¹ Saman kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten säkit yllään ja multaa pään päällä.

² Israelin heimo eristäytyi kaikista muukalaisista, astui esiin ja tunnusti syntinsä ja isiensä rikkomiset.

³ He nousivat seisomaan, kukin paikallaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännes päivää. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja kumartaen rukoilivat Herraa, Jumalaansa.

⁴ Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat suurella äänellä Herraa, Jumalaansa.

⁵ Leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Kiitettäköön sinun kunniakasta nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.

⁶ Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.

⁷ Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin ja veit hänet pois Kaldean Uurista ja annoit hänelle nimen Aabraham.

⁸ Havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi itseäsi kohtaan, ja teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisilleen kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan. Olet täyttänyt sanasi, sillä sinä olet vanhurskas.

⁹ Näit isiemme kurjuuden Egyptissä ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

¹⁰ Teit tunnustekoja ja ihmeitä rangaisten faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa. Sillä tiesit näiden kohdelleen heitä ylimielisesti, ja teit itsellesi nimen, niin kuin se tänäkin päivänä on.

¹¹ Meren halkaisit heidän edessään kahtia, niin että he kulkivat kuivaa myöten meren poikki. Heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen, niin kuin kiven valtaviin vesiin.

¹² Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava.

¹³ Sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totuuden mukaiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.

¹⁴ Ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta.

¹⁵ Annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Sinä käskit heidän mennä ottamaan omakseen maan, jonka olit kättä kohottaen luvannut heille antaa.

¹⁶ Mutta he, isämme, olivat ylimielisiä. He olivat niskureita eivätkä totelleet käskyjäsi.

¹⁷ He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmetekoja, jotka olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteensa. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtava ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hylännyt.

¹⁸ Vaikka he tekivät itselleen valetun vasikankuvan ja sanoivat: 'Tämä on jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä', ja vaikka he pilkkasivat paljon Jumalaa,

¹⁹ sinä et suuressa laupeudessasi kuitenkaan hylännyt heitä erämaassa. Pilvenpatsas ei väistynyt heidän luotaan päivällä johtamasta heitä tiellä, eikä tulenpatsas yöllä valaisemasta heille tietä, jota heidän oli kuljettava.

²⁰ Hyvän Henkesi annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustaan, ja vettä annoit heille heidän janoonsa.

²¹ Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä puuttunut mitään. Heidän vaatteensa eivät kuluneet, eivätkä heidän jalkansa turvonneet.

²² Sinä annoit heille valtakuntia ja kansoja ja jaoit ne alue alueelta. He valloittivat Siihonin maan – Hesbonin kuninkaan maan – ja Oogin, Baasanin kuninkaan, maan.

²³ Heidän lastensa luvun teit paljoksi kuin taivaan tähdet, ja veit heidät siihen maahan, josta olit antanut heidän isillensä lupauksen, että he saavat mennä ottamaan sen omakseen.

²⁴ Lapset tulivat ja ottivat maan omakseen, ja nöyryytit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset. Annoit nämä heidän käsiinsä, sekä heidän kuninkaansa että maan kansat, niin että he tekivät näille, mitä tahtoivat.

²⁵ He valloittivat varustetut kaupungit ja lihavan maan ja ottivat omikseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää, kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat, öljypuut ja hedelmäpuita suuret määrät. He söivät ja tulivat ravituiksi ja lihaviksi ja pitivät hyviä päiviä lahjojesi runsaudessa.

²⁶ Mutta he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan, heittivät selkänsä taa lakisi ja tappoivat profeettasi, jotka heitä varoittivat palauttaakseen heidät luoksesi, ja he pilkkasivat paljon Jumalaa.

²⁷ Sen tähden annoit heidät heidän ahdistajiensa käsiin, ja nämä ahdistivat heitä. Mutta kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajiensa käsistä.

²⁸ Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa edessäsi. Jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua avukseen, sinä kuulit taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.

²⁹ Varoitit heitä palauttaaksesi heidät seuraamaan lakiasi, mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet käskyjäsi, vaan he rikkoivat oikeutesi – se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä – mutta he käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja olivat niskureita eivätkä totelleet.

³⁰ Kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettojesi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Annoit heidät pakanallisten kansojen käsiin.

³¹ Mutta suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hylännyt heitä, sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.

³² Mutta nyt, Jumalamme, sinä suuri, väkevä ja pelättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden: älä katso vähäksi kaikkea sitä vaivaa, joka on kohdannut meitä, kuninkaitamme, päämiehiämme, pappejamme, profeettojamme, isiämme ja koko kansaasi Assurin kuningasten ajoista aina tähän päivään saakka.

³³ Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut, sillä sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat.

³⁴ Kuninkaamme, päämiehemme, pappimme ja isämme eivät ole seuranneet lakiasi eivätkä tarkanneet käskyjäsi ja säädöksiäsi, jotka olit heille antanut.

³⁵ Vaikka he elivät omassa valtakunnassaan ja siinä lahjojesi runsaudessa, jotka olit antanut heille, ja avarassa ja lihavassa maassa, jonka olit antanut heille, he eivät kuitenkaan palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistaan.