¹ Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Lähde täältä ja vaella, sinä ja kansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka olen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.'

² Lähetän enkelin edelläsi ja karkotan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset,

³ että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Sillä minä en vaella kanssasi, koska sinä olet niskurikansa, etten hukuttaisi sinua tiellä."

⁴ Kun kansa kuuli tämän kovan puheen, he tulivat murheellisiksi, eikä yksikään pukenut korujaan ylleen.

⁵ Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette niskurikansa. Jos minä silmänräpäyksenkään vaeltaisin keskelläsi, minä hukuttaisin sinut. Riisu nyt korusi yltäsi tietääkseni, mitä sinulle teen."

⁶ Israelilaiset riisuivat korunsa ja olivat Hoorebin vuoren luota lähtien ilman niitä.

⁷ Mooses otti telttamajan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkin matkan päähän leiristä, ja nimitti sen ilmestysmajaksi. Jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle.

⁸ Kun Mooses lähti majalle, nousi koko kansa, ja kukin asettui telttansa ovelle ja katseli Mooseksen jälkeen, kunnes hän oli mennyt majaan.

⁹ Aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle, ja Herra puhutteli Moosesta.

¹⁰ Kaikki kansa näki pilvenpatsaan seisovan majan ovella. Kaikki kansa nousi, ja he kumartuivat kukin telttansa ovella.

¹¹ Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin, mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta.

¹² Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät kanssani. Kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltä, ja sinä olet myös löytänyt armon silmieni edessä.'

¹³ Jos siis olen saanut armon silmiesi edessä, ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon silmiesi edessä. Katso: tämä kansa on sinun kansasi."

¹⁴ Hän sanoi: "Pitäisikö kasvojeni kulkea kanssasi ja minun viedä sinut lepoon?"

¹⁵ Hän vastasi hänelle: "Jos kasvosi eivät kulje kanssamme, älä johdata meitä täältä pois.

¹⁶ Sillä mistä muusta tiedetään, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, ellei siitä, että kuljet kanssamme. Niin me, minä ja kansasi, olemme erikoisia kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat."

¹⁷ Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen myös teen, sillä sinä olet löytänyt armon silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltä."

¹⁸ Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä kirkkautesi."

¹⁹ Hän vastasi: "Minä annan kaiken hyvyyteni kulkea kasvojesi editse ja saarnaan Herran nimestä edessäsi. Olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."

²⁰ Hän sanoi vielä: "Et voi nähdä kasvojani. Sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon."

²¹ Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minua lähellä. Astu tuohon kalliolle.

²² Kun kunniani kulkee ohi, asetan sinut kallionrotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.

²³ Kun sitten siirrän käteni pois, näet selkäpuoleni, mutta kasvojani ei voi nähdä."