¹ Kun Jaabin, Haasorin kuningas, sen kuuli, hän lähetti sanan Joobabille, Maadonin kuninkaalle, ja Simronin kuninkaalle ja Aksafin kuninkaalle

² ja niille kuninkaille, jotka asuivat pohjoisessa, Vuoristossa, Aromaassa Kinarotista etelään päin, Alankomaassa ja Doorin kukkuloilla lännessä,

³ kanaanilaisille itään ja länteen, amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille vuoristoon ja hivviläisille Hermonin juurelle Mispan maahan.

⁴ Nämä lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. Väkeä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla ja hevosia ja sotavaunuja hyvin paljon.

⁵ Kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat ja leiriytyivät yhdessä Meeromin veden rannalle sotiakseen Israelia vastaan.

⁶ Silloin Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidät kaikki voitettuina Israelin valtaan. Sinä katkot heidän ratsujensa vuohisjänteet¹, ja heidän vaununsa sinä poltat tulessa."

1. Vuohisjänne on hevosen jalan jänne.

⁷ Joosua ja kaikki sotaväki hänen kanssaan yllätti heidät Meeromin veden rannalla ja hyökkäsi heidän kimppuunsa.

⁸ Herra antoi heidät Israelin käsiin, niin että he voittivat heidät ja ajoivat heitä takaa aina suureen Siidoniin, Misrefot-Majimiin ja itään päin Mispan laaksoon asti. He voittivat heidät päästämättä heistä ainoatakaan pakoon.

⁹ Joosua teki heille, niin kuin Herra oli hänelle sanonut: heidän ratsujensa vuohisjänteet hän katkoi, ja heidän vaununsa hän poltti tulessa.

¹⁰ Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan. Haasor oli näet muinoin kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki.

¹¹ He surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakaan henkeä. Haasorin hän poltti tulella.

¹² Kaikki nämä kuninkaankaupungit ja niiden kuninkaat Joosua sai valtaansa, ja hän surmasi miekan terällä niiden asukkaat vihkien heidät tuhon omiksi, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt.

¹³ Mutta kukkuloilla olevista kaupungeista Israel ei polttanut ainoatakaan, paitsi Haasorin, jonka Joosua poltti.

¹⁴ Kaiken, mitä näistä kaupungeista oli saatavana saalista, sekä karjan israelilaiset ryöstivät itselleen. Mutta kaikki ihmiset he surmasivat miekan terällä ja tuhosivat heidät jättämättä eloon ainoaakaan henkeä.

¹⁵ Niin kuin Herra oli käskenyt palvelijaansa Moosesta, niin Mooses oli käskenyt Joosuaa, ja niin Joosua teki, eikä hän jättänyt tekemättä mitään kaikesta siitä, minkä Herra oli Moosekselle käskenyt.

¹⁶ Niin Joosua valloitti koko tämän maan, Vuoriston, koko Negevin ja koko Goosenin maakunnan, Alankomaan ja Aromaan, niin myös Israelin vuoriston ja sen alankomaan –

¹⁷ maan Seiriin päin kohoavasta Sileästä vuoresta aina Baal-Gaadiin saakka, Libanonin laaksoon, Hermonin vuoren juurelle. Kaikki heidän kuninkaansa hän sai valtaansa ja löi heidät kuoliaaksi.

¹⁸ Kauan aikaa Joosua kävi sotaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan.

¹⁹ Eikä ollut ainoaakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa, vaan kaikki valloitettiin asevoimin.

²⁰ Sillä Herralta tämä tuli. Hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin, kuten Herra oli Moosesta käskenyt.

²¹ Siihen aikaan Joosua tuli ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta. Joosua vihki heidät kaupunkeineen tuhon omiksi.

²² Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia. Ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin heitä jäi.

²³ Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut. Joosua antoi sen perintöosaksi Israelille, heidän sukukunnilleen heidän osastojensa mukaan. Maa pääsi rauhaan sodasta.