¹ Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin:

² "Kuulkaa tämän liiton sanat ja puhukaa ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille.

³ Sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon se mies, joka ei kuule tämän liiton sanoja,

⁴ jonka annoin käskynä isillenne silloin, kun vein heidät pois Egyptin maasta, rautapätsistä, sanoen: Kuulkaa ääntäni ja tehkää kaikki niin, kuin käsken teidän tehdä, niin olette kansani ja minä olen Jumalanne

⁵ ja pidän valan, jonka olen vannonut isillenne luvaten antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin se teillä tänäkin päivänä on." Vastasin ja sanoin: "Aamen, Herra!"

⁶ Herra sanoi minulle: "Saarnaa kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä.

⁷ Sillä totisesti varoitin isiänne silloin, kun johdatin heidät pois Egyptin maasta, ja olen varoittanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka sanoen: 'Kuulkaa ääntäni.'

⁸ Mutta he eivät kuulleet eivätkä korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat kukin pahan sydämensä paatumuksessa. Tuotin heidän päälleen kaikki tämän liiton sanat, joita olin käskenyt heidän noudattaa, mutta joita he eivät noudattaneet."

⁹ Herra sanoi minulle: "Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden keskuudessa on salaliitto.

¹⁰ He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka kieltäytyivät kuulemasta sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet liittoni, jonka tein heidän isiensä kanssa.

¹¹ Sen tähden, näin sanoo Herra: Katso, tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en kuule heitä.

¹² Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat avuksi niitä jumalia, joille he ovat polttaneet uhreja, mutta ne eivät pelasta heitä heidän onnettomuutensa aikana.

¹³ Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, olette pystyttäneet alttareita häpeäjumalalle, alttareita polttaaksenne uhreja Baalille.

¹⁴ Mutta älä sinä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden.

¹⁵ Mitä tekee rakkaani temppelissäni? Onko hänellä paljon juonia? Ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi? Silloin riemuitsisit!

¹⁶ 'Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen': sillä nimellä Herra kutsui sinua. Suuren jyrinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat.

¹⁷ Mutta Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt osaksesi onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla ovat vihoittaneet minut polttamalla uhreja Baalille."

¹⁸ Herra ilmoitti minulle, ja sain tietää. Silloin näytit minulle heidän hankkeensa.

¹⁹ Silloin olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä ollut tiennyt heidän pitäneen neuvoa minua vastaan: "Tuhotkaamme puu hedelmineen, hävittäkäämme hänet elävien maasta, niin ettei hänen nimeään enää muisteta."

²⁰ Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munuaiset ja sydämen. Salli minun nähdä sinun kostavan heille, sillä haltuusi olen uskonut asiani.

²¹ Sen tähden, näin sanoo Herra Anatotin miehistä, jotka väijyvät henkeäsi sanoen: "Älä profetoi Herran nimeen, ettet kuolisi kättemme kautta."

²² Sen tähden, näin sanoo Herra Sebaot: "Katso, kostan heille. Heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, ja heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään.

²³ Heistä ei jää jäännöstä, sillä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän kostonsa vuotena."