¹ Kun Samuel oli käynyt vanhaksi, hän pani poikansa Israelin tuomareiksi.

² Hänen esikoisensa nimi oli Jooel, ja hänen toisen poikansa nimi oli Abia. Nämä olivat tuomareina Beersebassa.

³ Mutta hänen poikansa eivät vaeltaneet hänen teitään, vaan olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.

⁴ Kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Raamaan

⁵ ja sanoivat hänelle: "Katso, sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella teitäsi. Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen kaikilla muillakin kansoilla on."

⁶ Mutta Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: "Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta." Samuel rukoili Herraa.

⁷ Niin Herra sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat, sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanaan.

⁸ Kuten he ovat tehneet aina siitä päivästä, jona johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti, kun ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin.

⁹ Kuule siis heidän ääntään. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva."

Kuninkaan oikeudet

¹⁰ Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.

¹¹ Hän sanoi: "Nämä oikeudet on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Hän ottaa poikanne ja panee heidät vaunumiehikseen, ratsumiehikseen ja vaunujensa edellä juoksijoiksi.

¹² Hän panee heitä myös tuhannen- ja viidenkymmenenpäämiehiksi ja kyntämään kyntöjään ja leikkaamaan viljaansa sekä tekemään itselleen sotatarvikkeita ja vaunujen osia.

¹³ Tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.

¹⁴ Hän ottaa parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoilleen.

¹⁵ Hän ottaa kymmenykset kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja palvelijoilleen.

¹⁶ Hän ottaa myös palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä.

¹⁷ Hän ottaa myös kymmenykset lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoikseen.

¹⁸ Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei silloin teitä kuule."

¹⁹ Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: "Ei, kuningas meillä pitää olla.

²⁰ Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat: kuningas jakaa meille oikeutta, johtaa meitä ja käy sotiamme."

²¹ Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, hän puhui ne Herralle.

²² Herra sanoi Samuelille: "Kuule heidän ääntään ja aseta heille kuningas." Niin Samuel sanoi Israelin miehille: "Menkää kukin kaupunkiinne."