¹ Eräänä päivänä tapahtui, että Joonatan, Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa, joka on tuolla toisella puolella." Mutta isälleen hän ei ilmoittanut sitä.

² Saul istui granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla, ja väkeä oli hänen kanssaan noin kuusisataa miestä.

³ Kasukankantajana oli Ahia, Ahitubin, Iikabodin veljen, poika, joka oli Piinehaan poika, joka Eelin poika, sen, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt.

⁴ Kummallakin puolen solatietä, jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke. Toisen nimi on Booses, toisen Sene.

⁵ Toinen kallionkieleke on kuin pylväs, pohjoispuolella, Mikmaaseen päin, toinen on eteläpuolella, Gebaan päin.

⁶ Joonatan sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: "Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomien vartiostoa. Ehkä Herra on tekevä jotain puolestamme, sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien."

⁷ Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle: "Tee, mitä mielessäsi on. Lähde, seuraan sinua mielesi mukaan."

⁸ Joonatan sanoi: "Katso, me menemme tuonne lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille.

⁹ Jos he sanovat meille näin: 'Olkaa hiljaa, kunnes tulemme luoksenne', niin seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luokseen.

¹⁰ Mutta jos he sanovat näin: 'Nouskaa tänne meidän luoksemme', niin nousemme, sillä silloin Herra on antanut heidät käsiimme. Tämä olkoon meille merkkinä."

¹¹ Kun he molemmat tulivat sitten filistealaisten vartioston näkyviin, filistealaiset sanoivat: "Katso, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet."

¹² Vartioston miehet huusivat Joonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: "Nouskaa tänne luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin." Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: "Nouse minun perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin."

¹³ Niin Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin, ja aseenkantaja hänen perässään. Silloin he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja surmasi heidät hänen jäljessään.

¹⁴ Tässä ensimmäisessä kahakassa Joonatan ja hänen aseenkantajansa surmasivat noin kaksikymmentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla.

¹⁵ Silloin syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella koko sotaväessä. Myös vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja niin syntyi Jumalan kauhu.

¹⁶ Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne.

¹⁷ Niin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: "Pitäkää katselmus ja katsokaa, kuka on mennyt pois luotamme." Kun katselmus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä.

¹⁸ Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne Jumalan arkki." Sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa.

¹⁹ Mutta Saulin vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suuremmaksi. Saul sanoi papille: "Jätä sikseen."

²⁰ Saul kutsui koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelupaikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suurin hämminki.

²¹ Myös ne heprealaiset, jotka ennestään olivat filistealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat leirissä, menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja Joonatanin kanssa.

²² Kun sitten ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutuneet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, hekin yhtyivät kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa.

²³ Herra antoi Israelille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puolelle.

²⁴ Israelin miehet olivat sinä päivänä hyvin rasitettuja, mutta Saul vannotti kansan ja sanoi: "Kirottu olkoon mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Koko kansa oli ruokaa maistamatta.

Joonatan vaarassa

²⁵ Kun he kaikki sitten tulivat metsään, maassa oli hunajaa.

²⁶ Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin, katso, niistä vuoti hunajaa, mutta kukaan ei vienyt kättään suuhun, sillä kansa pelkäsi valaa.

²⁷ Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansan. Niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat.

²⁸ Mutta eräs mies väestä puhkesi puhumaan ja sanoi: "Sinun isäsi vannotti väen ja sanoi: 'Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö jotakin." Mutta väki oli näännyksissä.

²⁹ Joonatan vastasi: "Isäni on syössyt maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa.

³⁰ Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisiltaan ottamaansa saalista, niin eiköhän filistealaisten tappio olisi ollut vieläkin suurempi?"

³¹ He voittivat sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmaasta Aijaloniin asti. Mutta väki oli kovin näännyksissä.

³² Sen tähden väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, nautoja ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä, ja väki söi lihan verineen.

³³ Niin Saulille ilmoitettiin tämä: "Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verineen." Hän sanoi: "Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt minun eteeni tänne suuri kivi."

³⁴ Sitten Saul sanoi: "Menkää väen sekaan ja sanokaa heille: 'Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne luokseni ja teurastakaa ne täällä. Sitten syökää, älkääkä tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa verineen.'" Väestä jokainen toi silloin yöllä omin käsin härkänsä ja teurasti sen siellä.

³⁵ Saul rakensi alttarin Herralle. Tämä oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.

³⁶ Sitten Saul sanoi: "Lähtekäämme tänä yönä filistealaisten perään ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee. Älkäämme jättäkö heistä jäljelle ainoatakaan." He vastasivat: "Tee kaikki, mitä hyväksi näet." Mutta pappi sanoi: "Astukaamme tänne Jumalan eteen."

³⁷ Silloin Saul kysyi Jumalalta: "Lähdenkö filistealaisten perään? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?" Mutta hän ei vastannut hänelle sinä päivänä.

³⁸ Niin Saul sanoi: "Tulkaa tänne, kaikki kansan päämiehet, saadaksenne tietää ja nähdä, mikä synti nyt on tähän syynä.