¹ Daavid piti katselmuksen mukanaan olevalle väelle, ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäämiehet.

² Daavid lähetti väen liikkeelle: yhden kolmanneksen Jooabin johdolla, toisen kolmanneksen Abisain, Serujan pojan, Jooabin veljen, johdolla ja kolmannen kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Kuningas sanoi kansalle: "Minä lähden myös itse teidän kanssanne."

³ Mutta kansa vastasi: "Älä lähde. Sillä jos me pakenemme, meistä ei välitetä, ja jos puolet meistä saa surmansa, meistä ei silloinkaan välitetä, mutta sinä olet kuin kymmenen tuhatta meistä. Sen tähden on nyt parempi, että sinä olet valmiina tulemaan meille avuksi kaupungista."

⁴ Niin kuningas sanoi heille: "Minä teen, minkä hyväksi näette." Kuningas asettui portin pieleen, mutta kaikki väki lähti liikkeelle sadan ja tuhannen joukkoina.

⁵ Kuningas käski myös Jooabia, Abisaita ja Ittaita ja sanoi: "Pidelkää minulle mieliksi hellävaroin nuorukaista Absalomia." Kaikki kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.

⁶ Väki lähti kentälle Israelia vastaan, ja taistelu tapahtui Efraimin metsässä.

⁷ Siellä Daavidin palvelijat voittivat Israelin väen, ja siellä oli sinä päivänä suuri mieshukka: kaksikymmentä tuhatta miestä.

⁸ Taistelu levisi koko siihen seutuun, ja metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

⁹ Absalom osui yhteen Daavidin palvelijain kanssa. Absalom ratsasti muulilla, ja kun muuli tuli suuren, tiheäoksaisen tammen alle, hän tarttui päästään tammeen, niin että hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi pois hänen altaan.

¹⁰ Sen näki eräs mies ja ilmoitti sen Jooabille ja sanoi: "Katso, minä näin Absalomin riippuvan tammessa."

¹¹ Niin Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti hänelle tämän: "Jos näit sen, miksi et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi ollut annettava sinulle kymmenen hopeasekeliä ja vyö."

¹² Mutta mies vastasi Jooabille: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat hopeasekeliä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan, sillä kuningas käski meidän kuultemme sinua, Abisaita ja Ittaita sanoen: 'Pitäkää vaari nuorukaisesta, Absalomista.'

¹³ Vai kavaltaisinko minä oman henkeni? Sillä eihän mikään pysy salassa kuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä."

¹⁴ Niin Jooab sanoi: "Minä en enää kuluta aikaa kanssasi." Hän otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin rintaan, kun hän vielä eli tammessa.

¹⁵ Kymmenen nuorta miestä, Jooabin aseenkantajaa, astui Absalomin luo, ja he löivät hänet kuoliaaksi.

¹⁶ Jooab puhalsi torveen, ja väki palasi ajamasta takaa Israelia, kun Jooab pysäytti väen.

¹⁷ He ottivat Absalomin ja heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja pystyttivät sangen suuren kivikasan hänen päälleen. Mutta koko Israel pakeni, kukin teltalleen.

¹⁸ Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itselleen patsaan, joka on Kuninkaanlaaksossa, sillä hän sanoi: "Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston." Patsaan hän oli kutsunut nimensä mukaan, ja sen nimi on vielä tänäkin päivänä Absalomin muistomerkki.

Daavid saa tiedon Absalomin kuolemasta

¹⁹ Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: "Juoksen saattamaan kuninkaalle ilosanoman, että Herra on auttanut hänet hänen vihollistensa käsistä oikeuteensa."

²⁰ Mutta Jooab sanoi hänelle: "Tänä päivänä et ole ilosanoman viejä. Jonakin muuna päivänä vienet ilosanoman, mutta tänä päivänä et vie ilosanomaa, sillä onhan kuninkaan poika kuollut."

²¹ Sitten Jooab sanoi eräälle kuusilaiselle: "Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä olet nähnyt." Niin kuusilainen kumarsi Jooabille ja lähti juoksemaan.

²² Mutta Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: "Tulkoon mitä tahansa, mutta minäkin juoksen kuusilaisen jälkeen." Jooab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani, eihän sinulle siitä ilosanoman saattajan palkkaa tule?"

²³ "Tulkoon mitä tahansa, mutta juoksen." Silloin hän sanoi hänelle: "Juokse sitten." Ahimaas lähti juoksemaan Lakeuden tietä ja sivuutti kuusilaisen.

²⁴ Daavid istui molempien porttien välissä. Tähystäjä meni portin katolle muurin päälle. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, katso: mies tuli juosten yksinään.

²⁵ Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Kuningas sanoi: "Jos hän on yksin, hänellä on ilosanoma." Hän tuli yhä lähemmäksi.

²⁶ Tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten, ja hän huusi porttiin sanoen: "Minä näen vielä toisenkin miehen tulevan ja hän juoksee yksin." Kuningas sanoi: "Sekin tuo ilosanomaa."

²⁷ Sitten tähystäjä sanoi: "Ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta." Kuningas sanoi: "Hän on hyvä mies. Hän tulee hyviä sanomia tuoden."

²⁸ Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: "Rauha!" Hän kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Jumalasi, joka on antanut käsiisi ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta, vastaan."

²⁹ Kuningas kysyi: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Ahimaas vastasi: "Minä näin suuren väkijoukon, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi, mutta en tiedä, mitä se oli."

³⁰ Kuningas sanoi: "Astu syrjään ja asetu sinne." Hän astui syrjään ja jäi seisomaan sinne.

³¹ Katso, sitten kuusilainen tuli perille, ja kuusilainen sanoi: "Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut oikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan."

³² Kuningas kysyi kuusilaiselta: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Kuusilainen vastasi: "Käyköön herrani kuninkaan vihollisille ja kaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäkseen sinulle pahaa, niin kuin on käynyt sille nuorukaiselle."