^{1 1}Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: "Kenen meistä on lähdettävä ensiksi sotimaan kanaanilaisia vastaan?" Herra vastasi:

1. Kirja käsittää ajanjakson Joosuan jälkeen aina Samueliin asti. Tänä aikana tuomareina olivat: Otniel, Eehud, Samgar, Debora, Gideon, Toola, Jaair, Jefta, Ibsan, Eelon, Abdon, Simson, Eeli ja Samuel. Talmud pitää Samuelia kirjan kirjoittajana. Jumala käytti usein tuomareita pelastaessaan Israelin kansan sen vihollisista ihmeiden kautta. Heprealaiskirje esittää Simsonin todellisena henkilönä (Hepr. 11:32).

² "Juuda lähteköön. Katso, minä annan maan hänen käsiinsä."

³ Juuda sanoi veljelleen Simeonille: "Lähde kanssani arpaosaani. Sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen kanssasi sinun arpaosaasi." Simeon lähti hänen kanssaan.

⁴ Juuda lähti. Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä. He voittivat heidät Besekissä – kymmenentuhatta miestä.

⁵ He kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset.

⁶ Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat.

⁷ Silloin Adoni-Besek sanoi: "Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja pöytäni alta. Niin kuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut." He veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

⁸ Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen.

⁹ Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Negevissä ja Alankomaassa.

¹⁰ Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa – Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba – ja he voittivat Seesain, Ahimanin ja Talmain.

¹¹ Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan – Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer –

¹² ja Kaaleb sanoi: "Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille annan tyttäreni Aksan vaimoksi."

¹³ Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen, ja hän [Kaaleb] antoi hänelle tyttärensä Aksan vaimoksi.

¹⁴ Kun Aksa tuli, hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata, ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: "Mikä sinun on?"

¹⁵ Niin hän vastasi hänelle: "Anna minulle siunaus, sillä sinä olet antanut minut kuivaan maahan. Anna siis minulle vesilähteitä." Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

¹⁶ Keeniläisen, Mooseksen apen¹, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista² Juudan jälkeläisten kanssa Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia. He menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan.

1. Jetro oli Midianiin asettuneita keeniläisiä.
2. Palmukaupunki = Jeriko.

¹⁷ Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi.

¹⁸ Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen.

¹⁹ Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston. Hän ei näet kyennyt karkottamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja.

²⁰ He antoivat Kaalebille Hebronin, niin kuin Mooses oli puhunut. Hän karkotti sieltä ne kolme anakilaista.

²¹ Mutta benjaminilaiset eivät karkottaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten keskuuteen Jerusalemiin aina tähän päivään asti.

²² Myös Joosefin heimo lähti liikkeelle. Se lähti Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssaan.

²³ Joosefin heimo lähetti vakoilijoita Beeteliin – kaupungin nimi oli muinoin Luus –

²⁴ ja vakoilijat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: "Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin teemme sinulle laupeuden."

²⁵ Hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään.

²⁶ Mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Luus. Se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

²⁷ Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Doorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan maahan.

²⁸ Kun Israel sitten voimistui, se saattoi kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkottanut heitä.

²⁹ Efraim ei karkottanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä. Niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskuuteen Geseriin.

³⁰ Sebulon ei karkottanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita. Kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskuuteen, mutta joutuivat työveron alaisiksi.

³¹ Asser ei karkottanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita.

³² Asserilaiset asuivat maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskuudessa, koska eivät karkottaneet heitä.

³³ Naftali ei karkottanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita ja asui maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskuudessa. Mutta Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat olivat heille työveron alaisia.

³⁴ Amorilaiset tunkivat daanilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle.

³⁵ Amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin, mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he olivat työveron alaisia.

³⁶ Amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Seelasta, ylöspäin.