¹ Mutta sitten tapahtui, että Absalom hankki itselleen vaunut ja hevoset sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.

² Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla sen tien viereen, joka vei portille, ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet ja kysyi: "Mistä kaupungista olet?" Kun tämä vastasi: "Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta",

³ Absalom sanoi hänelle: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi."

⁴ Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja antaisin hänelle oikeuden."

⁵ Kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, hän ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.

⁶ Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja Absalom varasti Israelin miesten sydämet.

⁷ Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kerran kuninkaalle: "Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt.

⁸ Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, palvelen Herraa.'"

⁹ Kuningas sanoi hänelle: "Mene rauhassa." Hän nousi ja meni Hebroniin.

¹⁰ Mutta Absalom lähetti vakoojia kaikkiin Israelin sukukuntiin ja sanoi: "Kun kuulette torven äänen, sanokaa: 'Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa.'"

¹¹ Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt kaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina tietämättä koko asiasta mitään.

¹² Absalom lähetti myös, sillä aikaa kun hän uhrasi teurasuhrejaan, noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, hänen kaupungistaan Giilosta. Salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.

¹³ Daavidin luo tultiin ilmoittamaan: "Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle."

¹⁴ Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää nopeasti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä."

¹⁵ Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: "Tehtäköön aivan niin kuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme palvelijoitasi."

¹⁶ Kuningas lähti jalkaisin, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä. Kuitenkin kuningas jätti kymmenen sivuvaimoaan jäljelle vartioimaan linnaa.

¹⁷ Kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle

¹⁸ kaikkien hänen palvelijoidensa kulkiessa hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat tulleet hänen perässään Gatista, kulkivat kuninkaan ohi.

¹⁹ Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin tulet kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi.

²⁰ Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallemme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!"

²¹ Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani kuningas on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi."

²² Daavid sanoi Ittaille: "Tule sitten ja kulje ohitseni." Niin gatilainen Ittai kulki ohi ja kaikki hänen miehensä ja kaikki lapset, jotka olivat hänen kanssaan.

²³ Koko maa itki suureen ääneen, kun kaikki väki kulki ohi. Kun kuningas oli kulkemassa Kidronin laakson poikki kaiken väen kulkiessa erämaan tielle päin,

²⁴ katso, siinä oli myös Saadok sekä hänen kanssaan kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. He laskivat Jumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaikki väki kaupungista oli ehtinyt kulkea ohi.

²⁵ Kuningas sanoi Saadokille: "Vie Jumalan arkki takaisin kaupunkiin. Jos löydän armon Herran silmien edessä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen asumuksensa.

²⁶ Mutta jos hän sanoo näin: 'Minä en ole mieltynyt sinuun', niin, katso, hän tehköön minulle, minkä hyväksi näkee."

²⁷ Vielä kuningas sanoi pappi Saadokille: "Sinähän olet näkijä. Palaa rauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne.

²⁸ Katsokaa, minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltä tulee sana tiedokseni."

²⁹ Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.

³⁰ Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljain jaloin. Myös kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, oli peittänyt päänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta.

³¹ Kun sitten Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, Daavid sanoi: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi."

³² Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa rukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan viitta reväistynä ja multaa pään päällä.

³³ Daavid sanoi hänelle: "Jos sinä tulet kanssani, olet minulle vain kuormaksi.

³⁴ Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon olla palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi.

³⁵ Siellähän ovat kanssasi myös papit, Saadok ja Ebjatar. Kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille ja Ebjatarille.

³⁶ Katso, heillä on siellä mukanaan myös molemmat poikansa, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan. Näiden kautta voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette."

³⁷ Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin, juuri kun Absalom tuli Jerusalemiin.