¹ Näiden tapahtumien jälkeen tuotiin Joosefille sana: "Katso, isäsi on sairaana." Hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.

² Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: "Katso, poikasi Joosef on tullut luoksesi." Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteellaan.

³ Jaakob sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut.

⁴ Hän sanoi minulle: 'Katso, teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan sinusta tulla suuren kansojen joukon, ja annan jälkeläisillesi tämän maan ikiaikaiseksi perintömaaksi.'

⁵ Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennen kuin tulin luoksesi Egyptiin, olkoot omiani. Efraim ja Manasse olkoot omiani niin kuin Ruuben ja Simeon.

⁶ Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun. Nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan.

⁷ Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan. Hautasin hänet siellä Efratan" – se on Beetlehemin – "tien varteen."

⁸ Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, hän kysyi: "Keitä nämä ovat?"

⁹ Joosef vastasi isälleen: "He ovat poikani, jotka Jumala on antanut minulle täällä." Hän sanoi: "Tuo heidät luokseni siunatakseni heidät."

¹⁰ Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä.

¹¹ Israel sanoi Joosefille: "En olisi uskonut saavani nähdä kasvojasi. Katso, Jumala on suonut minun nähdä jälkeläisiäsikin."

¹² Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen.

¹³ Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellään Israelin vasemmalla puolella ja Manasseen vasemmalla kädellään Israelin oikealla puolella, ja toi heidät niin hänen eteensä.

¹⁴ Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.

¹⁵ Hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut paimeneni syntymästäni hamaan tähän päivään asti,

¹⁶ Enkeli¹, joka on pelastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata."

1. Herran Enkeli, Luomaton enkeli, angelus increatus.

¹⁷ Kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän pani sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.

¹⁸ Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."

¹⁹ Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän. Hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen siemenestään on tuleva kansan paljous."

²⁰ Hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, kun sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi." Hän asetti Efraimin Manassen edelle.

²¹ Israel sanoi Joosefille: "Katso, minä kuolen, mutta Jumala on kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.

²² Sen lisäksi, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle Sikemin, jonka olen ottanut miekallani ja jousellani amorilaisilta."