¹ Mutta Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja, Pashurin poika, ja Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle, ja ne kuuluivat:

² "Näin sanoo Herra: Se, joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon. Mutta se, joka menee kaldealaisten luo, elää, pitää henkensä saaliinaan ja hän jää eloon.

³ Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki totisesti annetaan Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen."

⁴ Ruhtinaat sanoivat kuninkaalle: "Tämä mies kuolkoon, sillä hän herpaisee niiden sotamiesten kädet, jotka ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja kaiken kansan kädet, kun hän puhuu heille tällaisia sanoja. Sillä tämä mies ei etsi tämän kansan menestystä, vaan onnettomuutta."

⁵ Kuningas Sidkia vastasi: "Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan."

⁶ Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa, laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.

⁷ Mutta kuusilainen Ebed-Melek¹, hoviherra, joka oli kuninkaan linnassa, kuuli, että he olivat panneet Jeremian kaivoon. Mutta kuningas istui Benjaminin portissa.

1. Ebed-Melek, suomeksi kuninkaan palvelija. Hoviherraa merkitsevä heprean sana merkitsee eunukkia.

⁸ Niin Ebed-Melek lähti kuninkaan linnasta ja puhutteli kuningasta sanoen:

⁹ "Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa." Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää.

¹⁰ Silloin kuningas käski kuusilaista Ebed-Melekiä sanoen: "Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia kaivosta, ennen kuin hän kuolee."

¹¹ Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan linnaan, aarrekammion alla olevaan paikkaan, ja otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita riepuja ja laski ne köysillä Jeremialle kaivoon.

¹² Kuusilainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: "Pane nämä rikkinäiset ja kuluneet rievut kainaloihisi köysien alle", ja Jeremia teki niin.

¹³ He vetivät Jeremian ylös ja nostivat hänet kaivosta, ja Jeremia jäi vankilan pihaan.

¹⁴ Mutta kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmanteen sisäänkäytävään. Kuningas sanoi Jeremialle: "Minä kysyn sinulta jotakin. Älä salaa minulta mitään."

¹⁵ Jeremia vastasi Sidkialle: "Jos sinulle jotakin ilmoitan, sinä totisesti surmautat minut. Mutta jos sinua neuvon, et minua kuule."

¹⁶ Kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle sanoen: "Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme: minä en sinua surmauta enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka etsivät henkeäsi."

¹⁷ Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: "Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä tosiaan lähdet Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luo, henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia polteta tulella, ja sinä ja huoneesi jäätte eloon.

¹⁸ Mutta jos et mene Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luo, niin tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella, etkä sinäkään pelastu heidän käsistään."

¹⁹ Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: "Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanaan."

²⁰ Mutta Jeremia sanoi: "Ei jätetä. Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja pysyt hengissä.

²¹ Mutta jos sinä et mene, niin tämä on se sana, jonka Herra on minulle näyttänyt:

²² Katso, kaikki naiset, jotka ovat jäljellä Juudan kuninkaan linnassa, viedään Baabelin kuninkaan ruhtinaiden luokse, ja katso, he sanovat: 'Miesystäväsi ovat sinut viekoitelleet ja saaneet sinut valtaansa; sinun jalkasi vajosivat liejuun – he vetäytyivät pois.'

²³ Niin kaikki sinun vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisille, etkä sinä pelastu näiden käsistä, vaan Baabelin kuninkaan käsi tarttuu sinuun, ja sinä saatat tämän kaupungin tulella poltettavaksi."

²⁴ Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: "Älköön kukaan saako tietää näistä sanoista, muuten sinä kuolet.

²⁵ Mutta jos ruhtinaat kuulevat, että minä olen puhunut kanssasi, ja tulevat luoksesi ja sanovat sinulle: 'Ilmoita meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle – älä salaa sitä meiltä, muuten me surmaamme sinut' –

²⁶ niin sano heille: 'Minä annoin rukoukseni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon, kuolemaan sinne.'"

²⁷ Kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian luo ja kysyivät häneltä, ja hän ilmoitti heille kaiken, mitä kuningas oli käskenyt hänen ilmoittaa. He jättivät hänet rauhaan, sillä asiasta ei ollut mitään kuultu.

²⁸ Jeremia jäi olemaan vankilan pihaan siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin.