¹ Sinä päivänä Debora ja Baarak, Abinoamin poika, lauloivat näin:

² "Johtajat johtivat Israelia, kansa oli altis. Kiittäkää Herraa.

³ Kuulkaa, te kuninkaat, kuunnelkaa, te ruhtinaat. Herran kiitosta minä laulan. Minä veisaan Herran, Israelin Jumalan, ylistystä.

⁴ Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä, kun marssit Edomin maasta, maa järisi, ja taivaat vuotivat, pilvet vuotivat vettä.

⁵ Vuoret järkkyivät Herran edessä, itse Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä.

⁶ Samgarin, Anatin pojan, päivinä, Jaaelin päivinä tiet olivat tyhjät, matkamiehet kiertelivät syrjäisiä polkuja.

⁷ Israel oli johtoa vailla, peräti vailla, kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti.

⁸ He valitsivat uusia jumalia. Silloin oli sota porteilla asti, mutta ei näkynyt kilpeä, ei keihästä Israelin neljänkymmenen tuhannen joukossa.

⁹ Sydämeni on kiintynyt Israelin johtomiehiin. Te kansan joukossa alttiit, kiittäkää Herraa.

¹⁰ Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla, te, jotka istutte matoilla, ja te, jotka kuljette teillä, puhukaa.

¹¹ Laulu kuuluu juotto-ojilta, siellä ylistetään Herran vanhurskaita tekoja, hänen johdatuksensa vanhurskautta Israelissa. Silloin Herran kansa laskeutui porteille.

¹² Herää, herää, Debora! Herää, herää, laula laulu! Nouse, Baarak! Ota vankeja saaliiksesi, sinä Abinoamin poika!

¹³ Silloin pakolaiset laskeutuivat näiden jalojen luo. Herran kansa, sankarien joukko, laskeutui luokseni.

¹⁴ Efraimista tulivat ne, jotka saivat juurensa Amalekiin, he seurasivat joukkojesi mukana, Benjamin. Maakirista laskeutuivat johtomiehet, Sebulonista ne, jotka vetävät esiin kirjurin valtikan.

¹⁵ Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa, ja niin kuin Baarak, niin Isaskar: hän kiiti tasangolle hänen jäljessään. Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja.

¹⁶ Miksi jäit istumaan karjatarhojen välille, kuuntelemaan paimenpillin soittoa? Ruubenin suvuissa oli suuria neuvonpitoja.

¹⁷ Gilead pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin, ja Daan – miksi hän viipyi vierailla laivoilla? Asser jäi istumaan meren rannalle ja pysyi alallaan lahtiensa luona.

¹⁸ Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan, samoin Naftali kedon kummuilla.

¹⁹ Kuninkaat tulivat ja taistelivat. Silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa, Megiddon vesien varsilla. Mutta hopeaa he eivät saaneet saaliikseen.

²⁰ Tähdet taivaalta kävivät sotaa. Radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.

²¹ Kiisonin puro tempasi heidät mukaansa, taistelujen puro, Kiisonin puro. Astu esiin, sieluni, voimassa!

²² Silloin hevoset tömistivät kavioillaan, kun he rynnistivät urhoollisia vastaan.

²³ Kirotkaa Meeros, sanoo Herran Enkeli¹, kiroamalla kirotkaa sen asukkaat, koska eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien joukkoon.

1. Luomaton enkeli, Angelus increatus, Jumalan Poika.

²⁴ Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.

²⁵ Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, toi juhlamaljassa kokkelipiimää.

²⁶ Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työvasaraa. Hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa.

²⁷ Hänen jalkojensa juureen hän vaipui, kaatui, jäi siihen, hänen jalkojensa juureen hän vaipui, kaatui, ja jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui.

²⁸ Siiseran äiti katselee ikkunasta ja huutaa ristikon läpi: 'Miksi hänen sotavaunujensa tulo viipyy? Miksi hänen valjakkonsa askeleet ovat niin hitaat?'

²⁹ Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa hänelle, ja hän kertaa itselleen hänen sanansa:

³⁰ 'Varmaankin he ovat saaneet saalista ja jakavat sitä: tytön, kaksikin mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siiseralle, kirjavaa kangasta, kirjailtua vaatetta saaliiksi, kaksi kirjailtua, kirjavaa huivia saatujen saalisten kaulaan.'

³¹ Niin häviävät kaikki vihollisesi, Herra. Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat kuin aurinko, kun se nousee voimassaan." Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.