¹ Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren. He sanoivat näin: "Veisaan Herralle, sillä hän on hyvin korkea. Hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

² Herra on väkevyyteni ja ylistysvirteni. Hänestä tuli minulle pelastus. Hän on Jumalani, ja ylistän häntä, hän on isäni Jumala, ja kunnioitan häntä.

³ Herra on sodankävijä. Herra on hänen nimensä.

⁴ Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valiovaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.

⁵ Syvyys peitti heidät. He vajosivat pohjaan kuin kivi.

⁶ Sinun oikea kätesi, Herra, on suuri voimassa. Sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

⁷ Valtasuuruudessasi kukistat vastustajasi. Päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät kuin korret.

⁸ Vihasi puhalluksesta vedet kasaantuivat, laineet seisahtuivat röykkiöiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

⁹ Vihollinen sanoi: Ajan heitä takaa ja saavutan heidät. Jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni. Paljastan miekkani, ja käteni hävittää heidät.'

¹⁰ Tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät. He upposivat mahtaviin vesiin kuin lyijy.

¹¹ Herra, kuka on vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo, sinä ylistettävissä teoissa pelottava, sinä ihmeiden tekijä!

¹² Ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät.

¹³ Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa ja veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.

¹⁴ Kansat kuulevat sen ja vapisevat, tuska valtaa Filistean asukkaat.

¹⁵ Silloin pelästyvät Edomin ruhtinaat, Mooabin päämiehet valtaa vapina, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyvät pelkoon.

¹⁶ Kauhu ja väristys valtaa heidät. Käsivartesi väkevyyden tähden he käyvät mykiksi kuin kivi. Sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet hankkinut itsellesi.

¹⁷ Viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka kätesi ovat tehneet.

¹⁸ Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti."

¹⁹ Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, Herra palautti meren vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset kulkivat kuivaa maata meren poikki.

²⁰ Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti tamburiinin käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä tamburiineja lyöden ja karkeloiden.

²¹ Mirjam viritti heille virren: "Veisatkaa Herralle, sillä hän on hyvin korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi."

Matka jatkuu Maaran kautta Eelimiin

²² Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. He vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.

²³ He tulivat Maaraan. Mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä, sillä se oli karvasta. Sen tähden paikka sai nimen Maara¹.

1. S.o. karvas.

²⁴ Niin kansa niskoitteli Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä juomme?"

²⁵ Mutta hän huusi Herran puoleen. Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeussäädöksiä, ja siellä hän koetteli sitä.

²⁶ Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissään, otat vaarin hänen käskyistään ja noudatat koko hänen lakiaan, niin en pane kärsittäväksesi ainoatakaan niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, parantajasi."

²⁷ He saapuivat Eelimiin. Siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. He leiriytyivät siellä veden ääreen.