¹ On sanottu: Katso, jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen vaimoksi, palaako mies enää hänen luokseen? Eikö maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa – palaa kuitenkin luokseni! – sanoo Herra.

² Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit heitä odotellen kuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureudellasi ja pahuudellasi.

³ Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.

⁴ Kuitenkin huudat nyt minulle: "Isäni! Sinä olet nuoruuteni ystävä!

⁵ Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.

⁶ Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien vihreiden puiden alla ja harjoitti siellä haureutta.

⁷ Sanoin, sitten kun hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaa luokseni.' Mutta hän ei palannut, ja hänen uskoton sisarensa Juuda näki sen.

⁸ Näin, että vaikka olin lähettänyt pois luopiovaimo Israelin juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen ja olin antanut hänelle erokirjan, uskoton Juuda, hänen sisarensa, ei kuitenkaan pelännyt, vaan meni ja harjoitti hänkin haureutta.

⁹ Haureutensa huudolla hän saastutti maan ja teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.

¹⁰ Kaikesta tästäkään huolimatta hänen uskoton sisarensa Juuda ei palannut luokseni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra."

¹¹ Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin uskoton Juuda.

¹² Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaa, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra. En synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti.

¹³ Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet rikkonut Herraa, Jumalaasi vastaan, ja juossut sinne tänne vieraiden jumalien luo, kaikkien vihreiden puiden alle, ettekä ole kuulleet ääntäni, sanoo Herra.

¹⁴ Palatkaa takaisin, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä kihlaan teidät ja otan teidät omikseni, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin,

¹⁵ ja annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä tiedolla ja taidolla.

¹⁶ Kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, enää ei puhuta Herran liitonarkista, se ei enää nouse mieleen, eikä sitä enää muisteta. Sen luo ei enää tulla eikä sitä enää tehdä.

¹⁷ Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.

¹⁸ Niinä päivinä Juudan heimo on kulkeva Israelin heimon luo, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka annoin isillenne perinnöksi.

¹⁹ Minä sanoin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, pakanoiden ihanimman joukon! Sanoin: Olet sanova minua Isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.

²⁰ Mutta niin kuin vaimo on uskoton puolisolleen, niin te, Israelin heimo, olette olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.

²¹ Kuule! Kallioilta kuuluu itku, israelilaisten valitus, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä ja ovat unohtaneet Herran, Jumalansa.

²² Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin parannan teidän luopumuksenne." – "Katso, me tulemme luoksesi, sillä sinä olet Herra, Jumalamme."

²³ Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, Jumalassamme, on Israelin pelastus.

²⁴ Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja nautansa, poikansa ja tyttärensä.

²⁵ Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja isämme, aina nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, Jumalamme, ääntä."