¹ Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä.

² Hän tuli sieltä ja kertoi sen isälleen ja äidilleen ja sanoi: "Minä näin Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä. Ottakaa hänet nyt minulle vaimoksi."

³ Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: "Eikö veljiesi tyttärien joukossa ja koko kansassani ole yhtään naista, kun aiot mennä ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen silmissäni."

⁴ Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että se tuli Herralta, sillä hän etsi tilaisuutta filistealaisia vastaan. Filistealaiset näet hallitsivat siihen aikaan Israelia.

⁵ Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Mutta kun he saapuivat Timnan viinitarhoille, katso, nuori leijona tuli ärjyen häntä vastaan.

⁶ Silloin Herran Henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen, niin kuin olisi reväissyt kilin, paljain käsin. Eikä hän ilmoittanut isälleen eikä äidilleen, mitä oli tehnyt.

⁷ Hän meni sinne ja puhutteli naista, ja tämä oli mieluinen Simsonin silmissä.

⁸ Kun hän jonkin ajan kuluttua palasi sinne ottaakseen hänet, hän poikkesi katsomaan leijonan raatoa, ja katso, leijonan ruumiissa oli mehiläisparvi ja hunajaa.

⁹ Hän kaapi hunajan kouriinsa ja kulki edelleen ja söi sitä. Hän tuli isänsä ja äitinsä luo ja antoi heille, ja he söivät. Mutta hän ei sanonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan ruumiista.

¹⁰ Hänen isänsä meni naisen luo, ja Simson laittoi siellä pidot, sillä niin oli nuorten miesten tapa.

¹¹ Mutta kun he näkivät hänet, valitsivat he kolmekymmentä sulhaspoikaa olemaan hänen kanssaan.

¹² Simson sanoi heille: "Minä panen teille arvoituksen. Jos selitätte sen minulle seitsemän pitopäivän kuluessa ja arvaatte oikein, annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.

¹³ Mutta ellette voi sitä minulle selittää, te annatte minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Lausu arvoituksesi, että saamme sen kuulla."

¹⁴ Hän sanoi heille: "Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea." Mutta he eivät voineet kolmen päivän kuluessa selittää arvoitusta.

¹⁵ Seitsemäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Viekoittele miehesi selittämään meille arvoitus, muuten poltamme sinut ja sinun isäsi talon tulella. Oletteko kutsuneet meidät tänne köyhdyttääksenne meitä, vai kuinka?"

¹⁶ Simsonin vaimo ahdisti häntä itkullaan ja sanoi: "Sinähän vihaat minua etkä rakasta. Sinä olet pannut arvoituksen kansalaisilleni etkä selitä sitä minulle." Mutta hän vastasi hänelle: "En ole selittänyt sitä edes isälleni enkä äidilleni, sinulleko sen selittäisin!"

¹⁷ Hän ahdisti häntä itkullaan ne seitsemän päivää, jotka heidän pitonsa kestivät. Mutta seitsemäntenä päivänä Simson selitti hänelle, koska vaimo häntä ahdisti. Sen jälkeen vaimo selitti arvoituksen kansalaisilleen.

¹⁸ Kaupungin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä, ennen kuin aurinko laski: "Mikä on makeampaa kuin hunaja, ja mikä leijonaa väkevämpi?" Hän vastasi heille: "Ellette olisi kyntäneet vasikallani, ette olisi arvoitustani arvanneet."

¹⁹ Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä, otti heiltä vaatteet ja antoi juhlapuvut arvoituksen selittäjille. Hänen vihansa syttyi, ja hän meni isänsä kotiin.

²⁰ Mutta Simsonin vaimo tuli sille sulhaspojista, joka oli ollut yljän ystävänä.