¹ Daavid kysyi: "Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle voin tehdä laupeuden Joonatanin tähden?"

² Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siiba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Kuningas sanoi hänelle: "Oletko sinä Siiba?" Hän vastasi: "Palvelijasi on."

³ Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin tehdä Jumalan laupeuden?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Vielä on Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan."

⁴ Kuningas kysyi häneltä: "Missä hän on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa."

⁵ Kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin, Ammielin pojan, talosta Loodebarista.

⁶ Kun Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, tuli Daavidin luo, lankesi hän kasvoilleen ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Tässä on palvelijasi."

⁷ Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä teen todellakin sinulle laupeuden isäsi Joonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä aterioit aina pöydässäni."

⁸ Niin tämä kumarsi ja sanoi: "Mikä on palvelijasi, että käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?"

⁹ Sitten kuningas kutsui Siiban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: "Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, annan herrasi pojalle.

¹⁰ Viljele sinä poikinesi ja palvelijoinesi hänelle sitä maata ja korjaa sato, että herrasi pojalla olisi leipää syödä. Kuitenkin Mefiboset, herrasi poika, aterioi aina pöydässäni." Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.

¹¹ Siiba sanoi kuninkaalle: "Aivan kuten herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, palvelijasi tekee." – "Niin Mefiboset on syövä pöydässäni, niin kuin hän olisi kuninkaan poikia."

¹² Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Koko Siiban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita.

¹³ Mutta Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Hän ontui kumpaakin jalkaansa.