siinä vielä tänäkin päivänä.

²⁸ Samana päivänä Joosua valloitti Makkedan ja surmasi miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan. Hän vihki tuhon omiksi heidät ja jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan. Hän teki Makkedan kuninkaalle, niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.

²⁹ Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Makkedasta Libnaan ja ryhtyi taisteluun Libnaa vastaan.

³⁰ Herra antoi senkin ja sen kuninkaan Israelin käsiin. Joosua surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen, joka siellä oli, päästämättä sieltä pakoon ainoatakaan. Hän teki sen kuninkaalle saman, minkä oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.

³¹ Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Libnasta Laakiiseen ja asettui leiriin sen edustalle ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.

³² Herra antoi Laakiin Israelin käsiin, niin että hän valloitti sen toisena päivänä. Hän surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen, joka siellä oli, samoin kuin oli tehnyt Libnalle.

³³ Silloin Hooram, Geserin kuningas, tuli auttamaan Laakista, mutta Joosua voitti hänet ja hänen väkensä päästämättä heistä ainoatakaan pakoon.

³⁴ Laakiista Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Egloniin, ja he asettuivat leiriin sen edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

³⁵ He valloittivat sen samana päivänä ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat. Hän vihki tuhon omaksi sinä päivänä jokaisen, joka siellä oli, samoin kuin oli tehnyt Laakiille.