¹ Herra sanoi minulle näin: "Mene ja osta itsellesi pellavavyö ja pane se vyötäisillesi, mutta älä laske sitä veteen."

² Ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen vyötäisilleni.

³ Herran sana tuli minulle toisen kerran, tämä sana:

⁴ "Ota vyö, jonka ostit ja joka on vyötäisilläsi, ja nouse, mene Eufratille ja kätke se siellä kallion koloon."

⁵ Menin ja kätkin sen Eufratille, niin kuin Herra oli käskenyt minun tehdä.

⁶ Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Nouse, mene Eufratille ja ota vyö, jonka käskin sinun kätkeä sinne."

⁷ Menin Eufratille, kaivoin ja otin vyön siitä paikasta, johon olin sen kätkenyt. Katso, vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään.

⁸ Minulle tuli tämä Herran sana, ja se kuului:

⁹ "Näin sanoo Herra: Samalla tavoin tuotan turmion Juudan ylpeydelle ja Jerusalemin suurelle ylpeydelle.

¹⁰ Tämä paha kansa, joka ei tahdo kuulla sanojani, joka vaeltaa sydämensä paatumuksessa, seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, tulee tämän vyön kaltaiseksi, joka ei kelpaa mihinkään.

¹¹ Sillä niin kuin vyö liittyy miehen vyötäisiin, niin liitin koko Israelin heimon ja koko Juudan heimon itseeni, sanoo Herra, että se olisi kansani, minulle maineeksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi; mutta he eivät totelleet.

¹² Sen tähden sano heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Mutta jos he sanovat sinulle: 'Emmekö tiedä, että jokainen leili täytetään viinillä?'

¹³ sano heille: Näin sanoo Herra: Katso, täytän kaikki tämän maan asukkaat, kuninkaat, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, papit ja profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat päihtymyksellä.

¹⁴ Murskaan heidät toisiaan vasten, isät ja lapset yhdessä, sanoo Herra. En sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."

¹⁵ Kuulkaa, ottakaa korviinne, älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut.

¹⁶ Antakaa Herralle, Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärässä. Silloin odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen kuoleman varjoksi, tekee sen synkeydeksi.

¹⁷ Mutta ellette kuule tätä, niin sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä, itkee katkerasti, ja silmäni vuotavat kyyneliä, kun Herran lauma viedään vankeuteen.

¹⁸ "Sano kuninkaalle ja kuningattarelle: Istukaa alhaiselle sijalle, sillä päästänne on pudonnut kunnian kruununne.

¹⁹ Negevin kaupungit ovat suljetut, eikä ole avaajaa. Koko Juuda on viety karkotukseen, karkotukseen koko kansa.

²⁰ Nostakaa silmänne ja katsokaa, ne tulevat pohjoisesta. Missä on lauma, joka oli annettu haltuusi, nuo lampaasi, kunniasi?

²¹ Mitä sanot, kun hän kostaa sinulle? Olet opettanut heidät päälliköiksi. Eivätkö tuskat kourista sinua kuin synnyttävää vaimoa?

²² Mutta jos sanot sydämessäsi: 'Miksi minulle on näin käynyt?' – suuren syntisi tähden liepeesi kohotettiin ja tehtiin väkivaltaa kantapäillesi.

²³ Voiko kuusilainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Voitteko te tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet?

²⁴ Hajotan heidät kuin oljenkorret erämaan tuuleen.

²⁵ Tämä on arpasi, mitattu osasi minulta, sanoo Herra, koska olet unohtanut minut ja luottanut valheeseen.

²⁶ Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvoillesi, ja häpeäsi näkyy.

²⁷ Olen nähnyt aviorikoksesi, hirnumisesi, haureutesi ja iljetyksesi kedon kukkuloilla. Voi sinua, Jerusalem! Et puhdistu, et vielä pitkään aikaan."