¹ Filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan ja kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. He leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.

² Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon ja asettuivat rintamaan filistealaisia vastaan.

³ Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välissään.

⁴ Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.

⁵ Hänellä oli vaskikypärä päässä ja suomuspanssari yllä. Rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.

⁶ Hänellä oli säärissään vaskisuojukset ja hartioillaan vaskikeihäs.

⁷ Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Kilvenkantaja kulki hänen edellään.

⁸ Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita. Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne alas luokseni.

⁹ Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, olemme teidän palvelijanne. Mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, te olette meidän palvelijoitamme ja palvelette meitä."

¹⁰ Vielä filistealainen sanoi: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin taistelemme keskenämme."

¹¹ Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, heidät valtasi kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.

¹² Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa. Hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.

¹³ Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan. Näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.

¹⁴ Daavid oli nuorin. Nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.

¹⁵ Mutta Daavid kävi välillä Saulin luota Beetlehemissä kaitsemassa isänsä lampaita.

¹⁶ Niin filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta neljänäkymmenenä päivänä.

¹⁷ Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne nopeasti leiriin veljillesi.

¹⁸ Vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäällikölle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.

¹⁹ Saul, he sekä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."

²⁰ Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taistelurintamaan ja nosti sotahuudon.

²¹ Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan.

²² Niin Daavid heitti tavarat selästään kuormaston vartijalle ja riensi rintamaan. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään.

²³ Kun hän puhutteli heitä, niin, katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui kuten ennenkin, ja Daavid kuuli sen.

²⁴ Kun israelilaiset näkivät miehen, he pakenivat häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.

²⁵ Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee Israelissa hänen isänsä perheen vapaaksi veroista."

²⁶ Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä se mies saa, joka surmaa filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"

²⁷ Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka hänet surmaa.

²⁸ Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, Eliab vihastui Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen julkeutesi ja pahan sisusi. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."

²⁹ Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä."

³⁰ Hän kääntyi hänen luotaan toisen puoleen ja kysyi kuten ennenkin, ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.

³¹ Niin tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut, ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luokseen.

³² Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan."

³³ Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestaan saakka."

³⁴ Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,

³⁵ minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se karkasi minua vastaan, tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.

³⁶ Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille, sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."

³⁷ Sitten Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon kanssasi."

³⁸ Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärän hänen päähänsä sekä panssarin hänen ylleen.

³⁹ Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia kokeillut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä kulkea, sillä en ole koskaan tällaisia kokeillut." Daavid riisui ne päältään.

⁴⁰ Sitten hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.