¹ "Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja alttarienne sarviin.

² Heidän lapsensa muistavat alttarinsa ja aseransa vihreiden puiden vieressä korkeilla kukkuloilla.

³ Oman vuoreni, joka on kedolla, omaisuutesi, kaikki aarteesi ja uhrikukkulasi annan ryöstettäviksi synnin tähden kaikkia rajojasi myöten.

⁴ Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka olen antanut sinulle. Saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota et tunne. Sillä olette sytyttäneet vihani tulen, ja se on palava ikuisesti.

⁵ Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarrekseen ja jonka sydän luopuu Herrasta.

⁶ Hän jää alastomaksi arolle eikä näe hyvän tulemista. Hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

⁷ Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana on Herra.

⁸ Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka lähettää juurensa puroa kohti. Helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta. Poutavuotenakaan sillä ei ole huolta, eikä se lakkaa tekemästä hedelmää.

⁹ Petollinen on sydän yli kaiken, eikä sitä voi parantaa. Kuka sen tuntee?

¹⁰ Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munuaiset, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen tekojensa hedelmän mukaan.

¹¹ Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä. Päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu."

¹² Kunnian valtaistuin, korkea alusta asti, on pyhäkkömme paikka!

¹³ Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan maahan. Sillä he ovat hylänneet elävän veden lähteen, Herran."

¹⁴ Paranna minut, Herra, niin paranen, pelasta minut, niin olen pelastettu. Sillä sinä olet ylistykseni.

¹⁵ Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!"

¹⁶ Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, en sinua seuraamasta enkä toivonut tuhon päivää, sinä tiedät sen. Se, mitä huuliltani on lähtenyt, on kasvojesi edessä.

¹⁷ Älä tule minulle kauhuksi, sinä, turvani onnettomuuden päivänä.

¹⁸ Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla. Pelästykööt he, mutta älä anna minun pelästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla.

¹⁹ Näin sanoi Herra minulle: "Mene ja seiso Kansanportissa, josta Juudan kuninkaat tulevat ja josta he menevät, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

²⁰ Sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka tulette näistä porteista.

²¹ Näin sanoo Herra: Ottakaa sielustanne vaari, älkää sapatinpäivänä kantako mitään taakkaa älkääkä tuoko niitä Jerusalemin porteista.

²² Älkää kantako sapatinpäivänä taloistanne mitään älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, kuten olen isillenne käskyn siitä antanut.

²³ Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan olivat niskureita, niin etteivät kuulleet eivätkä ottaneet ojennusta varteen.

²⁴ Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo sapatinpäivänä mitään kantamusta tämän kaupungin porteista, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä,

²⁵ niin tämän kaupungin porteista tulee sisälle vaunuilla ja hevosilla ajaen kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti.

²⁶ Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Negevistä tulee niitä, jotka tuovat polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja, tuovat kiitosuhreja Herran huoneeseen.

²⁷ Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin sytytän tuleen sen portit, ja tuli kuluttaa Jerusalemin palatsit, eikä sammu."