^{1 1}Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui kaikelle Israelille, tuolla puolella Jordanin erämaassa, Aromaassa, vastapäätä Suufia, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin välillä.

1. Kun Egyptistä lähtenet israelilaiset olivat saaneet surmansa erämaassa, uudelle polvelle täytyi selittää laki ja säädökset. Tämä selittää, miksi Mooses kertaa Israelin historiaa ja toistaa jo aikaisemmin sanomaansa. Kirjan lopulla on Joosuan nimittäminen Mooseksen seuraajaksi, Mooseksen virsi, Mooses siunaa Israelin ja Mooseksen kuolema.

² Hoorebista on yksitoista päivämatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan.

³ Neljäntenäkymmenentenä vuotena yhdennessätoista kuussa kuukauden ensimmäisenä päivänä Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen heille puhua.

⁴ Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli voittanut Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka asui Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa, Edrein luona.

⁵ Tuolla puolella Jordanin Mooabin maassa Mooses alkoi selittää tätä lakia sanoen:

⁶ "Herra, Jumalamme, puhui meille Hoorebilla näin: 'Te olette jo tarpeeksi kauan olleet tämän vuoren vaiheilla.

⁷ Kääntykää toisaalle, lähtekää liikkeelle ja menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa luo Aromaahan, Vuoristoon, Alankomaahan, Negeviin ja Merenrannikolle, kanaanilaisten maahan ja Libanoniin, aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan, saakka.

⁸ Katso, minä annan maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.'

⁹ Silloin minä puhuin teille sanoen: 'Minä en jaksa yksin kantaa teitä.

¹⁰ Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän lisääntyä, ja katso, teidän lukunne on tänä päivänä kuin taivaan tähtien.

¹¹ Lisätköön Herra, isienne Jumala, teitä vielä tuhatkertaisesti ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut.

¹² Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riitelemisistänne?

¹³ Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät päämiehiksenne.'

¹⁴ Te vastasitte minulle ja sanoitte: 'On hyvä, mitä ehdotat tehtäväksi.'

¹⁵ Silloin otin sukukuntienne päämiehet, jotka olivat viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät päämiehiksenne, tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenjohtajiksi, ja päälliköiksi sukukuntiinne.

¹⁶ Käskin tuomareitanne sanoen: 'Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa.

¹⁷ Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin. Älkää pelätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle kuullakseni sen.'

¹⁸ Silloin annoin teille käskyt kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.

¹⁹ Lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan kautta, jonka te olette nähneet, amorilaisten vuoriston tietä, niin kuin Herra, Jumalamme, oli käskenyt meitä, ja tulimme Kaades-Barneaan.

²⁰ Sanoin teille: 'Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, Jumalamme, meille antaa.

²¹ Katso, Herra, Jumalasi, antaa maan valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä arkaile.'

²² Te astuitte kaikki minun eteeni ja sanoitte: 'Lähettäkäämme miehiä edellämme tutkimaan maata ja antamaan meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne mentävä, ja kaupungeista, joihin tulemme.'

²³ Tämä puhe oli minun silmissäni hyvä, ja minä otin kaksitoista miestä teidän keskuudestanne, yhden jokaisesta sukukunnasta.

²⁴ Nämä lähtivät ja nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon ja vakoilivat maata.

²⁵ He ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille ja antoivat meille tietoja ja sanoivat: 'Maa, jonka Herra, Jumalamme, antaa meille, on hyvä.'

²⁶ Mutta te ette tahtoneet mennä sinne, vaan niskoittelitte Herran, Jumalanne, käskyä vastaan.

²⁷ Te niskoittelitte teltoissanne ja sanoitte: 'Sen tähden että Herra vihaa meitä, hän vei meidät pois Egyptin maasta antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.

²⁸ Mihin me menemme? Veljemme ovat saattaneet meidän rohkeutemme raukeamaan, sillä he sanovat: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa, siellä on suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja. Näimmepä siellä anakilaisiakin.'

²⁹ Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö älkääkä pelätkö heitä.

³⁰ Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan kuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä

³¹ ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, Jumalasi, on kantanut sinua, niin kuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.'

³² Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,

³³ joka kävi teidän edellänne tiellä katsoakseen teille leiripaikat: yöllä tulessa, valaistakseen teille tien, jota teidän oli kuljettava, ja päivällä pilvessä.

³⁴ Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi sanoen:

³⁵ 'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa isillenne,

³⁶ ei kukaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, johon hän on astunut, sen tähden että hän on uskollisesti seurannut Herraa.'

³⁷ Minuunkin Herra vihastui teidän tähtenne ja sanoi: 'Et sinäkään pääse sinne.

³⁸ Joosua, Nuunin poika, joka sinua palvelee, hän pääsee sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava maan Israelille perinnöksi.

³⁹ Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, ja teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, he pääsevät sinne. Heille minä annan maan, ja he ottavat sen omakseen.

⁴⁰ Mutta te kääntykää takaisin ja lähtekää liikkeelle erämaahan Kaislameren tietä.'

⁴¹ Silloin te vastasitte ja sanoitte minulle: 'Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me menemme ja taistelemme, aivan kuten Herra, Jumalamme, on meitä käskenyt.' Te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon.

⁴² Mutta Herra sanoi minulle: 'Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä antautuko taisteluun, sillä minä en ole teidän keskellänne. Älkää tehkö niin, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.'