¹ Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo ja puhu hänelle: 'Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä kansani palvelemaan minua.

² Sillä jos kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä,

³ niin, katso, Herran käsi on lyövä karjaasi, joka on kedolla, hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita hyvin ankaralla ruttotaudilla.

⁴ Mutta Herra on tekevä erotuksen israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, niin ettei mitään kuole siitä, mikä on israelilaisten omaa.'"

⁵ Herra asetti määräajan ja sanoi: "Huomenna Herra on tekevä niin tässä maassa."

⁶ Seuraavana päivänä Herra teki niin, ja kaikki Egyptin karja kuoli, mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoakaan.

⁷ Kun farao lähetti tiedustelemaan, niin, katso, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoakaan. Mutta faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt kansaa.

Kuudes vitsaus: paiseet

⁸ Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Ottakaa kouranne täyteen pätsin nokea, ja Mooses viskatkoon sen taivasta kohti faraon silmien edessä.

⁹ Se tulee tomuksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee ihmisiin ja karjaan märkäpaiseita kaikkialla Egyptin maassa."

¹⁰ He ottivat pätsin nokea ja astuivat faraon eteen. Mooses viskasi sen taivasta kohti, ja märkäpaiseita tuli ihmisiin ja karjaan.

¹¹ Eivätkä tietäjätkään voineet pitää puoliaan Moosesta vastaan paiseiden tähden, sillä paiseita oli loihtijoissa samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä.

¹² Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä, kuten Herra oli sanonut Moosekselle.

¹³ Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamulla varhain faraon eteen ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä kansani palvelemaan minua.

¹⁴ Muuten tällä kertaa minä lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua itseäsi sekä sinun palvelijoitasi ja kansaasi tietääksesi, ettei ole ketään vertaistani koko maan päällä.

¹⁵ Sillä olisin jo ojentanut käteni ja lyönyt sinua ja kansaasi ruttotaudilla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä,

¹⁶ mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun nousta, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin kaiken maan päällä.

Seitsemäs vitsaus: rakeet

¹⁷ Jos sinä vielä estät kansaani etkä päästä heitä,

¹⁸ niin, katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla hyvin ankaran raesateen, jonka kaltaista ei ole ollut Egyptissä siitä päivästä saakka, jona sen perustus laskettiin, aina tähän asti.

¹⁹ Lähetä nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.'"

²⁰ Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin palvelijansa ja karjansa talojen suojaan.

²¹ Se taas, joka ei välittänyt Herran sanasta, jätti palvelijansa ja karjansa ulos kedolle.

²² Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa."

²³ Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jyristä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli Egyptin maan.

²⁴ Rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli hyvin ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se asutettiin.

²⁵ Rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan. Rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut.

²⁶ Ainoastaan Goosenin maata, jossa israelilaiset olivat, raesade ei kohdannut.

²⁷ Farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: "Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä ja kansani olemme väärässä.

²⁸ Rukoilkaa Herraa, sillä meillä on jo tarpeeksi Jumalan jyrinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä."

²⁹ Mooses vastasi hänelle: "Kun lähden kaupungista, minä ojennan käteni Herran puoleen, ja jyrinä lakkaa eikä rakeita enää tule tietääksesi, että maa on Herran.

³⁰ Mutta et sinä eivätkä palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa."

³¹ Pellava ja ohra tuhoutuivat, sillä ohra oli tähkällä ja pellava kukassa.

³² Mutta vehnä ja speltti eivät turmeltuneet, sillä ne tuleentuvat myöhemmin.

³³ Mooses lähti faraon luota ulos kaupungista, ja ojensi kätensä Herran puoleen. Jyrinä ja rakeet lakkasivat, eikä sade enää vuotanut maahan.

³⁴ Kun farao näki, että sade, rakeet ja jyrinä lakkasivat, hän teki yhä edelleen syntiä ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palvelijansa.

³⁵ Faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt israelilaisia, kuten Herra oli Mooseksen kautta sanonutkin.