¹ Gileadilainen Jefta oli väkevä sankari, mutta hän oli porton poika. Jeftan isä oli Gilead.

² Mutta Gileadin vaimo oli synnyttänyt hänelle poikia, ja kun tämän vaimon pojat kasvoivat suuriksi, he karkottivat Jeftan ja sanoivat hänelle: "Et sinä saa perintöosaa isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika."

³ Jefta lähti pakoon veljiään ja asettui Toobin maahan. Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimittajia, ja he kuljeksivat yhdessä hänen kanssaan.

⁴ Jonkun ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan.

⁵ Kun nyt ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan, niin Gileadin vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Toobin maasta.

⁶ He sanoivat Jeftalle: "Tule ja ryhdy päälliköksemme sotiaksemme ammonilaisia vastaan."

⁷ Mutta Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minut isäni talosta? Miksi nyt, kun teillä on hätä, tulette luokseni?"

⁸ Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Juuri sen tähden olemme nyt kääntyneet puoleesi, ja jos sinä tulet kanssamme ja ryhdyt taistelemaan ammonilaisia vastaan, sinä olet oleva meidän, kaikkien Gileadin asukkaiden, päämies."

⁹ Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Jos te viette minut takaisin taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät valtaani, minä tulen päämieheksenne."

¹⁰ Silloin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Herra kuulee välipuheemme. Totisesti teemme kaiken, mitä sanoit."

¹¹ Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut.

¹² Sitten Jefta lähetti ammonilaisten kuninkaan luo sanansaattajia sanomaan: "Mitä sinulla on kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan sotimaan maatani vastaan?"

¹³ Niin ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Ottihan Israel tullessaan Egyptistä maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti. Anna se nyt hyvällä takaisin."

¹⁴ Jefta lähetti taas sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo

¹⁵ ja käski sanoa hänelle: "Näin sanoo Jefta: Israel ei ole ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata.

¹⁶ Sillä tullessaan Egyptistä Israel kulki erämaan kautta Kaislamerelle saakka ja tuli Kaadekseen.

¹⁷ Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi.' Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. He lähettivät sanan myös Mooabin kuninkaalle, mutta hänkään ei suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.

¹⁸ Sitten he kulkivat erämaan kautta ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle. He eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja.

¹⁹ Silloin Israel lähetti sanansaattajia Siihonin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa hänelle: 'Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme.'

²⁰ Mutta Siihon ei uskonut Israelia, että olisi sallinut sen kulkea alueensa läpi, vaan Siihon kokosi kaiken joukkonsa, ja he leiriytyivät Jahaaseen, ja hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan.

²¹ Mutta Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että nämä voittivat heidät. Israel valloitti koko amorilaisten maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa.

²² He ottivat omakseen koko amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin saakka.

²³ Näin siis Herra, Israelin Jumala, karkotti amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Mutta nyt sinä ottaisit omaksesi heidän maansa!

²⁴ Eikö ole niin: minkä jumalasi Kemos antaa omaksesi, sen sinä otat omaksesi, ja kenen hyvänsä Herra, meidän Jumalamme, karkottaa tieltämme, sen maan otamme omaksemme?

²⁵ Vai oletko sinä parempi kuin Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Rakensiko hän riitaa Israelin kanssa, tai ryhtyikö hän sotaan heitä vastaan?

²⁶ Israel on nyt asunut Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa kolmesataa vuotta. Miksi te ette sen ajan kuluessa ole ottaneet niitä pois?

²⁷ Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä teet pahasti minua kohtaan, kun ryhdyt sotimaan minua vastaan. Herra, joka on tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä."

²⁸ Mutta ammonilaisten kuningas ei ottanut kuullakseen, mitä Jefta lähetti hänelle sanomaan.

²⁹ Herran Henki tuli Jeftaan, ja hän kulki Gileadin ja Manassen läpi ja kulki edelleen Gileadin Mispaan, ja Gileadin Mispasta hän lähti ammonilaisia vastaan.

Jeftan lupaus ja voitto ammonilaisista

³⁰ Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: "Jos annat ammonilaiset käsiini,

³¹ tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi."¹

1. Ihmisen uhraaminen polttouhriksi tarkoitti hänen luovuttamistaan Herran palvelukseen, kuten Jeftan tyttären tapaus osoittaa. Katso myös 5 Moos. 12:31.

³² Jefta lähti ammonilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.

³³ Hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.

³⁴ Kun Jefta sitten tuli kotiinsa Mispaan, katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan tamburiinia lyöden ja karkeloiden. Hän oli hänen ainoa lapsensa. Tämän lisäksi hänellä ei ollut poikaa eikä tytärtä.

³⁵ Nähdessään hänet hän repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa."

³⁶ Hän vastasi hänelle: "Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, tee minulle, niin kuin suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille."

³⁷ Hän sanoi isälleen: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni."¹

1. Nimittäin itkemään naimattomaksi jäämistään loppuiäkseen.

³⁸ Niin hän sanoi: "Mene!" ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttään vuorilla.